Blogi

Mä sain myäntese vastaukse kolme viimest kertaa ku menin kosii. Mä vastasin myäntävästi ku mua kosittii. Panee ihmettelee miks mä oon aina vaa yksi ja sinkku. Mitä mä oon ymmärtäny vääri?

Joskus mulloli aikaa iha sillai avokätisesti tuhlattavaks asti. Eijo enää. Vittu mullon nyt varmaa eka kertaa elässäni Tosi Paha Tyäperäne Ressi™ (TPTR). Siis sellane et valvoo öisi kolme aikaa eikä saa tyäasiot pois päästää, eikä vaa arkena vaa viikolloppuna kans. Sellane ku eijo kii yhest jumittavast projektist vaa neljäst tai viidest mikkä ei riipu mitekää toisistaa mut kusee siitä hualimatta kaikki yhtaikaa. Sellane mis osaa asiot voi vaikuttaa (ja mokaa) ite ja sellane mis osa mokist tulee toisilt eikä niihi voi vaikuttaa mut pitäs joteki siivoo niit. Eikä ne oo asiot mikkä vois oottaa kauheesti eikä ne oo asiot mikkä ratkeis paris tunnis tai päiväs.

Vittu mua vituttaa tää tilanne. Tää on iha jotai kuu pimeetä pualta helvetti.

Piirustusohjelma mitä mä tarvin mun läksyhi ei toimi. Se ei vaa toimi, tai siis toimii arvaamattomasti. Kirjapaino palautti mun peedeeäffät, yks tyä meni kokonaa uusiks ku fontit juaksenteli omii aikojaa… Diaknoosi oli loppuviimeks et mullon tyäkonees liika uus ohjelma mitä painos ei saatu luettuu, uskookukahaluu, ha ha. Väitti ne jo vittu et vika on siin ettoon tehny mäkillä ja se oli sentää aika helveti härskii, vittu sillon tehty kunniallist painotuatetta enneki. Ja jokasella mun mäkillä enne sitä. Vittu. Ja yhe kääntäjä – äh. Antaa olla, kaikki se on samaa paskaa. Ku rupee menee vituiks ni menee sit kans. Kaikki.

Ja lopputulos on siis se et kaikki pitäs tehä yhtaikaa ja viimestää eile ja vuarokaudes eijo nii paljo tuntei ikinä saati et mulle mitää ylitöist maksettas – niit ehdi edes vapaina ottaa vittu. Ku aikaa eijo siis. Eijo ni eijo.

Oon laihtunu neljä kiloo paris viikos ilma mitää eforttii. Jokane ku on joskus laihannu ni tiätää et vittu sellast ei tapahdu vahinkos vaa pelkästää panostamal asiaa tai josson kipee. Mä oon ollu jo kaua sillai kroonisemmasti väsyny ja viiko aja mullon ollu tympee olo et ilmesesti mun sisäelämä on sit jollailai paskana.

Eikä se kai mikää ihme oliskaa. Aika monet sairaudet kai on jostai kohtaa niikus sanotaa ni psykosomaattisii. Jos on riittävä kaua riittävä paha miäli ni sitä voi kehittää vaiks syävä itellee. Enkä ny tarkota et mullois ku todennäkösemmi vaa joku vähempi tulehdus tai vaiks kilpirauhane ratkennu. Vitustako näist tiätää. Ja joo ei, en meinannu mennä lääkärii tän takii jossen sit tuu olennasesti kipeemmäks. Oon mä iha riittävästi käyny valkotakkisil viimese vuade aikana ja helveti paljo siitäki on iloo ollu. Pelkkää laihtumisee mullon varaa kyl ja niihä se menee nykysi et mitä laihempi ni sitä kauniimpi. (Eijo sempualee pelkoo muuttuu vipukaks ikinä.)

Enikeis, oon siis henkis edelleeki, enno viä lahonnu yksinää mun kaksioo ja mikäs paha tappas muuteskaa.

Mut siihe oon alkanu uskoo et oikeesti on tunteit mikkä on ikusii tai siis pikemmiki elinkautisii. Se on tosi helveti sääli.

ei enää ikinä
tj
ei jaksa ja miks pitäs
mitä varte

Mullon koulus hyvä pulpetti. Istun luaka Osaaja™ takana viistosti sillai et nään ku se puuhastelee. Vittu se on inspiroivaa ku joku osaa ja tekee ja hifistelee siin kohtaa ku toiset vast huakaa ja ite ei tajuu hevohelvettiikää et mist ees alottas. Se on oikeesti inspiroivaa mut on se kans aika demoralisoivaa välis ja oon aatellu et sil Osaajal™ on kyl takuusti aika tylsää ku muut eijo valmiina viä sillonkaa ku se on tehny koko roska uusiks ja viä hifimmästi. Onneks sillon sit aina välis aikaa ja yleesä myäs viittimist kertoo mullekki et kui ja mist – niiku sanon ni mullon siis hyvät haminat!

Luultavasti huame on viä huanompi päivä mulla. Oon jo tänää pihalla ja huame pitäs olla vittu luava ja taiteelline mitä mä nyt vaa enno. Eli se tulee olee silkkaa sinnittelyy.

Kummaski sukas silmäpako samana päivänä. Vittu.

Mä oon sätis tullu jonku kerra sanoneeks pahasti ku joku on ottanu puheeks Paolo Coelho kirjat. Must se tyyppi kirjottaa vittu pelkkää katolist huuhaata – mut okei, en siis oo lukenu sen kirjost ku kaks, Istuin Piedra-joen rannalla ja itkin ja Paholainen ja neiti Prym. Niitte jälkee mä totesin et kuvio on selkee eikä tätäkää paskaa tarvi enempää lukee.

Mä oon saanu täst käsityksest aika paljo kiältest palautetta ja siks must oliki helveti hauska totee lehest et jokkut on näemmä jopa samaaki miältä mun kans sen tyypi kirjallisist ansiost. Hesaris oli suarastaa herkulline Matti Mäkelä esittely/arvostelu sellasest teoksest minkä nimi on Tilinumeroni ohessa ja kirjottaja Pauli Kohelo. Mäkelä samasti ton Hotakaise pseudonyymiks ja Hotakaine tiätty samas yhteydes kysyttynä kiältäyty kommentoimast. Enikeis, kyse on siis jonkullasest tollase Coelho-tyylise rahastuskirjallissuude parodiast, satiirist – ja kirjottaja on tottakai siis vaa kateelline. Mä kätkätin itteni vittu iha tärviölle siit Mäkelä esittelyst ja saattaa se olla, et toi kirjaki on pakko lukee.

Oikeesti, mä luen kaikellast paskaa itekki eikä se oo must mikää ongelma. Lukemine on must hyväks aivolle, ainaski paremmaks ku telkkari tölläämine siks ku se on aktiivist. Se vaa et must on yleesä hyvä tiadostaa mitä lukee ja ottaa se silt kannalt. Toi Coelho nyt hiärtää iha vitusti tällast julkipakanaa ku must se on silkkaa katolist fundamentalismii mikä siält hönkii rivest. Mä pystyn tajuu et se myy jossai Latinalase Amerika periferios mut mä en käsitä, miks sitä ostetaa Euroopas. Eipä se mulle kuulu, toisaalta. Mut se on se mikä mua häröttää sillo ku tua sätis jokkut iha normaaliälyselle vaikuttavat rupee kehuu ton tyypi kirjoi.

Tyäperäne meno, pomo heitti mut kotii – hyvät kyydit siis. Tulin korkanneeks mun vihkikengät, totesin et mitä noit sit säästää kerta niit häit ei tullu eikä muitakaa. Hiukka paino ton huanomma takajala reunast, muute erittäiki hyvät, kunno tuntuma ja hyvä tasapaino korois.

Eihä Gandhikaa saanu noobelii.

Mua väsyttää, nuiluttaa ja turhauttaa. Mikä vittu siin on et ku osaa jotai vähä ni aina pitäs osaa enempi? Niiku et jos meet elämäs eka paremma kameras kans valokuvauskurssille ni heti pyydetää kuvaa isompomo 50-vuatissyndeil tai jos alkaa harrastaa posliinimmaalaust ni ootetaa et vittu samantiä vääntäsee jotai sataosase juhlaserviisi serku häälahjaks. Tj, kylästiät.

Mä alotin opiskelee runsas kuukaus sitte ja nyt mä huamaan et mult edellytetää sellasii tehtävii mist mä ehkä (ehkä!) selviin ens vuanna tähä aikaa. Tarkotus ois valmistuu kevääl 2010. Eiks vois saa hetke rauhas oppii enne ku on pakko alkaa mokaa ku ei vaa voi viä osaa? Mä oon sanonu useempaa kertaa äänee etten osaa ku mun pomo on puhunu näist jutust ja se ehkä viä tajuuki ainaski jollai tasol mut näemmä johtokunta ei kerrassaa kässää ja ne änkee väkisi mua tekee yli osaamise. Vittu tää on nii pimee tilanne.

Miks mä en saa tehä rauhas mun omii vanhoi töit. Mä hain opiskelee siks et mun ois helpompi selvii arjesta enkä siks et saisin taas uusii hommii mist taaskaa en selvii. Tää on niiku joku vittumane kiärre.

Ku joskus joku ottas sylii ja sanos et hei piiklis, ei sun tarvi pärjää. Paa silmät kii vähäks aikaa ja mä hualehdin kaikest.