Supermaanantai

Amerika presidenti esivaalii liitty joku superviikompäivä, enkylmuistamikä. Mut mulloli tänää supermaanantai. Aamu alko liika aikasi sil et piti viä piiklemopiili hualtoo periferiaa ja silti ehtii viä kasiks töihi. No en ehtiny joo, laskin taas ruuhka vääri. Ja tää oli tiätty se maanantai ku piti olla Se Kokous mis puidaa mun tulevasta toimenkuvaa… just just, eri kiva.

Ja lomajjälkee muutenki on kaikkee pöydäl enempi ku muute. Mä oon ymmärtäny etton ammattei mis tyät ei kasaannu, vaiks kaupankassal, ja joillai on kuulemma sijasii ja varamiähii. Iha kiva. Jos mä oon lomal tai kipee ni kaikki kertyy vaa pöydälle ja vittu se on hianoo ku tulee toipilaana sen kasa ääree. Tulee eka miälee et lisää saikkuu ja sit tajuu et sejjälkee sitä kaikkee on kaksinkertasesti…

Sit mä onnistun suututtaa mun pomo jo enne ysii – vou, aika hyvä suaritus jopa multaki! Ehkä se oli jo valmiiks kärtty?

Töitte jälkee mä ryntäsin hakee sitä koslaa (ja maksaa sen ulos helveti hyvää rahaa vaihteeks – se niist joululahjost) ja kotii piti ehtii ja hakee yks likane matto ja päästä viä enne viittä pesulaa vaihtaa se likane matto kahtee puhtaasee (tää oli aika edulline kauppa mummiäst). Ja niukaks meni mut ehdinki!

Sen sijaa. Remppatyypit eijollu näemmä ilmestyny tyämaalle tänääkää (nii, ei ne ollu perstainakaa) ja vittu mun alkaa oikeesti tikittää päästä ku huusholli on ollu iha perseestä revitty jo pualtoist viikkoo. Koht mä rupeen räksyttää niille ja siit ei taas kellee seuraa mitää hyvää. Sentää makkari on kunnos, ja kylppäri, halleluja-aamen.

Onneks oli viä täs illal vaihteeks viinimmaistajaset ja oliki aika kiinnostava ja yllättäväki sarja kuplist valkosee ja punasee. Nyt on sillai miällyttävä välimpitämättömyys sitä kohtaa ettei pääse sohvaasa. Vituvvälii. Jospa ne tekis sen olkkari huamenna? Ja keittiö kans?

Kirjoitettaessa soi The Boomtown Rats: I Don't Like Mondays