Töis vol. x + n

Rupisin tos aikasemmi mun tyäolost mikkä vitutti mua vaihteeks rankemmasti. Sejjälkee oon pitäny pari hyvää palaverii mun pomo1nkaa ja yhe palaveri isomma pomo3 ja sen lähitiiminkaa ja must näyttäs nyt et valo tunnelimpääs eijois se lähestyvä pikajuna kummiskaa. Et oikeesti siä voi olla jokkut muut lamput. Oon päässy tekee muutama hauskemma proju ja kokelee sellast toimintaa ku en enne ja mullon siit aika hyväkki fiilarit.

Tyähyvivvointi on sitä ku ei joka aamu iha helvetisti okseta ku pitää lähtee duunii. Nyt mä oon noi ylesesti päässy tälle tasolle: ei joka aamu eikä iha helvetisti. Huamine päivä kyl oksettaa mua jo nyt ja se on oksettanu mua jo muutamanki päivä verra – paitsi et mä tiän ettoon kellonympäri siä ni siihe liittyy pari vittumast osaa mitä ilma mä voisin hyvinki elää. Vittu joo, aina ei nii voita. Mut sentää tässon koht päästäspyhät ja jokune lomapäiväki tarjolla viä enne kesää ni ehkä pitää vaa keskittyy muistaa et vaiks jokkut tunnit tuntuu helvetisti pikkemmilt ku toiset ni pualueettomal mittauksel on selvinny et ne on oikeesti kaikki samammittasii. Ei uskos mut nii se vaa on. Huamineki on ylihuamiseks ohi. Ja ylihuamine on perstai ja muuteski iha olennasesti parempi päivä! Vuhuu!

Psyykkine valmentautumine on påp. :)

Kirjoitettaessa soi Johnny Cash: Sixteen Tons