Taidetta

Mulleijo taaskaa sen kummempaa sanomist eile jaetust kirjallisuude apurahast paitsi täl kertaa tiän kirjalija. Oon koittanu pariki kertaa lukee sen kirjaa, viimeks viime kesänä tätä uusinta suamennost mil oli kutsuva nimi (Tuhma tyttö). Kummalki kertaa oon aika pia todennu ettei vaa jaksa. Täs viimeses mä luavutin jotai sada sivu jälkee ku se mimmi katos Ranskas ja mä päätin et munnei tarvi.

Nii mul kyl kävi viimevuatise saksalasenki kans. Mist vois päätellä et mullon lukionkelma ja jotai ja varmaa onki mut mullon kans sellane olo et Ruatsi Akatemia valitsee promoo oudoo kirjallisuutta.

Eile kävin kattoos tanssii, siis sitä ku sanotaa moderniks eikä mitää tanssii tähtie kans -tyylist. Oli kolme nuarta urosta ku veivas itteesä lavalla ja mä olin tottakai iha uuuuuhhh – sikshä mä siä olinki. Se on nautinnollist kattoo millai joillai on irtonaset hartiat ja lavat ja jokseeki kaikki muukki kohdat ja millai ne irtonaset kohdat pysyy kasas lihaksil mitä siis oli. Oli tod. Ja siis sopusuhtasii lihaksii. Ja hiukka hikee pinnas. Ja mulloli hyvä paikka likellä lavaa. Ja mä taisin taas alkaa kualaa tälle muistikuvalle. :D

Ni täst voi päätellä etton totta niiku sanotaa etton helpompi kattella ku ajatella. (Vai se taiski olla nii et tää koski uroksii?)

Ehkä mä oon siis vajaakehittyny noinniiku taidekasvatuksenki osalta. Elokuus mä tilitin täs ettennoo jaksanu ymmärtää KlassikkoTaideElokuvii ja viime ajat oonki suasiolla kattellu animaatioo ja piirrettyy: Ponyo (Miyazaki uppoo aina), Coraline (aika pelottava), Wallace ja Gromit (Gromit <3 <3 <3)… tartteeks sanoo enempää mun tasost?

Ni kaiken tän jälkee oon tullu siihe tuloksee etton hianoo et vaikson Hianoo Kulttuurii™ ni on myäs tät sanosinko karvalakkiosastoo mitä piikleki voi ymmärtää.