Blogi

Se on nii sääli et vessapaperi on nii pehmeetä ja hötöö ettei sitä saa mitekää menee printterist läpi (kai?). Jokasella on takuusti kaikellasii tiadostoja mille ois kaikkei osuva käyttö tua huussi pualella: vittumaisii hoidettuja hommia, entisii opinnäytetöitä, sopimuksii, rakkauskirjeitä, valitusmeilejä jne jne jne. Ois hianoo ku joku kehittäs sellase printteri millä noi sais hyätykäyttöö! Voi et se olis tyydyttävää! Että mä rakastasin! Jos on vihjeit ni otetaa vastaa. (Kiits.)

Ranska on vittu hiano kiäli, ei mitää kaunistella ku mirri pöydälle suaraa, turpii vaa ja onnee. Eijo ilmesesti esmes sellasta perussanaa ku sinkku eikä ees vanhapiika ku heti otetaa olennasest kii ja sanotaa et célibataire. Just nii. Mist muusta siin oliskaa kymysys ku seksist – tai pikemmiki et sitä eijo. Erityse diplomaattista.

saa alkaa ootella Nukkumati saapumista. Ja jokkut onnekkaat kuulemma sen tapaaki nanosekuntis. Mä oon aina ollu helveti huano nukahtaa, mut nykysi se tuntuu liki mahdottomalle. Korvie välis on sellane vittumane kappale ku aivo mikä ei kai lakkaa toimiist enne ku haudas. (Se mite se toimii ja käytetääks sitä ylipäätää ni on tiätty eri juttu.) Ku mä paan valot pois = lakkaan lukeest, lakkaan katteleest kuvii, lakkaan tekeest mitää aktiivista, mun aivo vetää turpovaihtee päälle. Mä voin olla mite vaa väsyny mut ku mä paan valot pois ni kaikki ajatukset mist mä selvisin ohi päivällä ja mikkä mä oon saanu hiljaseks tekemällä jotai ni tulee ja jyrää mut. Kaks minuuttii ja mä oon iha helveti hereillä ja yleesä vihane ja huudan pää sisällä urokselle monolokii, saan aina eri vastaukset kysymyksii ja jatkan huutamist. Ja mä en saa sitä lakkaa ja mä en saa aivoo seisattaa vaiks tekisin mitä koska niit vastauksii eijo. Siin menee ainaki tunti ja yleesä kaks. Ainoo millä mä oon saanu une joteki nopeesti ja rauhallisesti on se ku vetää viinaa nii paljo et sammuu. Se tiämmä tappaa aivosolut ja miälellää kiitos! Anti palaa, turpii vaa ja onnee!

Train in Vain (Stand By Me)

You say you stand by your man
Tell me something, I don't understand
You said you loved me and that's a fact
And then you left me said you felt trapped
Well some things you can't explain away
But the heartache's in me till this day

Did you stand by me?

– The Clash

Jos mä en saa kerta olla onnelline ni enks mä sais edes nuksuu? Onks se muka liikaa vaadittu?

Viime yänä mä olin Dagestanis. Mun piti aamulla eka kattoo kartasta et mis helvetis asti sitä sit tuli oltuu ku mul ei ollu oikee näkemystä. Joo. Dagestan näyttäs oleva Euroopa vihoviimene peränurkka Kaukasusta vaste. Mulleijo vittu ikinä ollu mitää konneksönii sinne päi enkä mä tiä miks mä olin siä. Olinpaha vaa.

Voin kertoo et Dagestanis asutaa jonkullasis jurtis ja siä on iha helveti kylmä. Mä koitin nuksuu iha sykkyräs ja kiäpis et joteki ees tarkenis. Ei siä ollu sänkyy mut oli jotai villamattoja millä mä koitin nuksuu. Ne tyypit siä ulkona näytti siltä ku jokku laumavvartijakoirat (niiku anatolit tai ovtsarkat ja siit niiku laikaa päi) ja ne seisoo jurotti ja katteli synkästi ja syleksi koko aika ku ei juanu jotai mikä oli niiku jorkuti ja piimä vaihelta. Mulleki tarjottii mut mä en halunnu. Mä vaa kattelin sitä pampaa siin ympärillä, siis siä ei ollu niiku apsolut mitää, nada niente rien nichts zu danken. Mä kattelin sitä ja ajattelin et vittu ei voi olla totta, ei voi olla totta et mä oon jossai vittu Dagestanissa. Ja tuuli ja oli kylmä. Siihe mä heräsin ja päätin heti et vittu ikinä en mee Dagestanii vaiks tyämatkalle käskettäs. Saati et ite maksasin.

Vittu. Meni viikolloppuki päreiks. Nii ku mä olin odottanu et ois jotaiki kivaa! Mun piti saada kaks kaverii tänne maalikylille ja nyt se toine on sit kipee (kaikkee mahdollista mitä vaa rutosta keuhkokuumeesee, jaksa selittää) ja se toine ei viitti lähtee yksinää. Buuu. Peruutinki sit pöytävaraukse ja peruutin koko helveti viikollopu ja meen puskaa ja vedän säki päähä. Vittu.

Mite paljo paskaa mahtuu yhtee sydämee? Mite paljo tuskaa ahdistusta suruu? Mite paljo kiukkuu ja vihaa? Mä oon ruapannu tota omaa sydänalaa tiiviisti viime aikona mut pohjaa ei tunnu viäkää. Mä en tiä mitä siä viä on mikä pulpahtaa esii. Ja mite kaua sitä riittää.

Sejjälkee ku uros kiältäyty tekemästä omaa päätöstää ja mun piti se panna toimee mä oon ollu helveti kipee ja helveti vihane. Mä oon myäs saanu aika paljo tota ns. vertastukee, koska hei, kaikilla on kokemusta siitä ku tulee pänät, menee poikki, tulee ero, saa pakit, mitä vaa. Ja jokkut sydämellisesti jakaa omaa tuskaasa ja sit voi tehdä vertalututkimusta ja todeta et hei, mä oon viä hengissä. Vai olenko? Emmä tiä sitäkää. Joskus tuntuu et oon vaa joku vitu zombi. Kulkee kulkee muttei nää ei kuule ei tunne ei reakoi. Töis oon käyny mutten tiä oisko parempi ollu ottaa saikkuu vaa ku pomo hyppii aina välillä seinille – vitut siitä.

Tänää mä jäin miättii voisko oikeesti viä tehdä jotai, rupee viä elää ja toimii. Myis asuntosa ja pakkais pari lemppaririapua ja hammasharja ja lähtis jonnei Gaanaa tai Tahitii ja kattois, löytäskö viä jonku Syyn Nousta Sängystä. Tai voisko lähtee jonnei vapaaehtostyähö tai rakentaa kaivoja tai istuttaa puita ja kokee olevasa hyädylline ja saada oloosa jotai autuutusta siitä et tekee Hyvää? Voisko joku ikääku Epäitsekäs Yleishyvä antaa paremma olo, rauha ja tyydytykse sydämelle ku on paskaantunu?

On vaihtoehdot: voi luavuttaa, lopettaa, antaa olla ja jäädä sänkyy. Voi nousta ja tyytyy siihe et kaikki on harmaata hamaa tappii ja vitut siitä. Mut ehkä voi viä tehdä jotai jonku muu etee et jollai muulla ei olis nii harmaata?

Älä itke ihminen, olethan vielä hengissä.
Tai itke vaan.
– Juice Leskinen

Nykku mul on aikaa iha liikaa ni päätinki rupee verestää vanhoi silmiäni ja menin tyäviksee ranskaa lukee. Siit on miljuuna vuatta ku opiskelin sitä koirakoulus ja ajattelin et pääsis vähä vähällä ku menis kertauskurssille eikä tarttis oikeesti oppii uutta. Tyävikse kiälikursseis on viä seki hyvä ettei ainakaa tarvi kuvitella törmääväsä mihikää hekumallisee uroksee mikä häröttäis miälerrauhaa. Ja ois yks ilta viikos ku ei hakkais päätä kotona seinää.

Vualaa, sano ranskampoika. Eka tunnilla mul irtos sukka sukkanauhavyäst oikee räpsähtämällä ja ku takapenkis alon ähvertää sitä takas kii ni eikö siin ollu kurssi kolmest uroksest kaks silmät pystys et vittuuko toi akka räplää hameesa alla. Mä olin vaa et ekskysemuaasilvuplee. Hyvi alko. Ja heti kerrottii et joulu alla pääsis sikakalliilla Pariisii shoppaamaa et jos niiku kiinnostais, mut koska ne hotskuhuaneet ois kuiteski ollu kahdelle kaikki ni mä en sit ilmottautunu ku emmä tunne niit uroksii mut ne ei vaikuttanu must lupaavalle.

Saattaa se olla et ens kesänä taas Nizzaa vaikka. Se oli jees ja jopa mä tarkenin taanno ilma villahousuja siä. Sellast arvostaa näi vanhemmite.

Iha turha on tuntee ittesä ainutlaatuseks vittu. Kaikki asiat on tapahtunu muille jo enne. Kaikki tunteet on tunnettu ziljoona kertaa enne. Joka helveti sana on sanottu ja kaikki lauseet mitä niist voi tehdä on sanottu ja kirjotettuki enne. Ja sitäpais kaike todennäkösyyde mukaa helveti paljo paremmi ku mitä itte osais. Hamlet ehkä sano sen kauniimmi Parlandi miälestä… Mul on tänää taas vaihteeks Wendy muatoili sen paremmi -päivä. Että silvuplee, se on runoo taaski:

Defining the Problem

I can't forgive you. Even if I could,
You wouldn't pardon me for seeing through you.
And yet I cannot cure myself of love
For what I thought you were before I knew you.

– Wendy Cope

(Ja suameksi koska mä oon suuri käännöste ystävä – kiitos tästäki Tuamas Nevallinnalle:

Ongelman määrittely

En anna anteeksi. Vaikka voisin,
ei tuntoni susta vois unohtua.
Mutta avuttomasti rakastan sitä,
joksi ensin luulin sua. )

Selasin tos muitte plokeja sillai pualella silmällä ja jostai sattu silmää marsipaani. Se meni mult eka vähä niiku ohi ja sit yhtäkkii mä oivalsin et ei helvetti, mä haluun iha sairaasti marsipaanii ja miälellää just heti! Tää oli vittu eka kerta pauttiarallaa kuukautee ku mä oon halunnu yhtää mitää, ja parasta asias oli, et mähä toin kesällä Saksasta laatikollise Niederggerii – se on täs huushollis jossai, missämissämissä! No ni, just sit löysinki sen peltitoosa ja katoin mitä siä on ja siä oli siis yks jättilimppu täyttä kamaa. Jees. Se on teurastettu nyt. Iha itteesä.

Se on muute aika fanaattine tunne ku haluu jotai … ja saa sen just sillo!

Eli vois kai ajatella et henkii jäätii ja se kolme kiloo mitä ehdin laihtuu ku en halunnu mitää ni se varmaa tulee aika pia takas seki.

Mitä viikolloppuu noi muute tulee, ni jynssäsin puunasin vahasin kiillotin siivosin imutin piiklemopiili sellasee kuntoo, et parempaa ei vanhast koslast saa. Siitä hyvästä mullon nyt oikeempualine olkanivel paskana ja oon imeny taas ipuja ja lätränny voltareenia, mut saa näkee nuksutaaks täs huushollis taaskaa. Nuksumine on muuteki ollu vähä komsii komsaa ku aina ku mä saan valot pois ni mun tulee miälee se uros ja mua alkaa huudattaa iha helvetisti ja sit on taas nii vihane et menee pual tuntii aa tunti ku ei taas oo mitää saumaa sammuu (paitti max viinalla). Mut josko seki olis sit loppumas, kerta toi marsipaaniki tuli miälee. ;)

Oikeesti tää on paha syksy. Oikeesti tää syksy on mulle pianosmaailmalloppu. Ku kaikki mille oma elämä perustuu on falskii ni miks maksaa elää. Ku kerta rakkaus on pelkkää arvotonta paskaa ni mitä voi enää ees oottaa. Mitä on? Miks maksaa elää? Mitä te ootatte? Mikä teitä ihmiset kantaa??????