kun aika kiertää pienevää kehää syntyy retroilmiö ja kaikki jonka onneksi aika oli armahtanut ”löydetään” ja siitä tulee sika ihQQ retroa. ”Ei se transistorivahvistin oo, vaan retrotransistorivahvistin” -heti tän retron myötä soundi ei kuullostakkaan enään yhtään
ohuelta ja kovalta, vaan retroprogsessiiviselta
musiilta jota kukaan ei-retro ei halua kuunella, vaikka se onkin varmaan liian vaikeeta soittaa.
Retro on taantumuksen ääni, ja en käytä, tätä retro-sanaa puhekielessäni, koska se on idiootteja varten -askel taakse päin toimii ehkä jossain linkolamaisessa ajattelussa, mut nämä trendit ja mielukuvamarkikinat ovat haitaksi perheen pienemmille -vanhemmat ovat yleensä laiskoja ja mukavuudenhaluisia retrokosmonautteja joita perheen kissa holhoo ihan tarpeex.