Lähikaupas

Kassajono oli paremmasti jumis ja seison siin pikkästi ja kattelin jätskii pakastelootas. Mä oon useemmasti kulkenu kiältäymyksellä siit ohi mut nyt oli taas just se hetki et aattelin et vittu ku tää kestää viä hetke ni otan tost jotai. Ja mikä se sit on ku varmaa ne on kaikki jees? Jotai mikä eijo ehkä kauhee tahmeeta ja makeeta – ylimakee jätski eijo mua. No meinasin et kerta mulloli jo ruis-pähkinäjorkuttii korissa ni voisin ehkä, ehkä maistaa kans tota ruis-pähkinäjorkuttijätskii mikä kuulostaa iha käsittämättömälle.

Ja niiku mä olin päässy tähä ajatuksee asti ni mun takana siin jonos alko kaks vasenkätist nuarisohenkilötärtä snakkaa et ompa tosi pervo ajatus joku tollanen yoghurtglass med råg- och nötsmak et varmaa tosi terveellist mut vittu voiks viä yrjöttävämpää tuatetta kuvitella… Kuka totaki muka vois syä? Ne maalaili sitä pikkästi ja laveesti. Ja se jono seiso aina vaa.

Mun ois vaikee sanoo mikä se ratkaseva juttu oli mut ehkä se oli se alentuva aksentti. Mun vittumane ämmämäsyys provosoitu heti. Mun oli iha pakko. Ja no – kai tää on friikkikamaa mut ehkä mäki oon friikki. Ja ku mä syäskentelen tät ni mua hymylyttää iha helvetisti niie donnie ilme.

Vittu joskus saa hupisa halvalla. :P

Kirjoitettaessa soi Ira Kaspi: In Time I'll Fall In Love Again