Off/On

Ku mä kävelin töist kylille ni hihaa tuli muutama lumihiutale tuules. Mä mulkkasin niit pahasti ja murisin isoo äänee HUS! POIS! ni ne pelästy ja suli eikä niit tullu enempää. Viä. Vittu kyllähä toi pahasti näyttää talve tekemiselle. Koht saa laittaa nastat alle. Buuuu!

Samaa vaivaa kerta oli jo epälyttävästi talvemmat fiilikset ni ostin joulukortit. Ompaha sit valmiiks kerta se tulee taas kuiteski seki päivä et ne ois tarttenu lähettää.

Kotona mä rupesin kattoo mitä mahkui ois saa töipaikka Tahitist ja totesin etteijo: sinne ei vaa saa tyälupii. Vaiks osais piikleranskaaki.

Vittu tää maailma on masentava.

Minkä jälkee viimestää saatto totee et tää on ilmesesti huanol huumorilla ja jotai pitäs tehä ni aattelin et kerta eile on siivottu ni tänää ei tarvi ku tiskaa ja sit voi lähtee lenkille nii kaua ku viä on ees valosaa. Ystis soitti ja oli menos kattoo Julia Robertsi uutta (lue: Javier Bardemii – nam!) ja tuunattii äkkii ens viikolle Cohen-retrospektiivi viininkaa. Ja heti oliki jo parempi fiilis. :)