Piiklikse Piha & Puutarha -palsta

Olin eile liikentees ja ulkona niiku koko päivä ja happimyrkytys oli sikäli totaaline et illal sauna jälest vaa kaatu niiku laho lehmus puistost. Kävin pariski taimikaupas etsiis istutettavaa ja emo kans shopattii pari säkkii multaa ja kaikkee muuta mökkikamaa saavist sahanterää ja sankohi.

Nii et se päivä meni niiku pihas ja puutarhas. Ketulleipä kukkii yli-ihkusti puutarha pohjal ja joku tyhmä piäni tirpine oli tehny pesäsä rintee alle puutarha ja piha välii nii et mä melki kävelin sen päälle ku etsin yht harhaantunutta sinivuakkoo. Vittu me pelästyttii kumpiki mut se tirpu varmaa kyl enempi. Silloli neljä munaa pesäs, sit ne näky hyvi ku se ite kerta lähti siit päältä pois. Kaipa se meni takas ku mä häippäsin mut aattelin kyl et siinnon tyyppi ku eijollu loppuu asti funtisinu hommaasa. Jossois kunno putki ni nyt ois helveti hyvä hamina saa hianoi kuvii siit pesimisest ja poikaste hyysäämisest (jos niit ny sellases paikas sit tarvii hyysää kauaakaa) kerta se on nii avomesti esil se pesä.

Kissamminttu oli henkis talve jälkee, nyt oli noussu pari pikkuriikkist lehtee. Sitä mä kaikist viimetteeks olisin oottanu kerta se eijollu kauhee onnelline kesästäkää (no viime kesäst en mäkää nii kauhee onnelline ollu et sikäli vaikee syyttää) ni mä olin jo ehtiny miälessäni länttää siihe kohtaa laventeli et katton kui sen kävis. Se meni sit muualle se laventeli. Viimekesäsist myäs lehtosinilatva oli henkis ja seki oli yllätys. Mullon viherpeukalo keskel kämmentä ja mua aina hämmästyttää mite helveti sitkeit jokkut taimet on ja mite järkyttävä elämise ja kasvamise halu niil on. Siit mä voisin olla tosi kateelline jos harrastasin sellast asiaa ku kadehtimine.

Raparperit oli noussu mun ikkuna alla sellasee kokoo et tehtii soppaa ja kyl se oliki ylihyvää taas pikkäst aikaa. Panin siihe raparperie viäree pari salkoruusuu kykkyy, pitää virittää niille pajukepit tj tueks jahka joutaa.

Patjarikko kuulostaa must enempiki kriisilt makkaris mut oudoo kyl seki on taimi. Niit oli kahta värii ja ne pääs alppilauka ja sen sinise kans minkä nimee mä en muista ni vihma viäree miättii elämisehaluusa. Vihma on nuppuu täys ja mä oon siitä helveti tyytyväne: se on varmaa iha eka taimi ku mä oon ite aktiivisesti halunnu, hankkinu ja kuapannu pihaa. Niit oli kaks, toine kuali, toine jäi. Se on kuulemma yks varsinane pupuje herkku ja silti se on aina säästyny niilt – ainaski tähä asti… tuuriotus siis.

Ei päivää ettei vahinkoo: askelmittarist vainaantu paristo ja se lakkas tikittääst 7706 askelee jälkee. Sen mä niiku huamasin et kello oli kadonnu ja siihe tilalle tuli viivat ja sit sinne näyttöö ilmaantu joku kärpäsepaska kokone vilkkuva härpäke (se kuvaa ilmesesti paristoo) ja sit vast jälest mä huamasin et se mittariki oli pysähtyny tottakai. Nii et tänää sit pysytää nollil ja ens viikol pitää keksii mist siihe saa uudemma patteri – mä en haluu elää ilma sitä laitetta, mä oon liika addikti. Sitäpais se oikeesti pitää mut lenkkikuris.

Ja sit eiku ulos ja pihalle! :)