Hyeenat

Kävin kirjastos kotiseudul. Siält saa useesti uutuuskirjoi suaraa ku marssii hyllylle, eijo 34 varaust jonossa eellä niiku kylil. Ja siihe uutuushyllylle mä olinki juur ehtiny ku sisää rymisti hyeenaemo kolme pentusa kanssa.

Hyeenampennut hyäkkäs heti tiatsikkapisteesee ja sit se helvetimmoine huuto alko. Ei nii ettei niit koneit ois riittäny kaikille mutku se piänimmäne Sulo-Armas* jäi koneelle mitä se ei missää nimes halunnu ku se oli ilmesesti joteki huanompi. Vittu mikä volyymi ja tappelu, mikä toistesa hakkaamine ku Tytti* ei suastunu antaa valtaustaa Sulo-Armaalle* – ja sit alko tualit kaatulla ja kirjat lennellä ympäriisä (mä olin onneks toisel pual hyllyy ni mun jalkohi tuli vaa yks).

Emo: ei mitää eforttii. Vittu se ämmä ei puuttunu muute ku huutamal yhtä kovaa. Se oli luavuttanu kai jo vuasii sitte. Sulo-Armas* oli kuullu sen uhkaukset ennenki ja se tiäs et ne ei reaalistu mitekää eikä mitää sanktioo tuu. Emo suastutteli Tyttii* vaihtamaa toiselle koneelle ja Tytti* ulisi ettei halunnu. Joku toisel kymmenel ollu varhasteini ku oli harrastellu yhel koneel pakkas pillit pussii ja lähti läiskii ku se ei voinu jatkaa siä hyeenotte kans. Helppo ymmärtää.

Kirjastohoitaja: ei puuttunu mitekää. No, se oli tyällistetty ressukka, sellane lytätty ja ujo humanistiuros ku ei takuulla ota yhtää nii vaarallist askelta ku se hyeenalauma ois tarkottanu. Kaikist riskialtist ku se kaveri ehkä tekee on et se syä aamul jukurttii minkä parasta enne -päivä oli eile. Ku Sulo-Armas* sit pääs sen teini luavuttamalle koneelle ni se karjahteli sille kirjastotyypille et Tahvo* tänne! kerta se ei saanu kaikest näppikse hakkaamisest hualimatta sitä konetta pelittää sillai ku ois halunnu. Mä ennois ikinä tiänny et sen kirjastotyypi nimi oli Tahvo* mut se pikkukeisari kyl tiäs: se oli enneki pomottanu väkee siä. Enkä mä ois ikinä voinu puhutella tollai ees mun vanhempii, saati viarait aikusii.

Selvyydevvuaks: Sulo-Armas* oli sellast ikää et se ei osannu viä ite kirjottaa sinne hakuohjelmaa mitä ja minne se halus vaa sille piti luetella kirjamet. Se oli sellast kaliiperii et vittu sennois voinu ottaa kainaloo ja viä hetkeks ulos jäähtyy ja panna järjestyksee nyt viä muttei viide vuade pääst. Kukaa ei tehny mitää. Tod näk mä olin ainoo ketä härötti et ne hyeenat noivvaa muutti yhtese julkise tila omaks hyeenalastehuaneeksee. Tod näk mä olin ainoo kel kävi ees miäles et ne koneet mitä pikku Sulo-Armas* hakkas (se paska rakkine ku ei kelvannu ja se toine minkä näppist se tuhos hetkee myähemmi) oli julkisil rahol hankittuu yhtestä omasuutta vaiks Sulo-Armas* oli sitä miält et ne oli sen omat. Ei, mäkää en halunnu hyeenalaumaa kimppuuni enkä tehny muuta ku suajasin itteeni lentävilt kirjolt ja lähin siin kohtaa ku Sulo-Armas* halus jätskii siihe pelisä ohee. Ilmesesti siin oli raja et sitä se ei saanu mut vittu mä oon satavarma et kotimatkal käytii kaupa kautta ja pikku Sulo-Armas* palkittii pontevast esityksest.

On se helveti hianoo ku kakarat eijo enää nykysi ujoja eikä estyneit ja ku ne tiätää oikeutesa ja osaa vaatii niit. Ja seki on tosi helveti hianoo et mä en ikinä ruvennu lisääntyy. Mä oisin ollu sellane natsiemo et mä ennois ikinä kattonu tollast. Mun penikat ois takuulla saanu ikuset traumat ku ne ois joutunu pysyy raamis – tai sit mä oisin listiny ne ja joutunu linnaa.

* Nimi muutettu.

Kirjoitettaessa soi Beyonce Knowles: Me, Myself And I