Blogi

Siivooja kysy viime viikol et saaks viikolloppuna tulla vahailee lattioit ja mä sanoin joo ja laiton koko osastolle noottii et älkää tulko vkl töihi ku lattiaa vahataa.

Perstaina enne ku lähin töist ni nostin kaikki irtamet kamat lattialt pöydille ja pompelehdin ilosesti veks. Vitut. Little did she know…

Tänä aamuna tääl oli siis kaaos. Ollaa nosteltu tyäkaveri kans pöytii paikollee ja etsitty tualei et kene huanees mahtas olla kene tuali ja kellä on kolme ku toisil eijo yhtää… Omas huanees mä meinasin pillahtaa itkuu ku joka helveti esine (painavii arkistokaappei lukuuottamatta) oli vääräl pual huanetta ja joka helveti piuha solmus, kiärtees ja jumis. Ja kaikki kamat ku mä olin nostellu ite pöydille – no, ykskää niist eijollu siä minne mä olin ne nostanu.

Sitä saa mitä tilaa, kai. Sejjälkee ku suamalaset siivoojat kilpalutettii ulos ni siistii päivää eijo ollu: halvalla saa halpaa. Mikä siin on nii helveti tehokasta tai ees jotaiki kautta ansiokasta, sitä mä en tiä. Onks se muka säästämistä ettei siivota ja sit ruvetaa pölyallerkisiks? Tai ku mun ja muutama mua kalliimmasti palkatu tyäkaveri aika menee asiohi, mikkä oikeesti ois pitäny siivoushenkilö hoitaa? Vittu tää eijo viäkää menny mun järkee vaiks tätä on tehty vuasikaudet.

Valtio säästää oudol tavol. Mä ymmärrän et verommaksaja ei haluu antaa pennijjeesusta siihe et meil siivotaa ja mitä vähemmä ni sen parempi – mut oikeesti, täst mitä nyt saa ni ei kyl tosiaa kannattas mitää maksaakkaa. Ennemmi kannattas panna vähä lisää rahaa tollekki momentille, hommat hoitus ja kaikki tyäntekijät ois paremmis fiilareis.

Vitutti ni piti joteki kompensoi olemist. Listin ne, panin helvetti päät poikki kaikilt kymmeneltä. Nii et sattu muttei sentää veri lentäny. Nyt on etukäpälis iha merkilline tunne ku eijo kynsii. Vituvvälii, menee ohi.

Voi vittu! Seuraavat farkut ku lahos päälle. Ens viikol on siis pakko lähtee ostaa vaatteit. :/

Mua on risonu jotai aikoje alust noi Invaliito joulukortit mitä laitetaa joka postilaatikkoo ja luukkuu. Vittu kelle niit ees vois lähettää ku jokane on jo saanu sellase? Lisäks ne on yleesä sennäkösii ettei tulis miäleekää lähettää ku enintää vittuilumiäles inhokkiserkulle tj. Ja joo, ne voi heittää roskii ja ne voi jättää maksamatta mut aina niist tulee nuilu olo.

Nyt mua on sit lähestyny kädettömie taitelijotte yhdistys tj ja laittanu pinovverra korttei. Ei osto- tai palautusvelvotetta siin kirjees lukee ja osotetiadot on näemmä saatu väestörekisterist. Voi vittu joo. Okei, näis on pari sellast mikkä mä oisin ehkä voinu itte ostaa jossai miälentilas ja jossai tarpees mut kaikki muut… Voi *HUAKAUS*

Mä enno miälestäni kauhee ahne ja mä teen kyl hyväntekeväsyyttäki. Mullon kummituspentu Etelä-Amerikas mitä mä sponssaan joka kuus, mä laitan Punaselle Risulle rahaa useemma kerra vuades ja veteraanelle ja Pelastusarmejjalle kerra tai pari joka vuas. Nepä ei tuputa mulle kotii mitää pois heitettävää paskaa! Mä saan pitää mun possarifiilikset niitte suhtee!

Mut nää tuputtajat tekee mut vihaseks. Jos mä heitän noi kortit pois mä tuhlaan kallist painotavaraa. Jos mä jemmaan neki ni mä tukehdun jonai päivänä ku tää huusholli on piukas kaikkee mitä mä enno halunnu ikinä. Jos mä maksan ne mä oon kuses ku ne lähettää niit aina lisää. Jos mä en maksa ni mua vituttaa jää velkaa jollei tollasille tyypeille. Mitä tahasa mä teen noitte kans ni mä jään aina miinuksille. Vittu mitä hyväntekeväsyyttä totta viäköö.

Ylipäätää: kuka enää ees lähettää nii paljo korttei muute ku netis et noi sais ees käytettyy enne ku saa seuraava satsi?

Et maintenant que vais-je faire
De tout ce temps que sera ma vie
De tous ces gens qui m'indiffèrent
Maintenant que tu es partie

Toutes ces nuits, pourquoi pour qui
Et ce matin qui revient pour rien
Ce cœur qui bat, pour qui, pourquoi
Qui bat trop fort, trop fort

Et maintenant que vais-je faire
Vers quel néant glissera ma vie
Tu m'as laissé la terre entière
Mais la terre sans toi c'est petit

Vous, mes amis, soyez gentils
Vous savez bien que l'on n'y peut rien
Même Paris crève d'ennui
Toutes ses rues me tuent

Et maintenant que vais-je faire
Je vais en rire pour ne plus pleurer
Je vais brûler des nuits entières
Au matin je te haïrai

Et puis un soir dans mon miroir
Je verrai bien la fin du chemin
Pas une fleur et pas de pleurs
Au moment de l'adieu

Je n'ai vraiment plus rien à faire
Je n'ai vraiment plus rien ...

Kiinnostava tää kirko isku sity plokistanii. Ei odottamato sinäsä mut hiukka oon yllättyny silti. Iha hauska nähä kui kaua nää jengit jaksaa.

Asiasta kukkaruukkuu. Sain hankittuu vihdonki taulukoukkui ja nyt ne tarttis iskee seinää et sais kuvat roikkuu. Tää on must oikeesti aika helveti vaikeeta ja ois kiva ku mullaki ois joku muu tekee tällasii hommii et voisin haukkuu jälestä sen enkä aina itteeni ku joka kuva on eri korkeudel ja rumasti. Okei, ei siin mitää jos ne vaiks onki eri korkeudel mut vallanki siin tapaukses ois kiva ku siin ripustamises ois joku idea ni eijois nii kökköö. Muistelen kadetuksel et Peps vaa nakkeli taulut seinää ja mite hyvälle ne näytti… Mun makkaris on pelkkää vituraa koht ku rupeen. :/

Yks joutilas händimän?

Etusivu:
Cocoa 60 %
Maidoton – milkfree
Made using 100 % renewable energy
Tehtaassamme ei käsitellä pähkinöitä
Vegan
Vegetarian Society approved
Luomu
Parasta ennen: katso pakkauksen takaa

Takasivu:
Ainesosien luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat eduksi paikalliselle väestölle sekä ympäristölle. Luomusertifikaatti UK5. Soil association organic standard.
Valmistettu kaiken maailman suklaafriikeille, mukaanlukien kasvissyöjät ja vegaanit.
Valmistettu aina omalla tehtaallamme.
Ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.
Huolella valikoidut ainesosat – ei piiloaineita.
Ei sisällä vehnää, gluteenia tai tärkkelystä.
Laatupalkinnon saanut tuote.
Ei sisällä geenimuunneltuja aineksia.
Nauti tämä levy osana tasapainoista ruokavaliota.
Kierrätä pakkauskääreet.

Valmistettu pähkinättömässä ympäristössä omalla tehtaallamme, jossa ei ole koskaan käsitelty pähkinöitä.
Tehtaamme käyttämä energia saadaan 100 % uusiutuvista luonnonvaroista. Tämä levy on valettu muottiin käsin, joten pinnan ulkonäkö saattaa hieman vaihdella.

Nii.
Mä oon taipuvaine uskoo ylesee vihertämisee ja luamuruakaa, mut ku mulle lätätää etee tää kaikki erinomasuus ni… joo, herää vastahanka.
Jos se vois sit olla ees hyvää suklaata vittu!

Mä räplään meililaatikoit ja käpälärautaa ja mullon taas tunne et mutton hylätty. Mä tiän tiätämällä et se on potaskaa enkä mä oo nyt sen hylätympi ku muulloskaa mut… se tunne syä mua koko aika iha sama mitä mä sanon itelleni. Ehkä mä oon siis aina hylätty kulkupiikle ja se vaa tunkee toisinaa pahemmasti pintaa.

Mä tiän jo millane ilta täst tulee. Mä saan räjäytettyy ton fiilari siks aikaa ku käyn kylil ja ranskantunnil ja sit ku mä tuun kotii ni on pimeetä ja kurjaa ja yksinäst ja sataa takuulla. Ni sit loppuillast mä volisen ja kuljen ympyrää ja sit mä alan ryystää.

Elämä on tyhjää ja elämine on tarpeetonta. Mitä varte täs näi kävi?

Mullon ollu ilo tapaa tänää kakski miällyttävää ja päteväntuntust urosta. Se on must hyvä saldo.

Toine oli vanha setä milt lunastin piiklemopiili pois huallost. Mua inhottaa ne hualtomyyjät mikkä haluu lirkuttaa mulle tai harrastaa jotai helveti smooltoolkkii ku mulle riittäs saa se kosla. Setä selosti mulle mitä oli tehty ja mikkä on onkelmii eikä tehny itteesä mitekää tykö, se oli asiallist ja miällyttävää ja keräs pinnat kotii. Mä olin nii huajentunu ku munnei tarvinnu kuunnella mitää huanoo läppää tai ylimääräsii huamautuksii mopiili matkamittarilukemist tai muustakaa. Sedät on parhautta.

(Se on muute joka kerta yhtä kiinnostava hetki ku istuu koslaasa jonku tollase jälkee. Joskus siä on penkki nii takana ettei rattii yllä, joskus se on laskettu alas, joskus on selkänoja melki makuulla…)

Toine uros oli nuari ja mukava. Se tekee mulle tai mun kans (mite sen nyt sit haluuki nähä) yhe projekti ja mulle synty pauts nanosekunnis vaikutelma tyypist minkä kans voi tehä yhteistyätä, kommunikoi järjellisesti ja saa sellast tulosta ku haluuki. Vou, iha luksusta! Toivottavasti se viä pitää paikkasaki. Me pidettii hyvä palaveri ja nähää huamenna uusiks ja vihdonki mullon luattamus et se proju voi jopa tulla valmiikski.

Askelmittari mukaa oon tänää kuluttanu 27,2 krammaa elopainost kävelemäl. Ha ha.

Ostin vaihteeks askelmittari. Siit on jo hyvä tovi ku tuli hukattuu edelline muttenno pitäny mitää kiirettä uudemma hankkimises ku on toi liikkumine ollu viime aikona huanompaa enikeis. Nyt sattu kohdalle 40 %:n halvennukses sellane versio, mis oli kiinnitykses tuplavarmistus ni ajattelin et kokellaa nyt sit jos tällane pysys paremmi mukana mun ravis. Se kaliproitii mun askeleesee samal ku ostin mikä oli tiätty helveti kiva, huanompi sitä ite on mittaa kuiteski.

Samallai ku entises värkis ni tääki kertoo askelte määrä, kuljetu matka pituude ja siihe mennee aja ja kulutetut kalorit (vaiks mä en kyl tiä mite se sitä mittaa ku eiks sen pitäs sit tiätää meeks mä ylämäkee tai mikä mun massa on mitä mä raahaan). Vähä mä kohotin kulmii et täs on kello kans. Mä en oikeesti tajuu et joka rakkinees pitää olla kelloaika sanottuna ämpärisoitinta ja askelmittarii myäte. No, nyt oon perehtyny mitä tää mittari oikeesti kertoo kaikkee ja se kello tarvitaa siis siks et tää pitää muistis päiväaskelmäärät viiko ajalta ni sen pitää siis hoksaa et mis kohtaa vaihdetaa päivää. No okei. Ilmesesti toi näyttö pamahtaa nollille aina keskiyäl, enno kyl vahtinu.

Näitte asiotte lisäks tää on nii viksu mittari, et se kertoo paitsi kaikki askelet myäs aeropiset askelet ja niihi mennee aja. Ja se kaikist hupane pikkuseikka mikä sai mut röhöttää äänee on se et tää kertoo krammat mikkä oon kuluttanu mun elopainosta täl askelluksel tänää. Vittu joo! Esmes tänää ku oon juur vajaas 10 000 askeles ni tää kertoo et se on vaatinu 20,4 krammaa mun massast. Mä olin siis iha et vou! Suarastaa kakskyt krammaa! Viiskyt tällast päivää ni se olis koko kilo! Paitsi et voi olla et sinä aikana tapahtuu jotai muutaki esmes syämisrintamal – se ois siis jokseeki koko loppuvuasi.

Kaikkee on. :P