Kortteita

Aapee perinteise olone vittumane kapula, iipee oon ryhdistäyny ja tehny ranskalläksyi, opiskellu sanakki pitemmä kaava kautta.

Ja sit rupesin kirjottaa osotteita joulukortteihi ku totesin et ulkomaset ainaski pitää lähettää aika pia ja samaa vaivaa sit vois rustaa kotimasiiki. Mä oon oikeestaa aika tyytyväne ku oon viime vuasina saanu tostaki asiast enimmä rumpaamise mau pois: tein taanno iha yyberhiano tiatokanna joulukorttiosotteist. Nyt ei tarvi ihmetellä ja miättii, saa vaiks tarralle tulostettuu mut sitä enno viittiny ku siin eijo sellast niiku perskohtast tatsii saaja kannalt. Kaks osotetta on tänä vua ilmesesti muuttunu ja ne pitää metsästää viä mut muute on homma hallus. Ne on tehty ny! (Vittu vähäks moon hyvä!)

Aika helveti masentavaa must toi joulukorttie kirjottamine. Siin huamaa sillai käpälää myäte et mite on kaikki läheset kadonnu jonnei hevohelvettii, jossei valla ulkomaille ni ainaki ympäri Suamee. Ja sit huamaa et nii, totakaa enno tavannu livenä sejjälkee ku edellise korti laiton. Tosin oma vikaha se pitemmälti on… tänäkää vuanna jaksanu olla vituvvertaa sosiaaline.

Ehkä ens vua? (Ja ehkä lehmäkki lentää ja helvetti jäätyy ja aurinko alkaa paistaa ympäri vuarokaude marraskuus. Joo.)

Kirjoitettaessa soi Jethro Tull: Songs from the Wood