”Terve itsetunto ei häpeä erilaisuutta itsessä tai muissa” (Lidman 2011)
Lukiessani hiljan Satu Lidmanin kirjaa ”Häpeä!”, ajelehti mieleni alkoholiongelmiin ja niiden kanssa kamppaileviin ystäviin ja tuttaviin. Selasin mieleni arkistoissa läpi alkoholiongelmaisia tuttuja ja heidän kanssaan käymiäni keskusteluja. Häpeä oli voimakkaana läsnä koko pääni läpi kulkeneessa aineistossa. Tein kaksi havaintoa: 1. häpeä omasta itsestä johtaa ihmisiä juomaan ja 2. häpeä estää juomisen lopettamisen. Tästä olisi helppo käynnistää sivujen mittainen pohdiskelu itsetunnosta, häpeästä yleensä ja monista muista aiheen kannalta olennaisesta elementistä. Valitsen kuitenkin vain yhden: miten häpeä vaikuttaa juomisen lopettaminen.
Skrollatessani läpi alkoholiongelmaisia tuttuja, osui mieleeni myös ajatuksia entisistä alkoholiongelmaisista. Koko aivodataa yhdisti häpeä, mutta sen käsittelyssä on huimia yksilöllisiä eroja. Itse asiassa kyky käsitellä häpeää on tuntemieni henkilöiden kohdalla aivan keskeinen tekijä alkoholiongelmasta selviämisessä. Niin vahvan kuin heikonkin itsetunnon omaavat henkilöt kokevat häpeää alkoholiongelmastaan, mutta heidän kykynsä elää häpeän kanssa vaihtelee. Häpeään suhtautuminen vaikuttaakin olevan eräs alkoholiongelmasta selviämisen tärkeimmistä vaa’ankielistä. Jotkut pystyvät selättämään häpeän ja suorastaan kääntämään sen itsensä vastavoimaksi.
Toiset taas eivät edes kykene kohtaamaan häpeäänsä, sillä he kokevat kahlaavansa joka hetki häpeän laakson pimeimmissä syövereissä. Mikään, ei mikään ole heille pelottavampi ajatus kuin kohdata ihmisiä, tuttuja tai tuntemattomia, alkoholin aiheuttaman häpeän jälkeen. Syntyy itseään ruokkiva kehä: häpeää sitä että juo, ja jatkaa, koska häpeää sitä että juot. Paradoksaalista.
Ajatellessani kaikkein synkimmissä vesissä kyntäviä ihmisiä, toivoisin voivani iskostaa heihin horisontin: häpeä on tunne ja sen voittaminen sankaritarina. Älkää siis hyvät ihmiset käyttäytykö, kuten huuruissa kuvittelette muiden teistä ajateltavan, vaan ajatelkaa tarkkaan, mitä muut teistä todella sisimmässään ajattelevat. Jokainen omainen, läheinen ja ystävä näkee mieluummin vaikka kuinka pahasti rypeneen ihmisen ilman alkoholia kuin jatkamassa juomista häpeänsä vuoksi. Ja tietenkin, kyllä alkoholiongelmaisella palaa, suorastaan roihuaa, siltoja takanaan, mutta maailma on täynnä uusia siltoja rakennettavaksi.
Ainakin folkloren mukaan tämän, artistin omasta kokemuksesta kumpuavan, biisin tartuttama asenne on nostanut ihmisiä pohjattomistakin kuiluista.
I feel Alright
I was born my papa’s son
A wanderin’ eye and a smokin’ gun
Now some of you would live through me
Lock me up and throw away the key
Or just find a place to hide away
Hope that I’ll just go away
I feel alright – I feel alright tonight
I’ll bring you precious contraband
And ancient tales from distant lands
Of conquerors and concubines and
Conjurers from darker times
Betrayal and conspiracy
Sacrilege and heresy
I got every thing you wont or need
Your darkest fear, your fondest dream
I ask you questions, tell you lies
Criticize and sympathize
Be careful what you wish for friend
Because I’ve been to hell and now I’m back again
(Earle 1996)