Tänää kotona, ja eile

Eile aamul mä otin lusika kauniisee käpälää tai siis pikemmiki imuri ja mopi ja siivosin ees lattiat nii et voin liikkuu kotona ja keittiö tyätasot samaa vaivaa. Sälemiäs kävi mittaas ikkunat ja naurettii sen kans yhes tätä paskaa remppaa. Sit se helveti ahdistus iski taas ja mä hankin itteni ulos: eka lunssille ystikse kans, sit kaupolle, kosmetonoomille ja leffaa. Se ois voinu olla sellane Ole Kiltti Piiklelle -päivä mitä mä oon joskus viättäny muttei se ollu: mä tiäsin koko aika ettoon vaa paossa kotoo.

Leffa oli must helveti hyvä. Erkkii ettiis. Enklantilaset leffat iskee joteki suaraa suanee mul, ne eijo nii siistei ja siivottui ku amerikkalaset useiki. Takapiital oli parikymppisii sällei mikkä oli (olevinaa?) härös ku ne ei ilmesesti nähny katsomos muit ku keski-ikäsii naisii… ne oli tullu kattoo futisleffaa ja ylesö oli väärä. No, ois ollu kiva kuulla mitä ne tyksi siit kuvast loppuviimeks mut must se itseasias oliki aika tätileffa. Ne vaa oli sit jo lähteny ku tekstit oli finis.

Tänää mä oon ollu kotona ja ventannu remppapoikii. Listoitus perjantaina (säävaraus) lukee tos lapus minkä ne on jättäny. OK, sääs eijo mitää isompaa vikaa ja aamul ne kulkiki muutamaa kertaa tost olkkari ikkuna takaa sil hissillää mut nyt näyttäs et tyämaa on hiljenny viikollopu viattoo – tai sit ne sällit on menny näyttää naamaasa jollai muulla tyämaallaa. Enkä mä kyl muutenkaa oikeesti ymmärrä et ku kerta ikkunat on jo kohillaa ni mite vitussa se haittas mun olohuanee ja keittiö ikkunankarmie virittämist vaiks tua ulkona tulis kaatamalla vettä? Mut ei, ne selkeesti vitut välittää siit et jokkut asuu tääl, tää on vaa yks niitte tyämaist.

Nii et mä siis silitin ku venttasin niit sällei ja koitin etsii takas sitä tseeniläsyyttä ku oli tos aikasemmi. Sit mä päätin pestä makkari ikkuna kerta olin valosal kotona näkees mite paskane se oli ja kerta sen saa siis avaa (no, sais nää toisekki jo mut eihä se kannata). Kannon hoyat suihkuu ja rupesin ryhtyy. Tarttee sanoo etton vittu ainoo kerta ku oon marraskuu lopus pessy ikkunoi. Yleesä pimees ja märäs ja kylmäs ei nii tuu miälee…

Ne on ihanat ikkunat. Ne suastu aukee kauniisti, ne ei huajunu ku pualet siit ku entiset ja ne meni kii nii vähäsel efortil et mä tunsin tosi suurta kiitollisuutta: entisis varsinki keski-ikkuna lukot ylhääl ja alhaal oli mallii Verta, hikee & kyynelii ja joskus mä sit jätinki ne auki ku ne ei helvetilläkää suastunu. Ja sit viä: nykku ne on puhtaat ni näkee nii selkeesti naapurikadulle asti! V o u ! (Tää vaatii selvennykseks sen et vanhat lasit oli sillai epätasaset ja vimpulat ja eläneet et efekti oli sama ku muino penikkana Lintsil peilitalos ja niitte läpi saatto siis nähä iha mitä vaa ja mis asennos vaa. Yllättävästi.)

Ja ylläri: ku mä nostin hoyat suihkust takas ikkunalle ni huamasin et australis oli vääntässy esii kaks (!) piänt kukkaa – maailma kaikist vähäne kukkaterttu varmaa! Se on niiiii liikkist et mä oon melki varma et se on vaa äkkii tekassu ne kukat siä lämpimäs suihkus silkast onnest. <3

Mut joo. Mä ite oon ees joteki onnelline vaa nii kaua ku pysyn makkaris. Äske ku rupesin laittaa ruakaa keittiös ni se masennus alko heti taas tunkee päälle ja ku mä katon ympärille ni mä en oikeesti kestä tätä. Mä päätinki emikroituu maalle viikollopuks, alkaa nyt. Heps!