Istun eile pikkemmästi laituril ja kattelin ja miätin minkä verra sitä jäätä siin lätäkös oli ja kantasko se ja minkä verra ja jos ei kanna pääsiskö siält ylös yksinää. Ja sit menin kokelee. No, opviösli se kanto, mä en siis kelpaa ees kualemalle. Mut tuliha kokeltuu ja se oli tavallaa erittäiki vapauttava kokemus: sitä vaa suastuu onnesa armolle ja kattoo mitä tapahtuu. Mun tuli tosi yybervapaa ja irralline olo ku ei ollu ikääku kenekää käskettävissä eikä kenekää liakassa eikä kii missää eikä kenessäkää ja vitut välittää mistää. Freedom is just another word for nothing left to lose.
Tulin kotii ja viritin jouluvalot ja piparkakkukoristeet ja pari piäntä tonttuu mist mä pidän ja siin se adventtirekvisiitta sit onki. Joulukalenteri ei tuattanu mulle adventtikynttilää ja se oli pettymys. Tää sää oli seuraava pettymys. Ja ku mä kattelen tätä viikolloppuu ja tätä syksyy ja mun elämää ni se on yhtä isompie ja piänempie pettymyste helminauhaa, harmaampii ja mustempii helmii. Tiämmä ne värilliset onki niit kalliimpii?