Blogi

No emmä vittu kuvitellu et se uros olis kattellu mun pölkkysäärii, mut mä luulin et se katteli mun siistejä Saksan-tuantikenkii mikkä on must oikeesti kattomise väärtit. Ku mä tulin takas pyroosee mä oivalsin et mun 12 denieri seisottimist toine oli paskana kantapääst ja siit oli helvetimmoine silmäpako pualee sääree. Jee. Se on vittu hianoo ku saa huamioo just sillo ku kaipaa. Kandee panna 12 den sukat, kestää jopa neljäki tuntii.

Mo

Kiits kysymästä, päi helvettii menee. Tai päi ja päi, mä oon ollu perilläki jo jonku aikaa. Niiku et Matkalla helvetis, terkkuja kaikille! Ja jos matka jatkuu ni tuun joskus kai toiselt pualelt ulos? Evt, mut toivoo sopis.

Sä käskit mun jättää mennees roikkumise ja itsesäälistely ja se onki iha helveti viksu ohje. Täs eijo päivääkää menny etten olis ulissu ja parkunu, ja parhampina päivinä oon alottanu jo suaraa unesta enne ku herään tai aamupalalla ja sitä sit riittää vaihtelevasti iltamyähää asti. Nyt oon alkanu ryypätä iltasi ja jonai iltana oon onnistunu sammuu jo ysimpintaa ni sit enno enää volissu sejjälkee. Jokkut illat on menny pitemmiks. Tää on mun uus harrastus ja mä oon alkanu kelaa jopa ton likimarketi kaljoja kotii sillai pullo tota ja pullo tota ja koittanu kattoo saisko niit juatuu ton laittikola paikalla. Alkoholisoitus niiku nopeemmi, mellou aut (niiku se yks eksä sano) vois olla mun juttu. Harmi vaa ku menin kaataa kertaallee makkari matolle ja se haisee nyt viinalle.

Joo mut ei mun täst viinasta ollu tarkotus ku tosta roikkumisest ja itsesäälistelyst mist sä nootitit ja mikä onki naurettavaa ja säälittävää. Kyl pitäs kyetä kahes kolmes päiväs pääsee yli ku ei sentää oltu ees naikus. Vittuuko täs itteesä säälii ku kerta se oli vaa mun elämäni rakkaus ku meni eikä ees molemmimpualista loppuviimeks. Jokkut rakastuu melki joka viikko uusiks! Sorppa joo, huano vitsi, etsä sitä tarkottanu. Mut mä en usko siihe et yhest uroksest pääsis parhaite yli hankkimalla uude alle (tai ittesä uude alle) ja suaraa jos sanon ni must se on vääri sitä laastarii ja vallanki ittee kohtaa. Pakkoko on vittu kiusaa itteesä ku ei kerta oo kondikses? Jonai päivänä on pakko olla parempi fiilis. Jonai päivänä sitä on vaa kävelly läpi siit helveti seitsemännest piirist ja huamaa et onki jo ehkä neljännes piiris. (Tosi on et mä kyl epälen tätä teoriaa vähä ku voi se niiki olla et eksyy ja jää kiärtää kehää…) Ja sinä päivänä pystyy ehkä suhtautuu toisii paremmi, oikeemmi, niiku ne ansaitsee. Ja ehkä itteesäki.

(Mä oon aina kyl ollu huano siin, ihastumaa hyvä mut huano rakastuu. Uskoks et tää viimine oli ainoo uros ikinä mille oon sanonu et rakastan sitä ku mitä mä sit sellasest valehtelee. Jokkut on parempii siinäki, joo, on nyt sit huamattu seki iha oma kinnerjäntee kautta. Mut jos otat huamioo et mun meni pyäreesti neljännesvuasisata löytää edes yks uros mitä mä oikeesti rakastin ni ei taida olla kauhee todennäköstä et ehtisin löytää viä toise, vallanki ku oon nyt sit viä hiukka varautuneempi. Eikä sil siinä iäs sit enää nii väliikää oo 25 vuade päästä. Kai.)

Tosin. Jos mä oisin saanu valita ni vittu me ois nyt oltu yli kaks vuatta naikus, tj. Siit on kolme vuatta ja rapiat ku mä kosin sitä urosta eka kerra. Uskoks et siit on nii kaua! Ja mä luulin et se rakasti mua, ja mä luulin et se oikeesti valitsi olla mun kanssa. Viimestää viime syksynä. No vitut se valitsi. Sil oli kaikki mitä se halus elämältää jo enne ku me tavattii eikä se halunnu eikä tarvinnu valmiisee kuvioosa enää muuta. Näi jälkikätee mä en tajuu on et miks helvetissä sen kesti nii kaua myäntää et mä enno sen listalla. Mut kai sitä sit imarteli ku toine antautu kokonaa siihe etee, söi kädestä ja teki mitä vaa. Ja ois tehny enemmäki. Nii et se oli siis kaikki vaa mun oma vika. Taas.

Mut tää on nyt siis passee kaikki ja mä koitan, no iha tosi, kyl mä koitan! koota noist sirpaleist ja palasist jotai millä vois viä elää. Eijo paljo, ei mitää häävii, en tiä tuleeks täst mitää ikinä, mut kokelen. Ei ne mun haaveet ikinä nii ihmeitä ollu, emmä kaivannu superseksiä upee urokse kans paratiisimaisemas, en pilettämist NYs jatsiklubeilla tai vaeltamist Andeilla enkä ees 300 neliö luksusvarusteltuu okteetä makees paikas. Mä vaa halusin et ois ollu joku rakas minkä kanssa jakaa olemine ja tuntemine ja arki, lämmin koti ja takkatuli ja joku ottopenikka siin lattialla – kyl se mun haaveissa oli usein eriterrikkä mut ois mulle kelvannu vaiks spanikkeliki, mitä vituvvälii, rakas siitäki ois tullu ajallaa. Mut nyt… No. Yksihualtajaks en voi enkä jaksa rupee, se on nyt kuiteski aut mun tyäajolla ja muuteki. Koti on sit tyhjä ja kylmä ja joka helveti päivä mä nään sen urokse siä, en vaa makkaris sängys vaa suihkus ja keittiös ja sohvas ja eteses… eikä kukaa odota mua siä ikinä, eikä ketää kiinnosta mitä mä oon puuhastanu tai mitä mä meinaan seuraavaks. Kukaa ei silitä, kukaa ei tarvi. Mille mä siis rakennan tätä helveti loppuelämää (mikä toiv eijo kovin pitkä vaiks joojoo, kyl mä tiän mitä sä ajattelet siitä asiasta)? Töitäkö mä sit vaa teen nii kaua et mut saneerataa ulos tai nakataa muute jahka ny jonku aikaa alkoholisoidun? (Ja nii, se uros on siäki joka päivä, oottaas mua kadulla ku pääsen töistä. Joka helvetimpäivä. Ja se uros pääsee tässäki taas helpommalla koska mä en ikinä käyny sen töis.) Ehkä mäki sentää olin aina ajatellu et elämäs olis vittu jotai muutaki? Ei kai kenekää elämä voi olla näi tyhjää? Eihä? Millä kaikki vanhappiiat tappaa aikaasa töitte jälkee? Kissa ja vittu sukkapuikot vai?

Iha oikeesti ja itsesäälistelemättä, sit ei kyl tod maksa elää. Joku tarkotus pitää olla. Ehkä Linkola oli kuiteski oikeessa, ikinä eijo liika myähästä tappaa itteesä – ja luanto kiittää! Seki olis jotai? Edes luanto ois kiinnostunu?

Enikeis, paremmat sulle! Kirjotan toiste taas, ja hei! jossen kirjota ni ajattele et mä voin hyvi mun uude harrastukse parissa.

– p.

Sinun lautasiisi painetaan
hehkuvalla raudalla merkki.
Kuolemaasi asti sinä tiedät:
kuulut hänelle, joka
sinut omistaa.
Mene, lähde vain.
Mutta minne menisit.
Pakene, ui, kahlaa
virrat, itke ne.
Korsku, syvällä kaviometsässä, kun
talvi kulkee hitain askelin.
Mutta sinun harjasi on jo palmikoitu,
se on leikattu tasaiseksi.
Sinua on
viipyvä käsi sukinut.
Minne menisit.
Mereltä merelle
käy tuuli, ryteiköt
valostuvat, tummuvat.
Mutta aina
elämässä, kuolemassa
kuulut hänelle.
Olet hänen.

– Sirkka Turkka

Viä yks opetus. Eksä sano et mut on sillai helppo jättää ku tiätää et mä pärjään yksinki.

Eli: jos mä olisin tajunnu ripustautuu, olla hento ja räpsytellä ripsii ja sanoo aina et tekisiksä ku mä en osaa ja pysty, ja sul on niiii vahvat noi käpäläkki… ni ehkä, ehkä me oltas viä yhdessä.

Tää oivallus tekee mut oikeesti katkeraks. Totta helvetissä on pakko pärjää jos kerta on aina pakko ite yksin hoitaa kaikki asiat saamatta tukee mistää! Et vittu jos et elä parisuhtees liki pennusta asti ni opit pärjää – ja mitä sun kans sit olla, sä pärjäät yksinki. (Tätä vois sanoo aika lailla itteesäruakkivaks kehäks, eiks vaa.)

Silt urokselta ehkä meni yks ei-nii-tärkee rakkaus – tai ehkä mä olin kuitenki loppuviimeks sille vaa kohtuuhyvä pano. Multa meni koko helveti loppuelämä, iha kaikki. Enkä mä oo ollenkaa nii varma et pärjään tän asia kanssa… mut vitut siitä. Mun elämä oli tässä ja se on ohi.

Ja koska mä en ite enää tarvi tätä oppii ni mä jaan sen tässä neuvoks toivorikkaammille: oo naiselline, esitä avutonta vaikket oliskaa, takerru, anna ymmärtää et oot riippuvaine, jätä itsenäsyys minimii – ni sun urokselle (toisin ku mun) tulee edes paha miäli erosta, ja koska mikää uros ei haluu pahaa miältä ni ehkei se edes jätä. Miättikääpä tätä. Ja parempaa loppuelämää kaikille,

Terv. Ex-Romantikko, Nyx-Kyynikko

Mä rakastin tota urosta vilpittömästi ja täysillä. Uros rakasti mua vilpittömästi ja täysillä. Tää on fakta mitä ei voi kyseenalastaa.

Mulle rakkaus on tärkein asia elämäs ja muu kaikki siin ympärillä tukee sitä. Urokselle rakkaus oli sulone luksuslisä mitä ilma voi hyviki elää, mut mikä on nastaa ku kohdalle sattuu. Ku me puhuttii rakkaudesta me puhuttii iha eri asiasta ja ymmärrettii toisemme vääri.

Kysymys: entä jos mun elämää tulis viä toine uros minkä mä uskosin oikeesti rakastavan mua ni pystysinkö mä koskaa luattaa et me tarkotettais sillä "rakkaudella" samaa asiaa?

Voiko ylipäätää kekkää kaks samaa kiältä puhuvaa tarkottaa samalla sanalla samaa asiaa jos ei oo kysymys tiätystä esineestä vaa jostai käsitteestä?

Toisinaa on ikävämpi ku muullo. Jokkut päivät ku pitää takoo päätä seinää (nurka takana et voi esittää kuulii toisille). Jokkut illat ku huamaa kiärtäväsä kehää. Ku ei kukaa toivota hyvää yätä. Ku ei kukaa soita aamulla töihi mennessä ja kysy et pääseksä ja kui, ja onks sul jotai eritystä tänää töitte jälkee.

Mä tiän et tää ikävä menee ohi. Osittai se on kai vaa tapa ku sitä tottuu toisee ja sen tekemisii. Mut sit välillä taas ottaa nii kipeesti… ja sit ajattelee et eiks tää oikeesti ikinä lopu. Ja ajattelee toista ja miättii onks sillä ikävä enää/viä ja sit soittaski jo vaiks vastaajaa et edes ääntä kuulis. Mut ei se nii mee eikä sillai paremmaks tuu ja ajattelemine on muuteki ylimääräst näis palkkaluakis.

Pitää vaa luapua ja tyytyä. Ehkä joskus jos elää nii kaua et on eläkkeellä ni sit viä on onnellineki.

Kattelin eile tovin aikaa yläkerra siivousparvekkeelta ku sade valu yli kattoje. Oli se aika vakuuttava näköstä, ylhäält alas asti. Maisema. Mut sejjälkee mul jäi päähä rullaamaa yks värssy mist mä en saa eroo ni jaanki sen teille nyt. Vassokuu.

Il pleure dans mon cœur

C'est bien la pire peine
De ne savoir pourquoi
Sans amour et sans haine
Mon cœur a tant de peine!

– Paul Verlaine

Ja joo, sen on Hollo (muistaakseni) kääntäny ja se käännös alkaa et “Sydämessäni itkua on / kuin sadetta kaupungilla” muttemmä muista sitä kokonaa ku mä en tyksiny siit käännöksest sillo aikanaa yhtää. Penikkana sitä on nii ehdoto. Nykysi mä voisin jo antaa pojot vaiks iha pelkästää siitä et jollai on kanttii ylipäätää ryhtyy tollasee hankkeesee ku kääntelee runoo, ku jokane tiätää et se onnistumise sauma on olemattomastki vähäsempi. Tai no. Ehkä se vaikutelma on vaa toine, ja se runo toisel kiälellä… toine runo?

Iha joskus mä haluisin viäläki olla se Piäni Runopiikle mikä mä joskus olin.

1 näistä mikä tahasa mut lyhyellä toimitusajalla, kiitos:

– aivoamputaatio
– lopotomia
– muistimmenetys
– kooma
– kualema, mallii nopee ja kivuton