Mastoi ja muzakkii

Nyt alkaa taas tuntuu elävälle ja kiitos siit ipuille ja kaikille sallitulle lisäainelle mitä äijäkokikses on (ja se listaha on piiiiiiitkä). Ja joo, iha on itseaiheutettuu ku riakkuu yätä myäte ja jättää nukumaammenoaikasa unohduksii. Mut sanotaako näi et ku harvemmi harrastelee turismii ni kyl tän kestää ja mitää katumuksempualt eijo haistettavis.

Karattii eile ystikse kans töist alkuiltapäiväst ja suunnistettii Aurajoe rantaa kattelee paattei ja viätettiiki aika erillasempi ilta paitsi jalat on paskana siit kävelemisest ja kapuilemisest. Eikä siä tarvinnu yksiksee olla… Paris paatis tarjottii paikkaa purjehdukselle Klaipedaa ja ne hollantilaset oliki nii hupasii ettois voinu muttei se sopinu mun kalenterii ku kerta oon ens viikonki töis – enkä mä ehkä muutenkaa oo varsinane laivakoira vaiks se epälemättä ois ollu elämys ja luultavasti tosi hianooki. Ainaski josseijo myrskympää. Sitäpais voi se olla ettei sinne Klaipedaa ois kuiteskaa halunnu jää.

Tarkotus oli tiätty kuulla illal Dahlgrenskaa mut sit haluttii tsekkaa kans Anna Puu kerta seki oli tarjolla lämppärinä ja se oli sillai paskasti järjestetty et siin välis oli laval vittu joku Pox Oxley mikä ei kiinnostanu ketää. Mut jos meni käyttää pilettisä sisälle tulemisee ni sit ei maksanu enää lähteekkää eli me sit kuultii se AaPee ja nesteytettii itteemme sejjälkee riittävästi siiheks et Dahlgren alotti. Ja oliha se taas hyvä niiku se on kai jokseeki aina (mut ehkä mä oon jäävi ku mä oon fanittanu sitä nii kaua et mä oon varmaa kasvanu kii sen muzakkii) muttei siin toisaalta mitää erityse ihmeellist tai yllättävää ollu. Ja jos sen Anna Puu ääni jäi pändi saundie taa ja meni mössöks nii Dalhgren oli kyl vimpampäälle miksattu ja kaikki äänet kohillaa ettei tosissaakaa voi sanoo pahaa sanaa sen äänipojist – ja nii sen pitää ollakki.

Vaurioks jäi aamul kotii unohtunu aurinkorasva eli sen puute ja palon siis vaihteeks aika hyvi ku ilmaha oli tosi häikäsevä ja kais se sit heijastu vedest kans. Ja sit se erittäiki raikkaasti vajaaks jääny yäuni mikä painaa varmaa iltapäiväl viä aika helvetisti vaiks just nyt se jysytys on aisos – ja kiitos siit ipuille ja kaikille sallitulle lisäainelle mitä äijäkokikses on.

Kirjoitettaessa soi Eva Dahlgren: Så härlig är jorden