Länsimaissa avioliitto rajoittuu kahden ihmisen väliseksi sopimukseksi, kaksinnaiminen on kiellettyä. Arabimaissa miehellä voi olla useita vaimoja, joskaan naisella ei tiettävästi useita miehiä. Euroopankin historiassa hallitsijoilla, niin miehillä kuin naisilla, on ollut oikein lauma rakastajia ja puolisoja.
Avioliitto jos mikä on liitossa mukana olevien ihmisten välinen sopimus, etenkin nykyään kun avioliitto perustuu romanttisen rakkauden pohjalle eikä toimeentulolle tai turvallisuudelle. Miksi avioliiton saa solmia vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Valtioko sen jälleen kerran kaikkitietävyydessään osaa sanoa, millainen suhde kullekin sopii — ja ennenkaikkea, millaisen suhteen täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva täysi-ikäinen täysivaltainen yksilö voi solmia?
Lastensuojelu on ontto peruste yksiavioisuudelle. Ei ole lainkaan itsestäänselvää, että lapsilla olisi huonompi olla perheessä, jossa sekä hoitajia että leikkikavereita on enemmän. Sitä paitsi mikään ei estä elämästä ties millaisessa avoliitossa ja siittämästä isoa laumaa äpärälapsia – kaikki täysin laillisesti.
On totta, että “ryhmäavioliiton” voi saada jo nyt — epävirallisesti, avoliittona. Tällöin puolisot menettävät joitakin juridisia oikeuksiaan. Samaa argumenttia voidaan käyttää täysin vastakkaisenkin kannan puolustamiseen: jos “ryhmäavioliiton” saa melkein jo nyt, miksi se pitää edelleen pitää kiellettynä?
Mitä konkreettista, selkeää haittaa muille ihmisille olisi toisten ryhmäavioliitosta, joka oikeuttaisi tällaisen toisten asioihin puuttumisen?