Hahmotushäröö

Ystis sairaantu ja munki meni sit viikollopu skene uusiks. Ihmettelin täs mille pitäs ryhtyy ja se on nyt vaihees.

Rupesin etsii iTunesi kaupasta Raffe Leppäse 2000-lukust versioo 60-luvu klassikkopiisist Hän muttei siä ollu ku se vanha Markku Suamine ja sitä mä en halunnu ni se jäi ja mä sit vaa tuubitin. Ja mä jäin ihmettelee sitä tyyppii ku oli kuitannu sinne etteijollu tajunnu et lähtiks se mimmi vaa läiskii vai kualiks se vai mitä sille tapahtu.

Oikeesti.

Mä en voi tajuu millane kuullu teksti ymmärrykse taso voi jollai olla vai oliks siin kyse niiku miälikuvitukse puutteest. Et jossei sanota suaraa ja sil sanal et no se siis kuali ni sit ei kapasiteetti riitä sen asia honaamiseks. Vittu.

Mä oon antanu kertoo itelleni et nykysemmi ei enää ees opiskeleva nuariso (saati muut) ymmärrä millai kirjoi luetaa ku niissei tuu korostettuna suaraa silmille se kohta mis jotai keskestä sanotaa vaa se pitää hakemalla hakee siält tekstist iha ite. Mä olin et toijon panetteluu ja paskapuhetta mut nyttemmä enää oo iha nii varma. Ilmesesti nuarisohenkilöt ei enää hahmota kokonasuuksii sillai ku viä tällaset tätisukupolve edustajat, ilmesesti ne hahmottaa yksityskohtii ja jos joku yksityskohta jää sanomatta yksiselittese selkeesti ni – no, siineijo sillo yksityskohtaa, kai.

Mä tunnen itteni dinosaurukseks. Aika piäneks dinoks mut kummiski.