Kaks laulujoutsenta lens mun ikkuna ohi ku jutskasin ystikse kaa puhelimes. Seuraava kaveri ku on tyäuupunu ja saikul sen takii. Mä muistan ettoli aika ku yhel tutul oli böönnautti ja me hämmästeltii sitä et ompa järkkyy. Nyt voi hämmästellä sitä et viä on pari ystävää ku eijo masentunu, uupunu, pohjaampalanu. Mut kevät tulee silti ja joutsente lisäks oon nähny hanhii ja isomma parve töyhtöhyyppii ku ikinä. Kura lentää kadulla mut valoo on sentää. Viä ku tulis lämpööki.
Oon järjestelly toukokuulle koirakouluaikaste kaverie tapaamist ja siit näyttäs paisuu kaksinkertane ku kuvittelin. Ilmesesti jengi on etääntyny riittävästi ni nyt voi taas kuvitella et tulee tapaa toisii ja jutskaa et mites teil. Ja ehkä niillon penikat kans kasvanu sevverta et ne voi toviks jättää iteksee. Mä enno iha koko aika varma et haluunks mä järkkää tät asiaa mut mä oon sanonu itelleni et se on ylipäätää hyvä asia järkkää ja vaiksei se olis mulle nii kauhee tärkee ni joku toine voi olla ilone ja on se nyt kuiteski helveti sosiaalist. Mitä ei nii kauheesti voi muute sanoo mun elämäst.
Menin vaihteeks taas aukoo kuanoo. Kuvittelin et kaverisuhtees mä voisin kertoo ku loukkaannun siit mitä toine sanoo musta. No eijois pitäny – on parempi vaa hymyllä eikä näyttää tunteit. Jos tulee paha miäli ni pitää oottaa et se menee ohi ja puhuu siiheks jostai iha muusta. Me eijoltu tunnettu iha kolmeekaa vuatta mut tää oli silti mulle tärkee kaveri ja täytyy myäntää et mä kuvittelin et meillon sellane suhde et vois olla rehelline ja sanoo et nyt tuli paha miäli. Joo tulipa taas erehdyttyy: sellast suhdetta ei ilmesesti oo olemassakaa. Ikinä ei kannata olla avon, ikinä ei kannata olla rehelline. Tai sit pitää ottaa vaa vastuu siit etton yksinää hamaa tappii. Pitää hyväksyy se et joko
a) eletää pintaa eikä satuteta eikä puhuta mistää todellisest tai sit
b) päästetää toine lähelle ja ollaa rehellisii ja hetkempääst paskana. Välimuatoi siis eijo, ei voi olla avon ja satuttamatta. Se on vittumast.
Kirjoitettaessa soi Joe Cocker: With a Little Help from My Friends
5 kommenttia
Ajna
5.4.2011 21:05
Tämä ei nyt välttämättä sua lohduta, mutta kerronpa kuitenkin.
Eräs ihminen, jonka kanssa olen tekemisissä monta kertaa viikossa, oli tulkinnut mun käytökseni häntä kohtaan hyvin häiritseväksi. Joitakin viikkoja sitten hän ilmeisesti yritti vihjata asiasta, mutta kuitenkin kun kysyin, että häiritseekö tämä asia häntä, hän sanoi, että ei.
Eilen tämä ihminen sitten läväytti suoraan päin kasvojani tästä asiasta. Eli se oli häirinnyt häntä ja kovasti olikin. Minä en ollut ymmärtänyt asiaa ollenkaan! Itse asiassa luulin tekeväni hänelle pieniä palveluksia käyttäytymällä kuten käyttäydyin. Kuinka väärässä olinkaan ja nyt sen tajuan.
Tulos on se, että olen nyt tajunnut hyvin ison asian siitä, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin ja se, että nyt voin tietoisesti asiaa muuttaa. Ja puhun nyt todella isosta asiasta, joka varmasti tulee helpottamaan tulevaisuuttani, jos vain pystyn muutokseen. Ja miksipä en pystyisi.
Jos tämä ihminen olisi vielä pitänyt sisällään mielipahaa, en olisi ehkä ymmärtänyt koskaan pysähtyä tutkimaan käytöstäni. Ja se sama asia olisi tullut vastaani yhä uudestaan ja uudestaan. Saattaa toki olla, että tulee vieläkin.
Joitakin vuosia sitten en olisi pystynyt asiaa käsittelemään. Tällaisen käytösvirheen tultua esiin, olisin hävennyt silmät päästäni enkä olisi pystynyt enää kohtaamaan tätä toista ihmistä kasvotusten. Ehkä kaverisi kokee nyt samaa, vaikka ei välttämättä ajattelekaan asiaa siltä kannalta. En tiedä.
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
6.4.2011 12:38
ajsku joo, kaikkee on – täs tapaukses moka on siis mun ja nii mut jätettii, virheit ei saa mennä tekee eikä niit anneta anteeks
eems, rehellisyys ja rehellisyys, emmäkää täs valehtelemisest puhunu; pitäs vaa ymmärtää pitää kuanosa kii jossei saa sanottuu mukavii ja ilosii asiot
Ja jos vain puhuisin
mikä minut todella saa surulliseksi
– eipä minulla olisi näitäkään ystäviä.
– Jarkko Laine
Vastaa kommenttiin
Ajna
6.4.2011 16:55
Piikle hei. Vaikka se ystävä nyt katosi, hän voi palata takaisin myöhemmin mietittyään asioita. Ja vaikkei palaisikaan niin en usko, että olisit pidemmän päälle pystynyt nauttimaan ystävyydestänne, jos kerran jokin siinä sinua hiersi. Teit palveluksen itsellesi vaikka juuri nyt tuntuukin pahalta, että siinä kävi tällä kertaa näin.
Mutta niin kyllä sanotaan, että tunnereaktion aikana on syytä välttää kommunikointia. 24 tunnin kuluttua on jo paljon viisaampi omien reaktioidensakin suhteen. Niin että sen verran voit pidätellä, mutta älä pliis muutu rehellisestä epärehelliseksi vain pitääksesi ihmisiä ympärilläsi.
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
6.4.2011 20:16
no siis. mä miätin sitä asiaa sillo yli viikollopu. ja sit menin avautuu ettoon edelleeki loukkaantunu. vittuuks mun piti siit asiast mitää sanoo sillonkaa? okei, mä oisin suhtaantunu sen tyypi sanomisii hiukka toisellai ku enne mut oisin mä hyvinki voinu viihtyy enikeis. ja nii mä menin sanoo sille. ja sittei enää paljo tarvinnukkaa sanoo. oonks mä muka joteki parempi piikle näi ku oon avopäine ja yksinäni ku jossoisin sosiaaline ja mukava ja pitäsin hiukka sordiinoo?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:39
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin