Alkulause:
Tiistaina Yle esittää teemaillan, jonka aiheena on huippu-urheilu. Kyse on siis sellaisesta massakeskustelusta, jossa istuu valtavasti porukkaa ja huutelee päällekäin näkemyksiään tietystä teemasta – monille tuttua vuosien varrelta.
No, sattuipa (sopivasti) tuossa aivan hiljan, että kirjoitimme kollegani tutkimusprofessori Tommi Hoikkalan kanssa huippu-urheilusta dialogisen kolumnin. Eräs useista combo-kirjoittamisen metodeista. Tavara oli kuulemma liian tuhtia sille tarkoitetulle foorumille, eli juttua ei julkaistu. Vaan tässäpä julkaistaan. Toimikoon se meidän kontribuutiona Ylen huippu-urheiluillalle – eräänlainen prologi.
(Teemana tällä ei ole mitään tekemistä päihteiden kanssa, mutta tämän Cityn uudistumisen jälkeen en oikein tiedä, odotetaanko näissä minun jorinoissa sellaista dimensiota olevankaan?)
Harhanäkyjä ja kuvitelmia?
(Tekstissä: MS = Mikko Salasuo TH = Tommi Hoikkala)
MS: Sanakirjat tarjoavat termille ”visio” seuraavia määritelmiä: näkemys, hahmotelma, kuvitelma ja harhanäky. Jostain syystä suomalainen liikunta- ja urheiluväki on viime vuosina rakastunut tuohon epämääräiseen termiin – meillä on visio2020!
Tässä pari esimerkkiä: SLU ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020”, Huippu-urheilun muutostyöryhmä ”Suomi on paras Pohjoismaa menestyksellä ja huippu-urheilujärjestelmän toimivuudella mitattuna 2020”, Kuntoliikuntaliitto ”Vanhojen terveyttä edistävän liikunnan kriteerien mukaan määritelty tavoite on saada terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrä nousemaan runsaasta 1/3:sta 2/3 -osaan vuoteen 2020” ja Palloliitto ”Euroopan TOP 10 jokaisella toiminnan osa-alueella 2020”.
Tommi! Eihän noissa visiossa ole päätä eikä häntää. Harhoillako me yritetään saadaan jengi liikkumaan ja vieläpä saavuttaa huippu-urheilumenestystä?
TH: Kiinnostavaan aikaan kysyt tuota. Lontoon olympialaisissa oltiin mitalirankingissa sijalla 60. Mainitsemasi muutosryhmä, ja muutkin, näyttävät asemoineen itsensä vanhan Suomen moodiin, jolloin menestystä piisasi ja kansa liikkui. Moiset tavoitteet eivät ole ihan tämän päivän todellisuudesta.
Tuntuu myös, että urheilukone on rakentamassa itseään varten ylisuorittavan pakkomenestykseen perustuvan myllyn. En siis oikein ymmärrä mihin noita ylivirittyneitä tavoitteita tarvitaan. Onko Islanti siksi käsipallossa niin hyvä, että huippu-urheilun johtoyksikkö siellä on osannut laittaa strategiat paikalleen? Voittivat siksi olympialaisissa MM- ja olympiavoittaja Ranskan, ja koko alkulohkonsa.
Mä väittäisin, että kyse on sikäläisestä lajikulttuurin kaikki mukaan imevästä moodista. Eikös meillä tarvittaisi myös samaa spiraalia käynnistävää arvokeskustelua vähän siellä ja täällä. Kuka, mitä, häh?
MS: Juuri tuota olen jankannut eri foorumeilla: missä on meidän julkinen liikunta- ja arvokeskustelu – ei missään! Kysyin erään seminaarin avauspuheenvuorossa, että uskooko kukaan paikallaolija yhdenkään noista visioista toteutuvan – edes jos maailma menee katolleen. Yksikään käsi yli sadasta ei noussut! Jatkoin, että kumma juttu, sillä te kaikki työskentelette järjestöissä, jotka ovat noiden ”harhojen” takana – olette siis sitoutuneet niihin.
Toisessa seminaarissa SLU:n kehitysjohtaja Juha Heikkala, tohtorismies, kehui kuinka heidän visionsa on asiakärki edellä tekemistä! Asiakärki?! Ja vieläpä koko urheiluväki on kuulemma sitoutunut tavoitteisiin – no huh, huh. Nostetaanko me maailmanrauha Nuorisotutkimusverkoston visioksi2020 ja aletaan elvistellä sillä – massia vaaditaan tietysti sata miljoonaa ja äkkiä?
TH: Omalla tavalla ymmärrän hattarapäisyyttä. Onhan se hienoa kun suomalaiset menestyvät, mutta joskus tuntuu siltä, että kilpaurheilumenestys on prioriteeteissa noissa piireissä samaa luokkaa kuin Suomen asema EMU:ssa ja EU:ssa. Ja taatana joudun saarnaamaan suhteellisuuden tajua väelle.
MS: Mä en ymmärrä. Kukaan yli yhden aivosolun omaava ihminen ei sitoudu tollaseen messiaaniseen jargoniin. Alkaa noi sportti-jutut muistuttaa jonkun epämääräisen uskonlahkon ennustuksia. Niillä ei liikuteta ketään tai menestystä saada aikaan. Se on vissi!