Jouluuntuu

It's the most wonderful time of the year laulo joku setä radios aamul ku mä heräsin ja tää mato on sit jääny mun korvaa. Sikski ku mä en pysty kykenee olee samaa miält. Okei joulu on iha ookoo mut mä en jaksas sitä yliannost sukuu ku siihe kuuluu. Tänäki vuanna mä oon lähinnä autokuskina emolle ku se tapaa lapsellapsiaa. Ja mä yritän nuksuu sisko vuadesohvas joko yhe tai jopa kaks yätä josson pakko ja se onnistuu aina yhtä säälittävä huanosti, ja sit mä oon väsyny ja feddap siskompentui eikä mulloo yhtää omaa rauhaa ku pitäs olla sosiaaline ja sit mun pitäs viä olla liikenneturvalline ja luvas on tottakai iha paska ajokeliki. Mikä kuuluu tiätty konseptii aina jouluna.

Ei mulloo mitää jouluu vastaa sinäsä. Mä pystyn tyksii jopa siit lahjusproseduurast ja laatikoist. Must vaa aina tuntuu et joulul on mua vastaa, et se koittaa tehä mun elämä väsyttäväks ja epämukavaks. Mä en ikinä muute tunne ettoisin nii sinkku ku jouluna ku kaikki käpertyy toistesa kainaloo ja mulleijo ketää. Kaikki ois paljo helpompaa jossois joku kene kans vois sanoo vaa et adios nachos ja painuu jonnei pampaa (malli Äkäslompolo) pariks viikkoo iha vaa kahestaa.

Mut siis, hyvät joulut sulle ja mukavaa loppuvuatta! Mullon vuade viimine tyäpäivä tänää ja koitan olla vaihteeks viä enempi irti netist ku mitä oon ollu viime ajat. Jos vaiks pääsis noist listostki veks.