Yhteiskunta

Olin ajatellut että tapaus Reindeerspotting jää teksteissäni sivuun. Tämä siitä huolimatta, että tiesin erään olennaisen asian jääneen sanomatta. Eilen 17-vuotiaan frendini soitto muutti mieleni. Tapaus tarvitsee loppulauseen.

KHO päätyi siis säilyttämään leffan ikärajan 18 vuodessa. Se lausuu päätöksessään seuraavaa: ”Valtion elokuvalautakunnan lausunnossa mainittujen seikkojen elokuvan sisällöstä voidaan toisaalta arvioida olevan omiaan vaikuttamaan osaan alle l8-vuotiaista nuorista haitallisesti. Kaikki eivät välttämättä koe elokuvaa yksiselitteisesti kuvatusta elämäntavasta varoittavana ja osalle lapsikatsojia elokuva voi olla ahdistava. Valtion elokuvalautakunnan päätös (…) ei ole lainvastainen.”

Nahkapäätös, jossa todetaan, että jotkut alle 18-vuotiaat voivat pitää elokuvaa ahdistavana. Koska jotkut voivat näin kokea, ei Valtion elokuvalautakunnan päätös ole laiton. KHO ei halunnut tallata toisen viranomaisen varpaille, mutta heitti pallon Valtion elokuvalautakunnalle: voitte päättää lain puitteissa näin, mutta aasinhatun saatte itsellenne.

Minua jäi kismittämään ikärajakäsittelyssä kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että Valtion elokuvalautakunnan KHO:lle lähettämä lausunto Reindeerspottingista oli täyttä jööttiä. Lausunnossa vedottiin mm. tutkimustuloksiin joita ei ole olemassa ja esitettiin väitteitä, jotka pitävät paikkaansa vain alle 12-vuotiaiden kohdalla. Miten joku viranomainen kehtaa kirjoittaa usean liuskan pelkkää puppua KHO:lle?

Toiseksi päätös johtaa siihen, että nyt alle 18-vuotiaat leffasta kiinnostuneita ovatkin! 17-vuotias frendini kyseli onko minulla DVD jota lainata, sillä netistä ”varestetussa” versiossa on huono ääni. Kaikessa viisaudessaan valvovat viranomaiset unohtivat, että juuri kielletty hedelmä ja huumeisiin liittyvät myytit houkuttelevat nuoria. Nyt skidit imevät leffan netistä ja saattavat jopa löytää siitä jotakin coolia. Se mikä olisi laillisena tehokkaasti purkanut myyttejä ja näyttäytynyt vastenmielisenä, tehtiin viranomaisten toimesta jännittäväksi ja houkuttelevaksi. Hurraa!

70% amerikkalaisista myönsi omistavansa vähintään yhden taikakalun. Valitettavasti taikakalut eivät paranna tuuria. Mutta ei niiden funktio olekaan tuurin lisääminen, vaan hallinnan tunteen tuottaminen.

Joitakin ihmisiä pidetään onnekkaampina kuin toisia. Näillä "Hannu Hanhilla" asiat lutviutuvat aina aika mukavasti. Havainnossa on tutkimusten mukaan perää. Ilmiö ei tosin liity mitenkään satunnaisiin tekijöihin, vaan on puhtaasti psykologiaa.

Richard Wiseman on tutkinut onnea. Tutkimustensta perusteella hän on laatinut muutaman psykologisen eron, joka erottaa Aku Ankat Hannu Hanhista.

Onnekkaat ovat hyviä luomaan ja huomaamaan onnekkaita tilaisuuksia. He kokeilevat asioita ennakkoluulottomasti. Kun kokeilee rohkeasti, tulee onnistumisiakin enemmän. Wisemanin tutkimuksessa annettiin tehtäväksi laskea kirjassa olevat kuvat. Ensimmäisillä sivuilla kerrottiin suurin kirjaimin "KIRJASSA ON 43 KUVAA", mutta Aku Ankka -tyypit eivät sitä huomanneet. "Onnekkaat" pitivät silmänsä auki erilaisille asioille ja löysivät tämän tekstin. Kirjan puolivälissä oli vielä teksti "Lopeta laskeminen, kerro kokeen johtajalle että luit tämän tekstin ja saat $250." Kukaan "onneton" ei tätä ollut huomannut.

Onnekkaat tekevät itseään toteuttavia ennusteita suhtautumalla toiveikkaasti tulevaisuuteen. Kun odottaa, että asiat menevät ihan hyvin, ihminen toimii ehkä tiedostamattaankin niin, että asiat sujuvat hyvin. Onni on itseään totetuttava ennuste.

Onnekkaat parantavat tuuriaan joustavuudella. Onnistuminen ei tarkoita vain yhtä tulosta, vaan onnistua voi monella tavalla. Useimmat onnistumimiset ovat yllätyksiä, mutta jos sulkee silmänsä niiltä, on melkein varmasti "onneton".

Wiseman kokeili opettaa näitä strategioita sekä onnekkaille että vähemmän onnekkaille ihmisille. Onnekkaat eivät yleensä olleet tietoisia strategioiden vaikutuksesta, vaikka tunnistivatkin piirteet itsessään. Tutkimuksen jälkeen 70% Aku Ankoista koki, että heidän onnensa oli parantunut selvästi. Hannu Hanhienkin onnekkuus oli parantunut, vaikka se oli ennestään korkealla tasolla.

Onni ei ole sattumaa, eikä se ole hallitsematonta. Onni, onnellisuudesta puhumattakaan, on psykologinen ilmiö.

“Huomenna alkaa uusi elämä.” Naapurilleni vappu ei tuonut vappuheilaa, minkä vuoksi hänen ylioppilaslakkipäinen kaverinsa valoi uskoa uuteen alkuun. Ympärillä liihottelevat kirkasotsaiset ja sinisilmäiset seurakuntanuoret (?) valkeissa vaatteissaan korostivat kontrastia ihannevapun ja naapurin laskuhumalais-krapulaisen pettymyksen välillä.

Itsekin hoksasin tänään kauppareissulla, että nyt on ensimmäinen vuosikolmannes takana, ja edessä neljä kuukautta kesää. Siitä huolimatta Helsingin keskustassa henki eilen enemmän maailmanloppu kuin uusi alku: mustanpuhuva, örveltävä ja jäätävän tihkun kiillottama vellova massa ei varsinaisesti hehkunut lämpöä ja lempeä.

Eikä se koskaan hehku. Tänä vuonna silmäni avautuivat ja ymmärsin ensi kertaa vappua boikotoivia ystäviäni. Sehän on ihan kamala juhla! Ensin mietitään kaksi viikkoa, mitä tekisi ja kenen kanssa, ja sitten sitä päätyy tihkusateessa bussipysäkille notkumaan lämmennyt skumppa korkkaamattomana repussa ja joku riidanhaluinen keski-ikäinen ördää vieressä.

Milloin sinun uusi elämäsi alkaa? Nopea gallup selvitti, että aikataulut vaihtelevat. Yhdellä kaverilla se alkaa vasta kahden viikon päästä, kun opiskelukiireet helpottavat ja pääsee keskittymään – opiskeluun. Toisella uusi aika koittaa tiistaina, kun stressaavat ja/tai vastenmieliset työt on hoidettu pois alta ja pääsee – töihin. Kolmas aloittaa uuden elämän tasan 14 tunnin kuluttua tämän kirjoittamisesta kirmatessaan pallon perässä keväisellä nurmella – ihan niin kuin viime viikonloppunakin.

“Uuden elämän” aloittaminen vähintään kolmesti vuodessa (1.1., 1.5. ja 1.9.) on ajanoloon rankkaa ja kertoo siitä, miten keskeistä roolia vappu-itsepetoksen lähisukulainen kalenteri-itsepetos näyttelee opiskelijan elämässä. Kenties viikonloputkin tuntuvat siksi niin lyhyiltä, että niille on varattu peruskalenterin taitossa vain yhden arkipäivän tila.

Jos alkuvuotesi saldo ei ole kummoinen, voit tuplata työ-, opiskelu- ja yksityiselämän tehokkuutesi syyslukukaudella. Sitä ennen on 18 viikkoa aurinkoa, grillausta, purjehduksia, saunomista, avoautoilua ja raukeaa oleilua riippumatossa. Suomen kesä, tiedättehän.