Ilmapallot

Mä nukun koko kesäse aja ku piäni marsu mut nyttoon alkanu taas valvoo ihmeellisii aikohi yäl heti ku tuli syksy. Viime yä ku valvon ja ajatukset kulki joka suuntaa sillai ku ne kulkee siin kohtaa ni mä jäin muistelee yhtä muinasta vappuu.

Se oli vapumpäivä ja me oltii neljästee liikentees, nahkis, flattis, flattikse sillone avis ja mä. Flattiksel oli pussilline ilmapallonnahkoi taskus ku ne oli jääny meilt puhaltamatta edellisenä iltana (jostai merkillisest syyst…) ja siin ku me valuttii rantaa pikki ni niit ilmareit puhallettii yks kerrallaa ja palloteltii ja harrasteltii mitä niil nyt voi keveesti kuplajuamas tulla miälee harrastella.

Yhel penkil oli muutama sälli siin tiänsivus ja ne alko vonkaa et syättäkää sitä palloo meillekki hei! ja mä totesin flattikselle et ne särettää sen ja flattis sano et nii ja sit se syätti niille. Ja kaks sekkaa ni se pallo tapettii PAM ja kauhee rähähähätys päälle. Ämmootee.

Flattis kaivo seuraava pallonkuare taskust ja puhals sen ja niitte sällie naamat venahti kerta me ei sit oltukkaa iha tippa linssis siit säretyst pallost vaa niit oli lisää ja sit ne alko vonkaa et niille kans mut flattis sano et te jo säretitte sen omanne ku te saitte eikä niil sit oikeesti ollu siihe mitää sanomist. Ja me palloiltii eteempäi.

Ja mä miätin ku valvon et mikä vittu se on ihmisis et jos jollai toisel on jotai kivaa, kaunista, sille arvokasta tjv ni se pitää päästä särkee, likaa, pilaa jollaillai. Mikä siinnon et jokkut saa kiksei sellasest? Ei edes et varastas sen itellee (jos se on sellast minkä voi), ei: se pitää turmella. Ja sellases ihmiset on tosi nerokkait ku ne haluu kerta, on miljoona tapaa pilaa toise ilo. Rähähähää! Onneks se ei kuiteskaa aina oo iha nii simppelii ku luulis ja joskus – no, joskus se vaa menee piälee ku toisel onki jemmas lisää ilmapalloi.