Yhteiskunta

17.7.2010 Hesari kertoo, että syyttäjä on nostanut ensimmäistä kertaa syytteet kannabiksen kasvatusvälineitä myyneen yrityksen toiminnasta http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kannabiksen+kasvatusvälineitä+myyneet+saavat+syytteen/1135258635111 Syyttäjä Kaisa Ahva kertoo, että syyteharkinnassa on lähdetty siitä, että epäillyt ovat tienneet, että laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen.

Nyt herää kysymys, että mitä ihmettä syyttäjän päässä liikkuu – tai oikeastaan liikkuuko siellä mitään. Itse epäilen, että kun toisesta korvasta puhaltaa, tuulee toisella puolella turboahdettuna. Kun säädettiin lakia, joka tällaisen toiminnan yleensä mahdollistaa, puhuttiin yleisesti että kyseessä on vain EU:n yhteiseen lainsäädäntöön siirtyminen - ei siis pykälä jota tullaan käyttämään.

Hesarin paperiversion mukaan syyttäjä lähtee testaamaan oikeudessa miten laki pitää. Mikäli kyseessä olisi esimerkiksi uimapatja, ymmärtäisin näin helteillä, että joku kesäduunari testaa miten se pitää vedessä. Vaan ikävä kyllä ei ole, vaan kyseessä on pidemmän tutkinnan ja harkinnan tulos, jonka takana lienee joku todellinen virkamiesten Brainstorm. Arvaan kyllä mitkä hallinnonalat ovat kyseessä, mutta ilman varmaa tietoa jätän sanomatta.

Koska koko kuvio on jo ennalta niin järjetön, on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, tiivistää sen ääliömäisyys lyhyesti. Näin ollen heitän muutaman tyhmän kysymyksen:
1. Saako vastaavia laitteita muualta helposti (kyllä)?
2. Tietääkö Plantagen että sieltä ostettuja laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen (kyllä)?
3. Nostetaanko Biolania vastaan myös samoin perustein syyte (ei)?
4. Onko Suomi todella niin varoissaan, että tällaisia apukoulukokeiluja on tarpeen tehdä (ei)?
5. Vähentääkö tämä jollain tavoin kannabiksen kokeilua tai käyttöä (ei)?
6. Heikentääkö tällaisten suurikollisten jahtaaminen uskoa oikeusjärjestelmäämme (kyllä)?
7. Onko kannabiksen kotikasvatus jonkinlainen vakava uhka yhteiskunnalle (ei)?
8. Virtsasin eilen tietoisesti tuttavani takapihalla erehdyttävästi kannabista muistuttavan kasvin päälle. Aikooko syyttäjä takavarikoida tekovälineen, sillä tiesin todennäköisesti edistäväni sen kasvua (?)?

Ainoa järkevä selitys tälle oikeudenkäynnille voi olla se, että Ritva Santavuori on kaivettu naftaliinista takaisin puikkoihin.

Se voisi olla latinaa. Mutta ei se ole. Se on suomea ja tarkoittaa henkilöä, joka hakee lukion päättövaiheessa ammattikouluun.

Sinustakin voi vielä tulla abiamis - tai yoamis, kandiamis, maisteriamis, jne.! Toisen asteen yhteishaun Täydennyshaku alkoi sattumalta juuri tällä viikolla, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voit hakea lukiopohjalta ainakin kahdeksaantoista amikseen.

Silloin kun minä olin nuori, tulevat ylioppilaat olivat kaikkea muuta kuin amiksia. Nyttemmin raja on hämärtynyt ja amiksen suosio kasvanut niin paljon, että ylioppilaita on jopa pitänyt erikseen kieltää hakemasta peruskoulupohjaiseen koulutukseen.

Tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat lopulta tulleet järkiinsä.

Jos opinto-ohjaajien kanssa on käynyt hyvä tuuri, kolme lukiovuotta mietittyään on lopultakin valmis päättämään, mitä haluaa tehdä peruskoulun jälkeen. Ja mitäpä muuta se voisi olla kuin rehellistä, konkreettista ja mielekästä työtä hyvin palkatussa ammatissa alalla, jolta työ ei tekemällä lopu.

Viime vuosikymmenen koulutuspoliittisten trendien valossa abiamis on friikki, kammotus ja epämuodostuma muuten siistissä ja tehokkaassa koulutusputkessa, joka sinkoaa valmiin maisterin tai tohtorin laajassa kaaressa työttömyyskortistoon tai työkyvyttömyyseläkkeelle ilman välivuosia, kymppiluokkia ja muita turhuuksia.

Tänä päivänä abiamis on McGyverin, Teräsmiehen ja Jessica Bielin (ks. elokuva A-Team) risteytys, joka tietää ja osaa kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin. Sankari.

Kumpi on sinusta enemmän väärin - maksaa ihmisille palkkaa, jotta he menevät sotaan, vai pakottaa ihmiset tarvittaessa väkivallan uhalla menemään sotimaan? Vai ovatko molemmat yhtä väärin?

80% vastaa, että on enemmän väärin uhata ihmisiä aseella. Silti suuri osa heistä kannattaa asevelvollisuusarmeijaa palkka-armeijan sijaan. Ainoa ero on, että kysymyksessä ei käytetty sanaa armeija.

Kaikki muut argumentit taivutetaan palvelemaan sitä, mitä itse pitää moraalisesti oikeana. Jos kannattaa asevelvollisuusarmeijaa ja se on halvempi kuin palkka-armeija, on halpuus lisäperuste. Jos palkka-armeija taas on halvempi, halpuus sivuutetaan, koska palkka-armeijassa soditaan vain rahan vuoksi. Kyse ei ollut siis alun perinkään hinnasta, vaan siitä, minkä itse kokee moraalisesti oikeaksi. Kaikki muut argumentit tukevat tätä yhtä.

On vaikea sanoa kannattavansa asiaa, jonka tietää olevan moraalisesti väärin. Jos kannatit asevelvollisuusarmeijaa ja kannatat sitä edelleen, sinun täytyy selittää itsellesi, miksi kannatat vaihtoehtoa, jonka juuri sanoit enemmän vääräksi. Et tule vaihtamaan mielipidettäsi asevelvollisuusarmeijasta palkka-armeijaan tämän yksittäisen kysymyksen perusteella. Mutta sinun on pakko keksiä, miksi kysymys oli "väärin". Koska et voi kannattaa sitä vaihtoehtoa, jonka tiedät moraalisesti enemmän vääräksi, riippumatta sen perusteista.

Tapahtui maailmalla mitä tahansa, tuloksena on omien mielipiteiden vahvistuminen. Näin käy riippumatta siitä, millaisia mielipiteet olivat tapahtumaa ennen. Tieteen kehittymisestäkin sanotaan, että tiedemiehet eivät muuta näkökulmaansa asioihin - uusi näkemys saa alaa vasta sitten, kun vanhan näkemyksen kannattajat kuolevat pois.

Esimerkiksi Porvoon McDonaldsin ampumistapaus. Se on entistä suurempi syy kieltää kaikki aseet, kieltohan poistaa ongelman. Ammuskelu ei ole syy kieltää aseita, koska rosmot eivät kuitenkaan kiellosta välitä eikä ase edes ollut luvallinen. Tapahtuma osoittaa, että sosiaalipalveluita pitää lisätä, tämäkin tapaus olisi voitu estää niin. Ammuskelu osoittaa myös, ettei sosiaalipalvelu muuta mitään, olihan ampuja hiljattain vapautunut vankilasta.

Mistä tahansa yksittäisestä tapauksesta saadaan tuki mille mielipiteelle tahansa. Uutisten tapahtumat eivät muokkaa käsityksiä, vaan vahvistavat jo valmiiksi muodostettuja kantoja. Tapahtumat tulkitaan siten, että ne sopivat omaan maailmankuvaan.

Kuinka monta kertaa olet muuttanut mieltäsi tai nähnyt jonkun muun muuttavan mieltään vaikkapa raiskaustuomioista, maahanmuuttajista, pakkoruotsista tai edes talouspolitiikasta?

Psykologiassa uuden tiedon sopeuttamista valmiiseen “tiedon puuhun” kutsutaan assimilaatioksi. Se on kohtalaisen helppoa. Akkomodaatio taas tarkoittaa, että koko rakennelmaa pitää muuttaa, koska uusi tieto on niin ristiriidassa aiemman tiedon kanssa. Akkomodaatio on työläämpää ja se osoittaa puutteita omassa maailmankuvassa, niinpä sitä tapahtuu paljon vähemmän kuin assimilaatiota. Rohkenisin sanoa, että monilla ei aikuisiällä juuri koskaan.

Pitcairnin saarilla on kiinnostava historia.

Saaret sijaitsevat eteläisellä Tyynellämerellä. Portugalilainen purjehtija kävi saarilla 1606, mutta saaret olivat asumattomat. Niillä ilmeisesti oli kuitenkin ollut polynesialaista asutusta aiemmin. 1767 näki 15-vuotias Robert Pitcairn saaret laivansa kannelta ensimmäisenä, mistä saaret saivat nykyisen nimensä.

1789 brittiläisen Bounty-laivan miehistö kapinoi Tahitin lähellä. Noin puolet miehistöstä, 18 miestä, kyllästyi kapteenin ilmeisesti koviin kuritusmuotoihin. Kapteenille uskolliset miehistön jäsene lähetettiin veneillä toiseen suuntaan, 18 kapinoitsijaa otti laivan haltuunsa ja lähtivät toiseen suuntaan.

Osa kapinoitsijoista kuoli ja osa jäi Tahitille. Pitkän purhjehduksen jälkeen kapinoinutta 9 miehistön jäsentä, 6 tahitilaismiestä ja 11 tahitilaisnaista päätyi asumattomalle Pitcairnin saarelle, jonne he asettuivat asumaan. He polttivat laivansa, jotta heitä ei löydettäisi ja jotta kukaan ei pakenisi.

Soutuveneillä lähetetyistä kapteenille uskollisista enemmistö palasi aikanaan Britanniaan, missä enemmistö armahdettin. Kuolemantuomion saivat myös ne, joilla oli mahdollisuus estää tapahtuma, mutta jotka eivät tehneet mitään. Passiivisuus on yhtä vakava rikos kuin kapinaan osallistuminenkin.

Pitcairnilla britit kohtelivat tahitilaismiehiä palvelijoinaan, mutta tahitilaiset halusivat tulla kohdelluksi tasaveroisina. 1793 syttyi konflikti tahtitilaisten ja brittien välillä, jossa kuoli kaikki 6 tahitilaismiestäja 5 brittiä, mukaanlukien saaren senastinen johtaja Fletcher Christian. Konfliktin jälkeen johtajaksi valittiin John Adams ja joksikin aikaa rauha palasi. Jäljellä oli neljä Bountyn kapinoitsijaa.

Rauha loppui kun britti William McCoy rakensi tislauslaitteen ja alkoi valmistaa alkoholijuomia paikallisesta kasvista. Eurooppalaiset joivat runsaasti ja naisille elämä muuttui helvetiksi. Naiset kapinoivat ja osa heistä yritti paeta, mutta heidän lauttansa hajosi. Elämä jatkui näin kunnes alkoholinvalmistuksen keksinyt kuoli kaatuiltuaan humalapäissään. Alkoholin valmistuslaitteet tuhottiin ja yksi britti tapettiin hänen uhanneen tappaa kaikki. Vuonna 1800 kuoli Ned Young astmaan ja jäljelle jäi vain John Adams, yhdeksän tahitilaisnaista ja muutama lapsi. Rauha palasi maahan.

Ensimmäisen kosketuksen muuhun maailmaan saarelaiset saivat 1808 eli melkein 20 vuotta rantautumisen jälkeen. Tällöin amerikkalainen kauppalaiva laski veneen ja nousi maihin.

Pitcairnilaiset olivat omasta mielestään itsenäinen valtio mutta brittien mielestä ei. Ei liene vaike arvata, kumman mielipide voitti. Nykyään Pitcairn on ainoa Britannian siirtokunta Tyynellämerellä. Saarten asukasluku on 47.

Adams armahdettiin 1825. Hän meni naimisiin tahitilaisnaisen kanssa jakuoli Pitcairnin saarella 61-vuotiaana 1829.

Humalassa tekemisiä ja sanomisia voi selittää monin tavoin. Roomalaiset katsoivat viinin aukaisevan valheen kahleet. Kreikkalainen Herakleitos lausui tietämättömän ihmisen olevan vaikea salata typeryytensä viinin vallassa. Baudelaire taas kertoi, että pelkän veden juojalla on jotakin olennaista salattavaa itsestään.

Alkoholi vapauttaa ihmisen mielessä jotakin piilevää. Suurella osalla se on iloinen estoton minuus. Toisilla totutusta löytyy jokin aivan toinen persoona - iloinen rallattelija tai ärsyttävä jankuttaja. Mutta liian monilla, mielen syövereissä lymyää agressiivinen impulssikimppu.

Kun pikaruokaravintolan jonossa impulssikimppu joutuu sanaharkkaan, on tuloksena kolme julmaa murhaa. Dionysos-kultissa uskottiin humalan mukana tulevan jumaluuden, joka murtaa lumoukset ja paljastaa valheet.

Porvoon Macdonaldsin pihalla eri aikojen ajattelijoiden suuret totuudet saivat verisen muodon. Sosiopaatin typeryys, salattu minuus, lumous ja valheellisuus paljastuivat. Alkoholi vapautti piilotettu totuuden: kylmäverisen murhaajan. Parantumaton mieli humalan luvatussa maassa ja Anne Holmlund tyrkyttää meille pyssyjä käteen - mitä muuta voi odottaa?.

http://www.youtube.com/watch?v=VW5E8noEbn4&feature=PlayList&p=19AD8CDDB88EB59F&playnext_from=PL&playnext=1&index=30

Mistään ei tulisi mitään ilman ateriatukea. Eikä kesästäkään ilman Unicafen kesäaukioloja.

Suomessahan on käsittämättömän korkeatasoinen ja silti edullinen opiskelijaruoka, jota tarjotaan hyvillä paikoilla ja monesti myös järkevään aikaan. Kasvisvaihtoehto löytyy ja jälkiruokaakin.

Nyt kuitenkin kävi niin, että mangosmoothiessani oli valkosipulia.

Älkää kysykö mistä se sinne oli tullut tai miksi, kukaan ei tiedä. Löydös oli niin outo, etten edes keksinyt ruveta valittamaan asiasta, mutta laaduntarkkailun nimissä käväisin kuitenkin kertomassa asiasta keittiölle.

Hetken päästä löysin itseni käymästä hyvin perustavanlaatuista keskustelua ravintolapäällikön kanssa allergioista, kookos- ja valkosipulirouheen eroista, aistihavaintojen pitävyydestä ja lopulta todellisuuden olemuksesta.

Oliko se, että löysin smoothiesta valkosipulia, totta ravintolapäällikölle, vaikka se oli totta minulle? Aiheuttiko se, että ravintolapäällikkö oli hyvin allerginen valkosipulille, sen, etten voinut löytää smoothiestani valkosipulia? Sen jälkeen kun ravintolapäällikkö oli tuhonnut todistusaineiston, oliko käymäämme keskustelua olemassa, kun sitä ei tallennettu eikä todistajia ollut läsnä?

Ja vielä, näkökannasta riippuen joko moraali- tai organisaatiofilosofinen ongelma: jos tunnen ravintolayhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan keittiöhenkilökuntaa paremmin, kuuluuko minun hoitaa asiaa tästä eteenpäin suhteilla vai palautelaatikon kautta?

Artikkelikokoelma ”Suomi juo” julkaistiin viime viikolla. Pia Mäkelän, Heli Mustosen ja Toffy Tigerstedtin toimittama teos löytyy myös verkosta: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/371e1e08-9bc1-47ea-81aa-68b04f27088c

Kirjan ”päämääränä on piirtää tutkimukseen nojaava perusteellinen kokonaiskuva, joka edesauttaa suomalaisen juomiskulttuurin ja sen muutosten ymmärtämistä.” Tällainen teos on enemmän kuin tervetullut alkoholista käytävän keskustelun tueksi. Juominen, sen syyt, seuraukset, sääntely, haitat, ilot ja surut ovat monimutkaisempi kokonaisuus kuin kuvitellaan. Alkoholista käytävää kansalaiskeskustelua leimaa lähes poikkeuksetta omakohtainen yltiösubjektiivinen vire. Yhtä häiritsee julkijuopottelu, toinen pitää koko alkoholipolitiikkaa holhouksena ja kolmas vannoo täysraittiuden nimeen - Jokainen on tavallaan oikeassa.

”Erilaisten alkoholikulttuurien vertailussa yhdeksi tärkeimmistä kysymyksistä on osoittautunut se, mikä kyseisessä kulttuurissa on ollut alkoholin pääasiallinen käyttötarkoitus.” Suomi juo -kirjan yhteenvedossa esitetty kysymys tiivistää mielestäni oivasti juomisen yksilö ja -yhteisötason kovan ytimen.

Käyttötarkoitus konkretisoitui omalla kohdallani aikaan monin tavoin. Esimerkiksi pyöriessäni erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä tarjottiin lounailla viiniä. Muista esimerkkiä ottaen nykäisin pari lasia punkkua ja sitten palattiin kokoukseen. Muut jatkoivat aivan pokkana hommaa siitä mihin jäätiin, mutta minä huomasin hieman humaltuneeni. Se todella häiritsi ja ärsytti. Minun koodistossani alkoholi liittyi ensisijaisesti päihtymiseen ja muille sen merkitys oli ruokailuun kuuluva ravintoaine.

”On tietysti karkeaa asettaa vastakkain alkoholi pääasiassa ravintoaineena ja päihdyttävänä aineena, ja erottaa alkoholinkäyttö integroituneena toimintana alkoholinkäytöstä itsetarkoituksena. Nämä erottelut kuitenkin kuvaavat alkoholikulttuurin keskeisten ulottuvuuksien ääripäitä, ja toimivat siten eräänlaisina mittapuina kun yritämme sijoittaa juomiskulttuurin osatekijöitä kartalle.”

”Suomi juo” tekee ymmärrettäväksi jotakin aivan olennaista suomalaisuudesta ja meistä itsestämme, sillä Suomi juo.