Kuulun sukupolveen, joka istui lapsena TV:n ääressä seuraamassa Matti Nykäsen voittokulkua mäkihypyssä. Se oli sitä vanhan Suomen aikaa, jolloin jopa kaltaiseni urbaani urheilufani jaksoi syttyä perinteisistä talvilajeista. Komeiden ilmalentojen rinnalla alkoi tietenkin jo tuolloin elää toinen kuva mäkikotkasta: juovuksissa sekoileva ja toikkaroiva nulikka, jolla nousi menestys hattuun.
Matin hyppyuran jälkeen hänestä tuli ensimmäisiä uuden ajan keltaisen lehdistön ja 7-päivää kaltaisten roskalehtien kansikuvapojista. Lehdet maksoivat ja Mattihan lensi, korkealla ja kovaa – koko kansan klovnina. Hän siirtyikin lentämään mäestä julkisuuden valokeilaan. Se oli paikka, jossa Matti oli nuoresta pojasta saakka kasvanut ja elänyt.
Eilen Matti Nykänen istui Ylen Mansikkapaikka -ohjelman pitkässä henkilöhaastattelussa. Toimittajana oli Jussi-Pekka Rantanen. Itselläni haastattelu pyöri taustalla äänettömänä ja lueskelin Nousiaisen Miikan Metsäjätin viimeisiä sivuja. En halunnut pistää telkkariin ääntä, sillä Matin kiusaaminen on mennyt yli jo vuosia sitten – myös hänen karnevalistinen arvonsa on enää nolla. Samassa puhelin pirahti ja luottoystäväni Pete karjui, että nyt Salasuo putkeen ääntä! Aloin seurata haastattelua. Mies jota haastateltiin, oli sympaattisen oloinen ja puhui eri kieltä kuin Matti Nykänen, mutta Matti se silti oli.
Vaikka mäkihyppy onkin suurten ikäluokkien tavoin eräs seuraavina vuosikymmeninä katoava luonnonvara, annan edelleen sekä nuoruuden myötäkokemisen että urheiluhistorian kautta erittäin suuren arvon Matin urheilu-uralle. Mutta hänen elämänsä kannalta eilinen haastattelu ja viinasta irti pääseminen, kisaavat tasaveroisesti mitalien rinnalla. Koin kylminä väreinä empatian tunteen, kun Jussi-Pekka Rantasen kysymyksiin vastaili tasapainoisen oloinen Matti Nykänen – tasapainoisen oloinen on hänen kohdallaan lause, jota en itse uskonut koskaan lausuvani tai kirjoittavani.
Alkoholitutkimuksessa tavataan sanoa, että alkoholisti pääsee viinasta eroon tulemalle uskoon, rakastumalla tai kuolemalla. On mieltä hersyttävää nähdä Matti kaikkien näiden vuosien jälkeen jaloillaan ja rakkauden pelastamana. Olen vilpittömän iloinen Matin puolesta.
Kotka on lopulta laskeutunut.
Kirjoitettaessa soi Social Distortion - Still Alive
4 kommenttia
Anonyymi
21.10.2011 14:01
Itse olen myös iloinen Matin puolesta, että hänen elämänsä on saanut noin hyvän suunnan. Kaiken sen riepottelun jälkeen, mitä hänkin on saanut kokea. Valitettavasti toiselle suurelle sankarille Mika Myllylälle kävin hieman toisin. Kaikki haluavat kyllä olla menestyjien puolella, mutta kuka tukee silloin, kun asiat eivät enää menekkään niin hyvin tai sitä menestystä ei enää tule. Tämä on varsin sairasta, jos urheilija tai kuka tahansa jätetään yksin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.10.2011 16:14
Matti Nykäsen legendaarisin sanoin : " ELÄMÄ ON LAIFFII ".
Vastaa kommenttiinHänhän on parhaillaan kärsimässä ehdotonta vankeusrangaistustaan
Kuopion vankilassa. Toivottavasti kuitenkin tästäkin huolimatta
positiivinen nousujohteinen trendi hänen elämässään jatkuu ja vahvistuu nykyisen naisystävän tuella.
Vastaa kommenttiin
Heiskane_
21.10.2011 18:22
Olen myös todella iloinen Matin puolesta. Olin todella äimistynyt ja positiivisesti yllättynyt Matin vastauksista, kuten mainitsit, tuntui että Matin paikalla oli joku "kaksoisolento Matti", samalla äänellä mutta hyvin mietittyine vastauksineen.
Erityisen suuren vaikutuksen itseeni teki se miten Matti mainitsi useaan otteeseen niin lämpimästi kihlattunsa? Susannan, ja hänen merkityksensä nykyiseen, toisenlaista elämää viettävään Mattiin!
Toivotaan että rakkaus ja raittius kestää !
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.10.2011 22:47
Mikko oletko seurannut debattia sähkötupakasta? Sähkötupakka on kohdannut viranomaisten taholta todella nuivaa suhtautumista. Menisit Mikko antamaan mielipiteesi johonkin mediaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin