Hoya!

Carnosa vetäs viime viiko lopul viis kukkaterttuu auki samaa hengevvetoo. Nyt ne haisee just sillai ku ne vaa haista voi yäaikaa. Siks se taimi eijo enää mun makkaris… Mut kaunis se on! Se on siis antanu mulle anteeks et se lens aika monta kertaa enne ku mä sain sen pysyy amppelis. Vuas meni mut sain anteeks viä.

Bella voi paremmi, kiits kysyyst. Talvel mä olin jo heittääs sitä pois ku se vaa nuutu ja nuutu. Sit mä päätin kuiteski viä yrittää ja panna sen uutee purkkii uutee multaa. Joillai on luja henki: sil taimel eijollu juurii praktisesti yhtää, se oli vaa kampeentunu ylöspäi siä purkissaa ja poikkassu yhteytesä. Ei ihme et nuutu; ihme et se jäi henkii. Uudes mullas se on vetäny lehdet taas nesteisii, kasvattanu uusii oksankärkii ja pikkulehtii – ja kaks pikkasta kukkaterttuu! Siit taimest iha huakuu kiitollisuus. Ekat kukat aukes eile.

Bilobata on kans virkummas vaihees, lehtii seki tekee ja kukkii aina välii mut sitä ei nii kauheesti paa merkille ku se on nii tasane. Ehkä seki ois tarvinnu kokonaa uudemmat mullat mut mä vaa rapsuttelin sille vähä.

Australis voi hyvi viä äske. Pual metrii uutta versoo nättene piänine lehtinee ja yks kukinnoalkuki. Menny aikamuato: Rupesimpa tuulettelee makkarii et jos se uni tulis piiklepiäne silmää paremmi freesimmäs ilmastos… ja tuuli > verho paiskas sen taime lattialle. Joo. Se uus kaunis verso roikkuu 90 astee kulmas ja voi kuvitella mikkä sen fiilikset on. Vittu mä enno ikinä ymmärtäny tuulettelemise hyätyi ja kyl taas meni aika hyvi ohi.