Blogi

Kylkee raapii. Viime aikona oon onnistunu ostaa vaatteit mis on saumos iha uskomattomat laput täys tekstii. Vittu. Ennevvanhaa oli sellasii piänii vuarisilkkisii tilkkusii mis oli pesu- ja silityslämpötilat ja teksti "100 % cotton" tj mut nykysi… Ensinnäki nää laput on hehtaarisii ja niit on monta (no ainaski kaks tai kolme yleesä; kerra oli neljä mut niist oli kaks samaa) ku niis pitää joka helveti eu-kiälellä kertoo et pestää nurimpäi samavväriste kans ja kiskotaa kuasii kosteena (ja mitä vaa minkä ny muuteki arvas) ja ylläripylläri polyakryyli on kaikil kiälil sama mut se ei riitä silti kertamainitsemisel… Ja jostai tajuumattomast syystä nää lakanat on muavitettuu pahvii tai jotai helveti lasikuituu ja vittu ne naarmuttaa nahkaa! Sitä pais ne pönköttää rumasti vähäki ohuemma paida alta.

Sitä ajattelee et leikkaa helvettii ne laput ja rupeeki hommaa mut se kova osa mikä jää siihe saumaa raapii silti. Sit koittaa ähvertää sen terävä kulma siält ompelest irti ilma et poikkasee saumaust ja ehkä se jopa onnistuuki – mut ehkä ei ja se oli siin sit se sun uus vaate, ala ommella. Iha sama: vaiks se sauma pysyski kasassa ni ekas pesus se sit tärvääntyy koko riapu ku tulit sit silittäneeks sen liika kuumalla ja siin oliki jotai sekotusta mukana. Vittu.

Eiks tosissaakaa enää voi käyttää mitää pehmeit kankasii hoito-ohjelappuja?

oot väärässä, mut mitä välii ku sun kirjat myy. Sitä nimittäi ei saa mist menee luapuu. Se on sit passee lopullisesti. Sikäli huijaust.

Saaks eksälle lähettää joulukorti vai onks se roikkumist, ahdisteluu, vittuiluu tj? Vai pelkästää tavatonta, sopimatonta tai kiusallist?

Paistaa se päivä viä risukasaaki.
Ku päästää irti eilisest ni huamenna löytää jotai parempaa.
Eteepäi, sano mummo lumessa.

Anteeks vaa mut mäki oon kurkkuu myäte täynnä iha nii ku kaikki muut on kurkkuu myäte täynnä mua. Voi se aurinko paistaa siihe risukasa pintaa mut jos niit risui on riittävästi ni tuski sinne alle. Kuka helvetti pystyy lupaa et koko tulevasuudes ois ees jotai mitä vois luakittaa "paremmaks" ku mikää mitä oli enne? Ilmastommuutos viä kesät ja talvet ja vanhetes tulee vaa enempi kaikkee kremppaa. Ja vittu se kaikist sisukkai mummoki hyytyy sinne hankeesa ennempitkää, vähäkö niit on takasi raahattu sisätilohi tualt paleltumasta.

Ja iha sama mitä kirjottaa vai kirjottaaks mitää. Ja iha sama mitä kirjottaa vai kirjottaaks mitää. Ja iha sama mitä kirjottaa vai kirjottaaks mitää. Ja iha sama mitä kirjottaa vai kirjottaaks mitää. Se ei muuta mitää. Ja vittu mua vituttaa toi plokie kilpalutuslista millä mäki roikun vittu päiväst toisee – onks se joku Sity lanseeraama perskohtane herja mulle ku mä en ikinä oo osannu olla kilpaluhenkine tai myy itteeni?

Luulis ny edes et tulis oikei kaikkie aikoje joulu ja hillitö lahjakasa ku mä oon ollu tänä vua nii kiltti ja epäitsekäs et luavun Elämäni Rakkaudesta ja Koko Tulevasuudesta tappelematta ja kiltisti. Ha ha ha.

Kävin piikil. Ei ollu kivaa enkä voi suasitella. (Lopetuspiikki olis sillai parempi et sit se kolotus lakkas.) Mun on koipi ollu kipee koko helveti syksy ja tänää se on nii kipee ettei sille voi kauheesti astuu enää – ni se lääkäri sit iski kortisonii tonne nivelee ja sano et sillai kivasti rahisee toi neula et tulehdusta on. Vittu joo. Must se piikki ei ollu nii kiva mut nyt vast on alkanu niiku oikeesti särkee ja mä koitan keskittyy ajattelee et ku jaksas taas tänki illa ni huame ei kolottas eikä ylihuame… Saaha sitä toivoo?

1. Älä oota mitää hyvää.
2. Älä päästä lähelle.
3. Älä sitoudu.
4. Älä luata.
5. Jos jaksat ni hyvä. Jos et ni paskempi sulle.

Muistin, mitä Clio kerran sanoi ja kirjoitin sen muistiin. Astuimme ulos jostain, pubista tai elokuvista tai ostoskeskuksesta, ja Clio sanoi: »Minä aion ottaa hymynaamatatuoinin isovarpaan alle.» Minä kysyin miksi, ja Clio vastasi: »No sitten kun olen kuollut ja minulle pannaan ruumishuoneella lappu varpaaseen, niin se näyttää hauskalta.»
– Steven Hall, Haiteksti

Joku tais sanoo et toi oli tylsä kirja eikä napannu nii millää. OK. Mulla paitsi nappas meni paino ja koho ja pual vapaaki. Kertalaakist piti lukee.

Vapaapäivä eikä mitää pakollista. Sain nuksuttuu kohtuullisesti mut näin vittu iha ihme unii. Olin esmes shoppaamas jossai yyberkalliis putiikkikauppakeskukses mun anopi kans – se oli sellane akka mist vanha raha haisee ainaski kilometrii… (Sääli etten nähny millane se mun siippa sit oli ;P) Tää tuli mulle miälee ku venasin Stockalla kassalle ja kaiuttimist tunki et Diamonds are a girl's best friends, Miss M. siis tiätty. Mikskähä mulla eijo livenä ikinä sellasii releit ku unes? Ai niijoo, mähä olenki prole oikeesti.

Sain vihdosta viime varattuu taas aja lääkärii. Se johtu kans vapaapäiväst, ja sit siit et ystävätär potki mua tekee sen. (Kiits hani.) Ilmesesti mä en enää saa tehtyy mitää ilma eri käskytyst. Ehkä se on osa tätä oireyhtymää tai ehkä se on osa mun huanoo luannetta.

Luisun sushille ja sit ku olin tehny tilaukse mua alko vituttaa seki. Mä opetin eksä sushille ja siit tuli kans joteki yks Niit Juttui. Vittu. Miljoona asiaa mis on sen urokse leima jossai kohtaa. Oikeesti kaikki keskeset asiat mun elämässä. Mä en enää osta ees mustaa appenzellerii juustotiskist ku eksä nimes sen paimenkoirajuustoks ja se kulki sil nimellä nää vuadet ja mee nyt sit ostaa sitä. Muistamatta. Olis nii paljo helpompi jos vois saa muistimmenetykse joululahjaks.

Oon leiponu kaks taikinaa pipareiks ja suklaa-taatelikaku ja rupesin lepää laakereil limettikola ja asbach uralti seuras – hämmästyttävä kivasti natsaa neki maut, ikinä uskonu. Yks piparitaikina ois viä mut se saa oleentuu iltaa tai huamisee.

Koko aamu mä oon uskotellu ittelleni et kaikki on okei mut paskat on. Jokane ku on menettäny vuade mittaa rakkaasa (kenet tahasa, millai tahasa) tiätää et joulu eijo enää ikinä samallane. Särö jää. Mä oon välttäny koko helveti aamu kysymäst kelle mä teen tätä ku vastaus on opviösli et pelkästää ittelleni. Ei mun pipareita kukaa muu enää syä, ystävät ja sukulaset leipoo omasa. Viimevua mul oli rakas ku tykkäs mun pipareist ja mä jemmasin niit sille maaliskuuhu asti syämättä oikeestaa ite. Nii et miks mä leivon niit viä? Ehkä se vaa kuuluu mun kuvaa, mausteetuaksu adventtii.

Herr dein Mitleid, dein Erbarmen, tröstet uns und macht uns frei. JSB soi mulla viä sittenki ku en enää viitti leipoo. Kai. Jouluoratorio koskettaa mun epämusikaalist sialuu jostai kohtaa mitä on vaikee määritellä. Miätin täs, voisinks mä nauttii siit samallai jos olisin vaiks hindu tai taolane. Et onks se ikääku läpikotasi uskonnolline elämys vai pikemmiki vaa esteettine? Mä en tiä. Mut hei jumala, jos oot jossai ni hiukka Mitleid ja Erbarmen mulleki kiits!

Rupesin vääntää piparitaikinaa ja päätinki tehä erilasempii ku tavallisesti. Kaikki oli oikeesti aika hyvi viä ku olin käyny perintesee tapaa kaks kertaa kaupas ja kaikki tavarat oli hollil. Sit mä rupesin ajattelee – virhe, virhe! Ei ikinä pitäs ku eijo ku kaks aivosoluu ja niistäki toine jo lomal.

"… lisätään mausteet ja sitruunan raastettu kuori." Ha? Oikeesti, saaks sellast viä nykysi tehdä? Kasvinsuajelumyrkyt ja ravinneaineet ja ilmansaasteet ja säilöntäaineet ja ja ja? Mä seison siin sitruuna käpäläs ja voipaperi valmiina raastimes ja mitä mä teen? Vittu mä miätin! Et millä muul vois muka saa sama aromi ilma sitä kuarta? As if. Sinä päivänä ku mä kualen mahalauku tai suale syäpää ni kukaa ei voi kuiteskaa sanoo et tää johtu siit ku se raasto ruispiparitaikinaasa sitruunankuarta 2007 joulu alla. Ja sit mä raaston sen.

"… ja ½ dl soodaa." Ha? Oikeesti? ½ dl? Ku jauhoja on 8 dl ja kermaa 1 dl eikä muitakaa aineit kauheesti? Eikä helvetis? Ei kai? Voisko? Voi vittu. Piparie maailma on viä ihmeellisempi ku luulis.

Ajattelin leipoo kans taatelikakkuu erilasemmasti ku enne. Ja katton resettii et mite sitä vois valmistella huamiseks. Joo, taatelit voi piänii ja mantelit suikaloi. Ha? Vittu mä alon taas miättii! Niiku et millasii on ne mantelisuikaleet? Onks ne niiku lastuja? Vai niiku lastui mikkä on veitsellä siipuloitu pikkämmallisiks? No, mulleijo ku kokonasii manteleit tähä hätää enkä lähe kaupast kysyy niit suikaleit. OK? Joo. Voin kertoo et mantelie suikalonti eijo nii simppelii ku milt se kuulostaa. Ne on aika pyöreit ja kovii ja epävakait leikkaa. Pitää olla terävä veitsi ja hei! sit ei lipsutella ku kerta se on terävä!

Kyl taas menee vuasi ku mä leivon seuraava kerra…