Yhä ylös yrittää

Harjotin tänää vapaa-aja maalari tointa ja kiipesin tikkait sauna seinälle. Joo kiitos kysymäst: mun nilkka ei tosissaakaa tykänny siit kauheesti, mut helvetisti enempi kipee on mun etukoipi mikä on rankasti maitohapol siit pensseli heiluttamisest – se ei varmaa nouse huame mut enikeis, tulipa maalattuu.

Ja ku mä kipusin siä tikkail ni mun tuli miälee joku vanha lastellaulu maalarist mikä ylös yrittää, mut sit ku mä muistelin sitä asiaa ni mun niskavillat nousi sillai pikkuhiljaa ylös neki ku mä oivalsin et helveti helvetti, se piisihä on kauhee riistopiisi ja lapsityävoima käyttöö ja kamalii tyäoloi: Pieni nokipoika vaan / uunin piippuun katoaa / yhä ylös yrittää / katolle hän kiipeää. Tsiiiiiz! Se penikkaha siis rassas sen rööri omal kropallaa ja siis kiipes katolle siält piipust, tekas niiku hou-hou-hou-pukit takaperosesti. V o i v i t t u. Kyä tuli huano olo – tota ei takuusti enää nykysi saa laulaa tarhas eikä koulus! Mikä kiinnostais kyl on se et mist toi piisi on peräsi ku ei kai Suames kauheesti oo tollasii piippui ikinä ollu mist mahtus kulkee? Tehtaampiipukki on niiku joteki uudempii ja noi.

Kirjoitettaessa soi Pieni nokipoika