Koomas perJANtaina

Tää viikko on taas ollu sellast maantiäkiitäjä elämää mikä eijo erityse piikleyhteesopivaa. Eiline tyäpäivä meni kello ympäri ja hiukka enempiki eikä sellane oo mun pyroossa iha ylestä – kerta meille ei kukaa maksa ylitöist kuiteskaa ni miks vitussa niit sit pitäs tehä noi yleesä mut poikkeustilanteet on poikkeustilanteit. Olin kyl jokseski kuallu ku nostin eile illal jalat sohvalle mut mikä oli hianoo: aamul ku olin lähteny töihi oli valosaa ja sillo ysimpintaa ku tulin kotii paisto edellee arska. Sellast mä osaan arvostaa! Mä käyn valol ja lämmöl.

Tänä aamuna ku mä avasin konee ni meililootas on kolme viästii pomolt eiliselt, viimine kirjotettu pual kahetoist aikaa. (Sillon siis selkeesti menny viä hyvämpaljo pitemmäks ku mul enkä mä oo ees yllättyny ku se tekee helvetisti hommii iha oikeesti. Ehkä sillon joku kutsumus?) Niitte asiotte kans onki sit menny enimmite tää aamu paitsi ystikselt tuli koostemeili vesivahingo ja avioero nykysest vaiheest ja siihe mä vastasin samantiä – must kuulosti et se ois helvetisti terapia tarpees ja paremma ku piikleterapia mut oha seki ees jotai.

Ja illal mennää groeni kans teatterii. Nii et aika hyvi on tullu tälläki viikol vältettyy tota kotona kuppelehtimist… ja joo, se tarkottaa et kaikki kotityät on jokseski vaa kompostoitunu omii aikojaa. Ja ne kynnet on siis edelleeki editoimatta. Ehkä viä joskus.