Muisto

Sain tänää kaunii valokuva, tai kaksiki. Ne on yhest sedäst ku kuali muutama vuasi sitte, se oli sillo 76 ja sil ilmeni äkilline ja erityse akkressiivine syäpä. Siin kauniis valokuvas se on just sellane ku millasena mä muistan sen, se on helveti hyvä kuva – eikä tiätenkää tiatoo kuka sen otti. Se kattoo siin suaraa silmii just sillai ku se katto nii ettei voi tiätää sanooks se just jotai velmuu vai jotai tosi vakavaa vai jättääks se ne ajatuksesa itellee.

Meil oli erikone suhde, tehtii töit yhdes siihe asti ku se kuali sit ja ryypättiiki yhes. (Se opetti mulle et viinipullo voi avaa ilma korkkiruuvii.) Mä piion ja käskytin sitä ja sama takas. Se oli hyvä tyyppi ja helveti viksu. Ja sarmantti. Se oli mun kuru monta vuatta, vaiks pitää myöntää et iha viimesinä aikona mä en aina pysyny sen juanes mukana. Meil oli eri kiäli, vaiks oli jokune yhteneki.

Se oli aika hyvää aikaa mun elämäs, näi ku jälest muistaa.

Se toine kuva on päivätty kesää 1971 etelä lämpöö ja se istuu siin partsil lukees jotai. Se on hupane kuva mulle ku en kert sillo tuntenu sitä. Se näyttää hyvävoimaselt ja itteltää, mut se ei kosketa mua se kuva. Siit puuttuu se tatsi, se "mun" setä.

Kirjoitettaessa soi Topi Sorsakoski & Agents: Ajomies