Taas hyvä kirja

Leuhkin nyt senki et luin tos eurooppalase taideromaani, tj. Oli aika intensiivine elämys, Arturo Pérez-Reverte, Taistelumaalari. Oon mä lukenu ton kirjoi enneki mut toi oli erilane. Oli ajatusta.

Eurooppalane: yks päähenkilö oli hispaano, toine oli kroaatti ja kolmas ranskalas-italialane. Taideromaani: päähenkilö maalaa helveti isoo freskoo iteksee, kauhee määrä taidekirjoi ympärillää ja muistot museoist mis se on kattellu niit kuvii livenä. (Ku mä en takuusti ymmärtäny niit kaikkii enempi ja vähempi snobbailevii taideviittauksii enkä oo nähny kaikkii niit tauluja ni ei siit enempää.)

OK? Tää on se ainoo varsinane äksön koko helveti romskus.

Mut se varsinane juttu on se keskustelu minkä tää hispaano käy sen paikalle ilmestyvä kroaati kans. (Mua hiukka vitutti et se kroaatti osas nii hyvi hispaanii mut tää on sivuseikka.) Hispaano on aikasemmi ollu valokuvaaja ja kiärtäny kaikis helveti kriisipaikos ja sodis ottaas loistavankaameit kärsimyskuvii ja se kroaatti tuli kuvatuks sodas Vukovari luana. Sällilt meni elämä paskaks osaltaa sen kuva julkasemise takii ja se tuli nyt kostaa ja tappaa sen kuvaaja. Ja näist siin sit jutellaa. Ihmisest. Vastuust. Julmuudest. Sellast kevyttä hyvänyäjjuttuu.

Makso vaiva lukee.

Kirjoitettaessa soi The Clash: Sandinista!