Kylil

Lähin kylille illalla ku oli pakko saada pari käyttöpuseroo. Ostin pitkähihase teepaida mikä on meleerattu harmaa ja tummanharmaa poolo. Harmaa onki aina ollu mun väri, vittu joo. Siis NOT. Viimeks mullon ollu mitää harmaata helvetti sillo muino ku isä teki sitä kualemist, sil oli syäpä ja sitä oli karsee kattella ku se kitu. Sejjälkee mä oon käyttäny Värejä mut ilmesesti mun sialummaisema on nyt taas sellane et ootetaa vaa kualemaa ni mä siis oikeesti halusin ja makson niist harmaist kappaleist. Jos joku ois sanonu keväällä ni en ois uskonu vittu.

Sit ku mä olin onnistunu saamaa ne puserot ni meninki kapakkaa juamaa iltakupit, heitin kevythuulta sen seisojapaarimiko kans ja pidin silmäpelii yhe seefferi kans mikä sääli kyl kävi vaa pikasella, ja sit toise lasi kohdal olin jo sosiaaline yhe vanha puldokinki kans mikä halus avautuu häistää vuadelta -76. Siis oikeesti.

Kotimatkal yks pyärälevä vipukkanarttu halus melki väkisi ajaa mun yli – vittu mul ois paljoki sanottavaa pyärälijöist mut olkoo tänää – ja sit yks nuari ja ylienerkine korgi halus suudella mua ja mikäs siin. Kaikkee on. Ku mä tulin kotii mä totesin et ei ku tutu-aa-aa ja se uni siis jopa tuliki. Helveti hianoo nuksuu!

Kirjoitettaessa soi Marianne Faithfull: The Ballad of Lucy Jordan