Työssä käyvä perheenäiti tarvitsee apua siivouksessa. Yksin asuva vanhus kaipaa asuntoonsa pikkuremonttia. Lumityöt eivät onnistu polvensa loukanneelta. Mistä apu?
Politiikassa huomio kiinnittyy ymmärrettävästi usein ongelmiin ja niiden ratkaisuun. Välillä haluaa kuitenkin nostaa esiin myös onnistumisia. Mielestäni hienoa esimerkki onnistuneesta veropolitiikasta on ollut kotitalousvähennys.
Kotitalousvähennys tarkoittaa lyhyesti sitä, että kotona tai vapaa-ajan asunnolla teetetystä työstä voit verotuksessa tehdä vähennyksen, joka täysmääräisenä pienentää maksamiesi verojen määrää. Tällaista työtä on esimerkiksi siivous, remontin teko tai hoitotyö. Käytännössä maksat firmalle laskun tehdystä työstä, ja verotuksessa voit vähentää 60 prosenttia vuoden aikana maksamastasi summasta. Tasokorotuksen jälkeen kotitalousvähennys on korkeintaan 3000 euroa henkeä kohden vuodessa.
Kotitalousvähennys on tuonut mukanaan kolme selvää etua:
1. Pienet koti- ja remonttityöt saatiin pois harmaan talouden alueelta rehelliseksi ja virallisen järjestelmän sisällä tehtäväksi duuniksi.
2. Kotitalousvähennys edistää palveluiden kysyntää, mikä taas edistää niiden tarjontaa. Eli kotitalousvähennys edistää palvelutyötä ja -yrittäjyyttä. Kun teollisuuden työpaikkojen määrä on laskussa, on palvelutalouden kehittyminen mitä toivottavinta ja tarjoaa toimeentuloa yhä useammalle.
3. Kun ihminen haluaa parantaa elämänlaatuaan ja viettää enemmän aikaa perheensä tai harrastuksensa parissa, hän voi hankkia itse tekeminään vapaa-aikaa vähentävät palvelut kotiinsa kustannustehokkaasti. Tämä myös murtaa Suomessa vieläkin usein vallalla olevaa “itse tekemisen” kulttuuria palvelumyönteisempään suuntaan.
Järjestelmää on kritisoitu puhumalla piikayhteiskunnasta tai ”rikkaiden” suosimisesta. Tutustumalla alan yritysten taksoihin ja käyttämällä netistä löytyviä laskureita kotitalousvähennyksen vaikutuksesta voi kuka tahansa nähdä, että kyse ei todellakaan ole vain suurituloisille suunnatusta mahdollisuudesta.
Piikayhteiskunnasta puhuminen on mielestäni merkki jumittumisesta menneisyyteen. Miksi palveluammatteja ja toisten ihmisten työtä halveksutaan? Mistä syntyy kasvu, jos palvelutaloutta ylenkatsotaan? Itse kun en usko, että raskas teollisuutemme on tulevina vuosina se ensisijainen kasvun ja työllisyyden lähde.
Kotitalousvähennys on toki vain pieni yksityiskohta koko talouden mittakaavassa. Sitä suuremmalla syyllä samanlaisia erinomaisia ideoita tarvitaan lisää.