Blogi

Tänää tyät kaatu päälle. Eka näytti et oikeesti tyät ois tehty jopa niiku koko syksylt ja mä askartelin koululäksyi vajaa tunni verra. Sit alko tulla huanoo uudista ja kaikkee yhtaikaa parempi ku eile tehtävää. Kaike kruunu oli ku kirjapainost tuli viiskohtane nootti ja tän syksyn Paska Duuni oli siis niitteki miälest yhtä paska ku must ja ne kiältäytyy painaast sitä. Sitä ei sentää oo ikinä tapahtunu.

Mä ennois tarvinnu tätä. Koko saatana helveti syksy on menty sillai äärellä et eijois mitää jaksamist enää. Pomo tuli siihe ku mä koitin kokoo itteeni ja kysy heti et mitä helvettii on tapahtunu? – kai mä olin nii violetti ja vihree ettei siit ollu epälyst et tapahtunu oli. Mä briiffasin sen asia sille ja se sano et voi helvetti ja mä sanon et mä meen nyt syämää vaiks oikeesti mun teki mennä vessaa vetää suanet auki helvetti ja koko piikle viämärist alas.

Iipee oli yhet läksiäskahvit ja mä meditoin koko aika muit asiot ja tein sit sen ainoo järjellise asia mitä saaton tehä eli otin yhteyt painoo. Emmä kyl tiä mitä täs viä tapahtuu. Soitin tyäterveytee et jos vois panna pääsä puskaa ja olla loppuviiko saikul muttei siä ollu enää ketää – siä ei tehä ylitöit.

Kävin shoppaas ku oli pakko, tulin kotii ja menin suihkuu ja aina vaa on sellane olo et nyt vittu mikä vaa minipiäni juttu ni mä alan itkee. Ja pitäs lähtee täst kokouksee, poiskaa voi jää ku oon peejii. Hiano ennuste! Kukaa ei varmaa oo eri miältä yhtää mistää eikä kysy mitää hankalaa. Ha ha.

Kolme päivää viä enne lomaa. Äs if. Ei se suarittamine siihe lopu, ens viikol on kerta joulu. Mä enno varma mis kuasis tää vuasi kyl loppuu. Tääkää eijo mun vuasituhat.

Sitä aina ajattelee et netti on täys muzakkii ja tursuu kaikennäköst videoo ja sit ku haluis vaiks katsastaa tai ees kuulla jonku sellase sesonkikappalee ku Stingi Gabriel's Message ni vitut on. :(

Mun on jonku aikaa tehny miäli uutta kameraa. Alkuu se oli vaa sellane miäliteko mille mun on helppo sanoo EI, mä en tarvi, vanhaki toimii iha ookoo. Sit se alko oikeesti tunkee haluumiseks ja mä sain jonku kerra itteni kii siit et kattelin satunnasii mainoksii. Sillo mä olin jo aika närkästyny ittelleni ja vedin Paremma Tuhlaussaarna siit et se on haaskaust ja mihi sä sen vanhanki paat ku se toimii muttei sitä kukaa ota vaihdos ees romuks vaa se jää pyärii lipastollaatikkoo. Silkkaa kusipäisyyttä sulta tollane.

Tänää se hinku akuutistu pakkomiälteeks ku vittu se vanha rakkine oikeesti härötti ja jumahti. Ruutu lakkas näyttääst mitää ja mä siis tirkistelin siält aukost et mihi mahdan sihtaa. Ja ne kuvat oli sit viä keskimääräst enempi mitä oli ja mua vitutti iha helvetisti ku latasin niit koneelle ja totesin et taas etsii pikseli toista eikä näit voi kauheesti ees apsämplää.

Mä enno ees amatöörikuvaaja, mä oon iha harrastelija. Sana pahimmas merkitykses. Mut joskus mä tyksin mun omist kuvist ja aika harvaa mä niil kiusin, en väännä vittu ees mitää pseudohianoi joulukorttei ni sikäli toi on must mummojepotkimist miadompi harrastus. Emmä tarvi siis mitää hianoo järkkärii ku on TM tai DK Testivoittaja™ ***** tj. Mut enempi mä haluun kennoo ku nykyses (no, niis on kaikis tiätty), isomma ruudu ja selkeet valikot mitä voi käyttää kohtuunopeesti.

Mä lupasin tänää ittelleni et saan alkaa kattoo uutta leluu joulujjälkee. Siiheks pitäs koittaa opiskella et mitä on tarjolla. Oispa ees joku pitää kädest ku eijo nyt ketää manakerii sanoo et mitä mun kandee kattoo ja antaa pari simppelii vaihtoehtoo…

Mulloli sylissä snautserimpenikka.* Sellane viä vauvakarvane pehmone, lämmin, lutu otus. Se oli iha väsy, huakas syvää ja haukotteli mun kaulalle, se oli siin iha rauhallisesti ja luattavasesti ja juur nukahtamasillaa. Mä koitin olla hötkymättä ja luatettava olone ku pidin siit kii. Se tuntuu niiiiii käsittämättömä hyvälle, mä olin nii onnelline et melki itkin liikutuksest. Ja sit se uni vaihtu muuhu ja mä heräsinki. Mut se onnelline hetki oli mun ihos ja kropas viäki.

*Saatto se olla käppänäki mut tuski riisseni kerta se oli harmaa ja ne on mustii yleesä.

Koska mua on oletettu rekkalespoks ni haluun sanoo tähä kaks asiaa.

1) mulleijo mitää tekemist ammattimase ajamisen kans paitsi välil käytän bussii.

2) ikävä kyl oon iha hetero; monesti oon kyl aatellu et elämä ois helpompaa jos tuntis vetoo narttuihi ku niitte kans voi ees kommunikoi – mut oon kyl antanu kertoo ittelleni ettei se niikää mee ku arpisuhteis on aina oma lokiikkasa oli se toine sit omaa tai toist sukupualta.

Kiits.

Tänä iltana oon pannu rusinat likoomaa, huame mä leivon Piikle Joulumpaa Rusinakakkuu. Se on helppo tehä ja se on must ylihyvä: siin on paljo rusinoit eikä rasvaa tai maidompualii ni sitä voi syättää myäs laktoosivikasille tutuille.

Yks eksä väitti et kaikes ku mä leivon on rusinoi muttei se oo totta. Suklaakakus eijo eikä marjapiirakas. Eikä kaikis omenapiirakos. Siit tyypist tuli aika pia eksä eka joulurusinasesonki jälkee ja vois sanoo et niimpä.

Ku mä olin penikka ni emo raahas mut aina joskus mukanaa Lauttikse kirkkoo. Siä piti istuu paikallaa ja iha helveti hiljaa (paitsi virsie aikaa sai laulaa ja miälellää ois voinu olla tiätty sama piisi ku muillaki mut niit mä en sit taas osannu) ja saarna ajaks mä sain kopallise rusinoit. Sellase piäne muttei iha mini. Niit piti syä hitaaaaaaasti ja yks kerrallaa ni ne riitti, ainaski joksku aikaa. Mä ehdollistun rusinoihi sillo.

Mun veli inhoo rusinoit ja mä epälen et se johtuu samast historiast niitte suhtees… Ne vaa pamahti sille nii negaks et se kaivaa rusinat vekka yhtlai pullast ku maksalaatikost simast nyt puhumattakaa. (No ne simas elääntyneet rusinat on mustaki aika ällöi jos totta puhutaa.)

Nii et emo ratkas tänki dilemma ja teki ja tekee aina jouluks hedelmäkakkuu misseijo rusinoit mut muutama korintti. Mä en ikinä pentuna tyksiny siit kakust ja mä luulen ettei kukaa muukaa meist penikost – se oli kai jotai sellast ku Perintene Hedelmäkakku mut me nimettii se Perintökakuks ku sitä riitti aina pääsiäsee asti ja me epältii et sitä jää meille viä perinnökski. Nyt must pahasti tuntuu et se on jäänykki: mä oon alkanu pikkuhiljaa tyksii siit.

Mut enempi silti mä tyksin mun omast rusinakakust ja mä oon kyllästyttäny kaikki ystävät ja sukulaset sillä – ne joutuu joka joulu ottaa vastaa sellase ja sanoo kiitos vaiks mite vituttas. En sääli! Syättäkööt vittu pahaa-aavistamattomille jouluviarallee tai lahjottakoot pois, se säilyy kaua hyvänä.

Meil on talos yksinkertane pyykinkuivatustila mitä harvemmi kukaa käyttää paitsi mä. Siä eijo mitää puhallust tai ees lämmityst mut sinne saa ripustettuu lakanasa levällee kuivuu ja mä arvostan sitä; ensinnäkää ne ei mahtus mulla järjellisesti sisälle minnee ja toiseksee ne pitäs ainaski joteki viikkaa ja sit käännellä niit vähävvälii et ne kuivus toiseltki pualt tj.

Tänää ku menin hakee pyykkei ni siä oli toiselle seinustalle viritetty jonku toise pyykit ja mikäs siin, mahtu kyl. Mut se tapa millai ne oli siä! Iha ku joku oikeesti ois vaa viskelly kamasa sinne naruille, nostanu ylös ne ku ei jääny ja nakannu uusiks. V o u… se oli ku jonku trompi jälest vittu! Mä harkitsin et menisin hakee kamera mut en sit ilenny. Eikuulumulle eikuulumulle.

Joku vuas sitte ku kylälytin emoo siskolluana ni luin jotai kaupa asiakaslehtee ku ei tuu mulle kotii ja siin oli pyykikuivatusniksei jaos. Ne oli niiku sellasii et "ravista vaattee auki enne ku paat narulle ettei ne kuivu mytys ni sun on helpompi silittää". Mä nauron tät äänee siskolle ja se väitti et vittu ku mä oon viaraantunu ja et nykysi on oikeesti väkii ku tarvii tonki ohjee…

Okei, mun naapuri ei varmaa silitä liinavaatteitaa eikä ehkä ees mankeloi niiku mä – ehkä se on semmiälest helveti turhaa eikä se kaipaa sellast. Ehkä sen kaapeis on myäs nii paljo tilaa et se saa kamasa tungettuu sinne vaiksei viikkais vittujakaa saati et litistäs, kuha nakkaa sinne. Mene tiä. Mut se on kyl iha fakta et tollane paksumpualine froteepyyhe kuivuu näpsämmi ku se eijo viisinkerro kurtas.

Myännän et tää havanto herätti mun sisäse naapurikyttääjä ja vittu mun oli iha pakko vilkasta siit pyykkituva listast et kene pyykit ne oli. :P

Viimiset piparit on uunis. Meni taas toi piparie polttamine aika lai pipariks – vaiks ei niist oikeesti palanu ku jotai pualtusinaa. Enikeis, mulleijo viäkää selvinny onks se enempi taitolaji vai pikemmiki tuurilaji: joskus on niiku paremmaki näkösii ukkoi ja akkoi saatu uunist. Vaiks mitä sen välii, ne on nyt sit kaikki hiukka epämuatosii mut kaipa ne parisa löytää. Mä pidän aina huale et ukkoi ja akkoi tulee leivottuu yhtä paljo.

Oratorioki on päässy loppiasee asti. Ku mä kuuntelen sitä mä uskon varmasti et setä J.S. on uskonu ton koko roska neitseestsyntymisinee kaikkinee. Ei se muute ois noi innottuneesti kirjottanu tota. Mut voin olla taas vääräski ja mitä senkää välii: jokane uskoo just mitä haluu ja kykenee uskoo.

Noi neitseestsyntymisjutut on kyl jollai lai miälenkiintosii. Niit on nii paljo eri mytolokios et väistämättä tulee miälee et se on joteki perustavallaatune mytolokiaelementti. Kalevalaski se on jopa kahteeki kertaa: alus ja lopus. Ehkä se on joku sellane murrosmyytti, jotai riittävä radikaalii ja poikkeevaa et sil voi selittää aikakaude draamallist muutosta – siks kai se on tarvinnu ymppää kristiuskooki. Enno kulttuurintutkija enkä tiä mut voisin uskoo tänki jos joku selittäs mulle sillai uskottavaa äänesävyy.

Naapuritalos palaa taas kynttilät melki kaikis ikkunos. Se näyttää hyvälle kyl, mut joka vuasi mä ihmettelen onks noi tyypit jotai hurraaisämmaallist jengii ja pitäskö olla joteki varullaa. Mulle on tarjottu selitykseks et ehkä niil taloyhtiö lykkää kynttilät joka kämppää mut mä en usko et ketää vois oikeesti velvottaa polttelee niit enkä mä vallakaa usko, et nykymaailma aikaa ois vittu yhtää taloyhtiöö mis pantas rahaa johoki noi ylimääräsee. (Okei, se ei ehkä ois iso raha mut enikeis.) Evt mist on kymysys.

Sillo ku opiskelin ni itsaripäivänä perintesesti luin tenttii: aina oli joku tentti jossei seuraavana päivänä ni ainaski sitä seuraavana.

Myähemmi oon tavannu leipoo piparit itsaripäivänä, joko seurustelumuatona tai viime vuasina iteksee.

Tänä vua enno tehny mitää paitsi nollannu oloo. Jätin piparitaikinat jääkaappii oleentuu, ei ne siä mikskää mee jos ne huamisee oottaa, enintää ne paranee. Vaihdon lakanat ja tiskasin. Oon lukenu lehtii pikkemmä kaava kautta, paketoinu pari joululahjaa ja käyny hyväl lenkil kerta pikkäst aikaa ei ees satanu. Harkitsen, meniskö viä vaiks leffaa tai vuakras jonku kuva kotii mut epälen…

Luin kuukausliitteest jutu Auvise nettielämäst kerta enno sitäkää asiaa ikinä vatvonu ja niihä siin kerrottii et petolline naine oli siis senki ampumistapaukse takana. Vittu joo, naiset on kauheit. Ne pakottaa miähet jopa pahonpitelee itteesä, saati muit.