Blogi

Mullon tänää syytä uskoo et ihmine on armolline, kiltti ja mukava. Tai ainaski se voi olla. Mut just tänää aika moni on halunnu esittää mulle sellasii ominasuuksii. Se on yli-ihQu! <3

Meinasin varaa aja tyäterviksee aamul mut sitten ollukkaa nii kipee: silmät ei valunu yhtää ku tulin töihi eikä sen koommi. Mä en tunne itteeni nii väsyneeks ja kualleeks. Ni päätin ettoon tänää luuloterve ja palataa asiaa huame, tj.

Paistaa toi arska enkä mä ees palele. Tuami on alkanu kukkii ja pääskyset on tullu. Maisema näyttää hyvälle. <3

Mä enno ehkä onnelline enää ikinä mut tänää mullon kaikki aika hyvi ja mä oon rauhalline. Piis & lav kaikille. <3

Olin eile liikentees ja ulkona niiku koko päivä ja happimyrkytys oli sikäli totaaline et illal sauna jälest vaa kaatu niiku laho lehmus puistost. Kävin pariski taimikaupas etsiis istutettavaa ja emo kans shopattii pari säkkii multaa ja kaikkee muuta mökkikamaa saavist sahanterää ja sankohi.

Nii et se päivä meni niiku pihas ja puutarhas. Ketulleipä kukkii yli-ihkusti puutarha pohjal ja joku tyhmä piäni tirpine oli tehny pesäsä rintee alle puutarha ja piha välii nii et mä melki kävelin sen päälle ku etsin yht harhaantunutta sinivuakkoo. Vittu me pelästyttii kumpiki mut se tirpu varmaa kyl enempi. Silloli neljä munaa pesäs, sit ne näky hyvi ku se ite kerta lähti siit päältä pois. Kaipa se meni takas ku mä häippäsin mut aattelin kyl et siinnon tyyppi ku eijollu loppuu asti funtisinu hommaasa. Jossois kunno putki ni nyt ois helveti hyvä hamina saa hianoi kuvii siit pesimisest ja poikaste hyysäämisest (jos niit ny sellases paikas sit tarvii hyysää kauaakaa) kerta se on nii avomesti esil se pesä.

Kissamminttu oli henkis talve jälkee, nyt oli noussu pari pikkuriikkist lehtee. Sitä mä kaikist viimetteeks olisin oottanu kerta se eijollu kauhee onnelline kesästäkää (no viime kesäst en mäkää nii kauhee onnelline ollu et sikäli vaikee syyttää) ni mä olin jo ehtiny miälessäni länttää siihe kohtaa laventeli et katton kui sen kävis. Se meni sit muualle se laventeli. Viimekesäsist myäs lehtosinilatva oli henkis ja seki oli yllätys. Mullon viherpeukalo keskel kämmentä ja mua aina hämmästyttää mite helveti sitkeit jokkut taimet on ja mite järkyttävä elämise ja kasvamise halu niil on. Siit mä voisin olla tosi kateelline jos harrastasin sellast asiaa ku kadehtimine.

Raparperit oli noussu mun ikkuna alla sellasee kokoo et tehtii soppaa ja kyl se oliki ylihyvää taas pikkäst aikaa. Panin siihe raparperie viäree pari salkoruusuu kykkyy, pitää virittää niille pajukepit tj tueks jahka joutaa.

Patjarikko kuulostaa must enempiki kriisilt makkaris mut oudoo kyl seki on taimi. Niit oli kahta värii ja ne pääs alppilauka ja sen sinise kans minkä nimee mä en muista ni vihma viäree miättii elämisehaluusa. Vihma on nuppuu täys ja mä oon siitä helveti tyytyväne: se on varmaa iha eka taimi ku mä oon ite aktiivisesti halunnu, hankkinu ja kuapannu pihaa. Niit oli kaks, toine kuali, toine jäi. Se on kuulemma yks varsinane pupuje herkku ja silti se on aina säästyny niilt – ainaski tähä asti… tuuriotus siis.

Ei päivää ettei vahinkoo: askelmittarist vainaantu paristo ja se lakkas tikittääst 7706 askelee jälkee. Sen mä niiku huamasin et kello oli kadonnu ja siihe tilalle tuli viivat ja sit sinne näyttöö ilmaantu joku kärpäsepaska kokone vilkkuva härpäke (se kuvaa ilmesesti paristoo) ja sit vast jälest mä huamasin et se mittariki oli pysähtyny tottakai. Nii et tänää sit pysytää nollil ja ens viikol pitää keksii mist siihe saa uudemma patteri – mä en haluu elää ilma sitä laitetta, mä oon liika addikti. Sitäpais se oikeesti pitää mut lenkkikuris.

Ja sit eiku ulos ja pihalle! :)

Tää viikko on taas ollu sellast maantiäkiitäjä elämää mikä eijo erityse piikleyhteesopivaa. Eiline tyäpäivä meni kello ympäri ja hiukka enempiki eikä sellane oo mun pyroossa iha ylestä – kerta meille ei kukaa maksa ylitöist kuiteskaa ni miks vitussa niit sit pitäs tehä noi yleesä mut poikkeustilanteet on poikkeustilanteit. Olin kyl jokseski kuallu ku nostin eile illal jalat sohvalle mut mikä oli hianoo: aamul ku olin lähteny töihi oli valosaa ja sillo ysimpintaa ku tulin kotii paisto edellee arska. Sellast mä osaan arvostaa! Mä käyn valol ja lämmöl.

Tänä aamuna ku mä avasin konee ni meililootas on kolme viästii pomolt eiliselt, viimine kirjotettu pual kahetoist aikaa. (Sillon siis selkeesti menny viä hyvämpaljo pitemmäks ku mul enkä mä oo ees yllättyny ku se tekee helvetisti hommii iha oikeesti. Ehkä sillon joku kutsumus?) Niitte asiotte kans onki sit menny enimmite tää aamu paitsi ystikselt tuli koostemeili vesivahingo ja avioero nykysest vaiheest ja siihe mä vastasin samantiä – must kuulosti et se ois helvetisti terapia tarpees ja paremma ku piikleterapia mut oha seki ees jotai.

Ja illal mennää groeni kans teatterii. Nii et aika hyvi on tullu tälläki viikol vältettyy tota kotona kuppelehtimist… ja joo, se tarkottaa et kaikki kotityät on jokseski vaa kompostoitunu omii aikojaa. Ja ne kynnet on siis edelleeki editoimatta. Ehkä viä joskus.

Minä päivänä vaa voi olla jo myähäst, ollaa iha siin ja täs. Mä tiadostan et pitäs fiksaa varpaankynnet sellasee kuasii et ne näyttää kivalle sil samal sekunnil ku haluu lähtee liikkeelle sandaales. Enno vaa saanu viä ruvettuu ryhtyy, mut sevverra kummiski et tsekkasin vanha varpaankynsilaka ja totesin et se väri ja kunto kelpaa mulle tänäki kesänä.

Jokkut on sitä miält et pitää ilmammuuta olla sama lakka etu- ja takakäpälis. Mä enno nii vakuuttunu ainaskaa viä. Meinaan ku harvemmi sitä kattelee ketää sillai yhtaikaa neliraajasesti. Mä en haluu panna kauhee voimakast värii käpälii ku must se vaatis sit värillisemmä meiki kans ja se taas ei mallaa mun kuanoo – mut jos pistää jonku littana hailaka pastillivvärise roosa varpaankynsii ni vittu se ees näy siält sandaalest. Mä enno viä(kää) keksiny mite se tehtäs.

Ostin muute lasiviila ku sen pitäs kuulemma olla hyväks josson taipumust kynne liuskottumisee. Ei voi viä sanoo juuta eikä jaata siin asias mut aika miällyttävä värkkine se kyl on. Myyjä sano mulle et älä sit pudota sitä lattialle ja mä sanon et koitan hollaa – kai se (syystäki) ajatteli et mä oon perusmämmäri. Ehkä siin on kuiteski kans eroo et pudottaaks sen niiku kylppäriklinkkerille vai paksulle villamatolle? Evt. Mä en jaksa editoi kynsii kylppäris enikeis ku sinne ei mahdu mukavaa tualii…

Lyhyestä virsu kaunis: eijo heilaa helluntaina – tai josson ni se on sit jostai puuntakaa, tää täniltane se eijo. Okei se eijollu kirvesmurhaaja-raiskaaja (ilmesestikkää) eikä se ollu erityse siätämätönkää nimenomaa muttei se kyl eritysesti mitää muutakaa ollu. Eikä ainaskaa mikää mäts meid in heven. Kais se on hyvä nii, oma sänky paras sänky ja huame on koulupäiväki viä.

Vittu se oli satakuntalane. Niid tu sei moor?

Okei, on olees sellane juaru et mä oisin kotosi Noormarku Lassilast muttei se oo totta. Sekää eijo totta et mä olisin Luvia Miss Märkä-T-Paita viime vuasituhannelt. Mut mullon mummiäst siltiki jonkullane tatsi satakuntalasee uroksee ja toi oli tyyppikappale. Vittu mä kiskon kiskomalla siit irti joka helveti sana mitä me puhuttii – se ois hyvi voinu istuu hännällää viistoist minsaa ja vaa katella pilvii. Okei, pilvie kattelemises eijo mitää pahaa sinäsä mut helvetti jos tyyppi haluu muka tutustuu ni se on vitu huano skene et olla öllöttää ku pitäs niiku vähä ees puhuukki. Ja se mitä se puhu ni se vältti just tarkkaa sanoost mitää ittestää niiku.

Niiku näi:
Piiklis: Mitä sä niiku muuta teet ku sokkotreffaat viarait narttui?
Uros: Ei tuttui voi sokkotreffaa.
P: No joo ei, mut siis…?
U: Kaikki on viarait alkuusa, ei sitä voi niiku loikkaa keskelle tuttavuutta.
P: … nii-i.

Sitäpais silleijollu ruskeit silmii. Se sestä.

Ystikse keittiö rempattii, se oli helveti kaua kaivattu ja suunniteltu (ja rahakas) projekti mut nyt se on tehty ja lopputulos on kaunis ja toimii. Keittiönkorkkausilta pidettii tänää ja juatii kuplii – iha käsittämättömä pehmeetä ja hyvää samppanjaa mitä ystis oli ottanu mukaa ruatsillaivalt. Parannettii maailmaa ja analysoitii uroksii ja kaikkee ja oli itse asias iha helveti kiva ilta.

Mullon huame sokkoreffit, naurettii sitäki eeltä. Sanon et josse on kuiteski kirvesmurhaaja ni sittei tavata enää ja skoolattii sillekki mut tiätty täs toivotaa et se on iha keskimääräne normiuros… Ei se kualemine mut se kitumine. Vittu mä enno ollu ees reffel tiäs kui pitkää aikaa mut kyl mä yritän, kyl mä oikeesti yritän hei suhtautuu sillee et jossai vois olla viä joku uros mist vois sillai vilpittömästi tyksii. (Vitut on, kyllähä mä tiän. Mut mä yritän olla sille reilu silti.) Mut sen sit näkee huame mite siätämätönt on ja sit se on ohi enikeis. Oli hyvää tai pahaa.

Lykkäsin emolle näti vaaleempunase ruusu misson isot kukat ja kirja minkä kannes lukee et Suomen herttuattaren arvoitus ja se kykeni olee niiku vilpittömä olosesti kiinnostunu – ehkä se jopa oliki. (Mä enno kauhee samal aallompituudel mun emo kans ja yleesä must tuntuu et mikää mitä mä teen tai sanon tai vaiks annan lahjaks ei kelpaa sille, aina on jotai ku mättää ja jossei muute ni sit kuukaude pääst sanotaa et mä oon saanu näppylöi ja se johtuu takuulla tost kaarnikkateest ku sä toit taanno tj.) Se kysy voisinks mä rupee sille juappokuskiks loppukuust ku sillon joku tapaamine vanhoje rippikoulukaveriesa kanssa entisel kotiseudullaa ja mä sanon et tottakai.

Vittu mä en tapais mun rippikouluryhmää mistää rahast ikinä. Mä olin oikeesti nii helveti tyhmä et mä kuvittelin et mun kuuluu käy se rippikoulu ja et se on niiku läpihuutojuttu. Joo ei, se oli saatanallisimpii kokemuksii mun elämäs. Jos vois uudestaa valita… mut vähäpä sitä tiäs. Sillo mä opin keskeset seikat yhtesöllisyydest ja sen millast on ku on se ainoo ku ei kuulu siihe yhtesöö. Ja mitä hyvää mä oon saanu siit kärsimyksest? No, ehkä lähinnä sen (erittäi kyseealase) ilo roikottaa kummituspoikaa sen pual tuntii ku sitä kastettii ja noi.

Mut joo, kyl mä sitä emoo roudaan sit ja tarttee keksii jotai mitä mä sit voisin harjottaa siä puskis sillaikaa ku rouvat on viihteel. Jos sillo on oikeesti lämmint ni se on hiukka helpompaa.

vittu mä oon saanu iha tajuttoma paljo aikaa (jopa omaa aikaa eikä vaa töis!) menee sen sun laittamas linki kanssa. Mä oon iha rakastunu niihi kuvii, oikeesti, mut viä enempi mua melkest kiahtoo se idea mil se sivusto/ohjelma/votevör lajittelee niit kuvii… Se on niiku nii… v o u. *huakasee* Ja jess.

Eka mä luulin et ne on vaa valokuvii mut oha siä kaikkee muutaki joukos ja jokkut niist on enempi käsiteltyi ja toiset vähempi ja niit on kiva tuijottaa ja miättii et mitä muutaki siin ehkä ois tehty ku vaa kuvattu. Enite mä tyksin niist ku kertoo suaraa et tyksin noist lasitiilist mut halusin tehä vähä källii ja kattoo milt ne näyttäs pinkkinä… ja näyttäähä ne (tää nimenomane kuva viihdytti mua helvetisti kerta mä olin taanno askarrellu ton porraskäytävä just samallaste lasitiilie kans jotai vähä samallast vaiksen väril). Ja joskus niis kommenteiski on sanottu jotai olennasta mitä eijois ehkä muute ite nähny. Kyl taas huamaa mite paljo ois oppimist jos meinais! Mut ehkä silmä on sellane ku toisil on ja toisil ei eikä sitä nii opikkaa paitsi jos ylesii perusteit? Jos se on se mitä sanotaa lahjakkuudeks ja mikä erottaa mun kuvat taidekuvist?

Nii ja taustakuva omas konees (töis ja kotona) on vaihtunu tänääki ainaski kolme kertaa. :P (Nyt on tsiileläne tulivuori jostai Santiago eteläpualt, sinist. Yks upee kermavvalkone ruusu toises konees.) Tarttee hiukka hillitä pikkuhiljaa, vitusti menee aikaa. :P

Kiits täst, ihana lahja!

PS. Nii nää kuvat on tääl

Mä oon selkeesti pahasti addiktoitunu suklaasee ja tän tarttee olla kyl eka kerta ikinä. Tää on Fasu tuatteit ja pääl lukee Dark Chocolate 47 % with Lemon Peel and a dash of Black Pepper. Mä en tajuu mihi tää kolahtaa mun aivokuares mut kolahtaapaha vaa. Eikä se oo ees kunnolla tummaa. Hmph! Mut yks juttu tässon mikä pelastaa ja se lukee siä kakkospualel: 33 g. Siis sitähä ois saattanu hurahtaa johki sellasee mitä myydää 200 g levynä ja sit vetelis sellasii naamarii… Tsiiz.

Mä joskus penikkana luin Isä Camillo -kirjoi ja siä Kristus opetti IC:lle kui kuuluu kiittää. Mä en muuta muista niist kirjost niikää mut tää jäi miälee. Siis: jos jää saapas kii raiteesee ku juna on tulos (vrt. Paistetut vihreet tomaatit, alkukohtaus) ekkä ehdi saa ittees irti – ja sit se juna meneeki viärest raidetta pikki ohi ja halleluja! sä oot pelastettu! ni nyt ei pidä kiittää siit et se juna meni viärest raidetta kerta se oli jo ratahallinnos aikoi sit päätetty ja vaihdemiäs hoitaa hommasa tunnollisesti (nykysemmi tiatsikka) vaa tulee kiittää siit et se oma saapas ei jääny kii sinne toisee raiteesee… Okei? Eli pitäsköhä mun nyt tuntee hyvää miält ja olla erittäiki kiitolline siit, etten sattunu addiktoituu marabou hasselnöttii tj kerta tähä kokoasiaa ennois piiklekohtasesti voinu mitekää vaikuttaa?

Koht on kesä ja saa kesäkeittoo, nam! Se on herkkuva. NOUNOU, sitä EI tehä maitoo vaa kirkkaasee (kasvis)liämee. NOUNOU, siihe EI kipata pussillist pakastekasviksii vaa haetaa tuareet vihannekset kasvimaalt/lähituattajalt/torilt/kauppahallist. Ja liämi maustetaa sellasil heinil ku nyt itekunki suussa hyvälle maistuu. Ja se on ameriikaherkkuva.

Sanat on vittumasii ku ne tarkottaa meille jokaselle eri asioi. Vaiks kesäkeitto mikä tarkottaa mulle sydänkesä lämpimii päivii voi jollei tarkottaa koulu inhokkiruakaa ylilämpätys maidos. Ou vel, minkäs sille. Mut sama koskee vaiks sellasii sanoi ku parisuhde, liikenne tai salmiakki – enkä nyt puutu olleskaa sellasii apstraktehi juttuhi ku sialu tai demokratia. Tät on vaikee pitää koko aika miäles ku vaiks tääl Sitys lukee toiste tekstei mut mä ainaski yritän aina välis pysähtyy jos mua alkaa kauheesti ihmetyttää et mite toi voi ajatella tollai ja ompa vitu tyhmää. Joskus mä honaan et miks mä en tajuu tai mist se ehkä vois johtuu ja joskus mun pitää vaa sanoo itelleni et tollon erillaset kokemukset elämäst ku mul ja mitä sit.

Mut sit törmää aina välil tyyppehi mikkä vittumasuuttaa tai silkkaa välimpitämättömyyttää hämmentää asioi ja sitä mun on vaikee tajuu ja hyväksyy. En nyt tarkota sitä ku sanotaa et yhtestoimintaneuvottelut ku tarkotetaa et irtisanomiset tm. ku nää on oma jarkonisa, vaa sellast et sanotaa neliö ku tarkotetaa et kuutio, sanotaa et aikanaa ku tarkotetaa et aikonaa, sanotaa hän ku tarkotetaa se tai tää – siis: sotketaa ulottuvuudet tilas tai ajas, sotketaa viittaussuhteet ja hämärretää sitä kuka ja mitä. Usei viä tällast harjottaa ne tyypit mikkä oli sitä miält et äikäntunnit oli sitä turhinta ajankäyttöö koulus… niimpänii. (Ja muuteki "enklanti on paljo tärkeempää".) Mä en pualestani voi keksii mitää mikä ois must tärkeempää ku kommunikaatio, viästintä, ymmärretyks tulemine. Kiäli on korvaamato. Piste.

Jossei vällää tulla tulkituks oikei ni minkäs sille sit voi – mut jos kuiteski haluis ni se ois niiiiiiii paljo helpompaa ku noudattas ees jotai yhtesesti tunnistettavii koodei. Menee helvetisti aikaa ja enerkiaa hukkaa ku tulkitaa sitä minkä vois heti sanoo suaraa.

Nyt siält takavasemmalt huudetaa et helvettiikö kirjotat sit tollai (= piikleks) jos kerta haluut kommunikoi. Nii. Tähä mä voin huamauttaa vaa et tää nyt sattuu olee mun äidinkiäli ja mä noudatan sen ylesii muatoi parhaani mukaa enkä väitä ettoisin täydelline tai jotai. Aina joku ymmärtääki. Tee sama peräs omalla äidinkiälelläs.