Kansalaisaloitteen oli tarkoitus lisätä demokratiaa ja osallistaa kansalaisia politiikkaan ja päätöksentekoon. Raikas henkäys aikaan, jossa erityisesti nuorten kiinnostus perinteiseen vaalikansalaisuuteen näyttää hapertuneen.
Nyt kuitenkin jotkut poliitikot lyövät kapulaa rattaisiin. Rinnastetaanko kansalaisaloite yhden vai yli sadan kansanedustajan aloitteeseen? Järjen ääntä edustavat pitävät itsestään selvänä, että kansalaisaloitteet tulee ottaa vakavissaan ja kunnioittaa kansalaisten ääntä.
Asia on demokratian kannalta iso. Yhden kansanedustajan aloitteeseen rinnastaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei juuri mikään aloite pääsisi eduskunnan käsittelyyn tai saisi painoarvoa. Mikäli rinnastus tapahtuisi lain hengessä yli sataan edustajaan, päätyisivät aloitteet aidosti politiikan agendalle.
Mikäli nyt peruutetaan ja kansalaisaloitteet jäävät turhaksi nimien keräilyiksi, ei niille voi kovin kummoista tulevaisuutta ennustaa. Kuka viitsii kerätä 50 000 nimeä, jos ne haudataan mappiin Ö homehtumaan? Voi myös kysyä miltä nyt näyttäisi, jos isoon ääneen mainostettu kansan uusi tapa vaikuttaa painetaan villaisella? Voin vastata jälkimmäiseen itse. Kiinnostus politiikkaa kohtaan laskisi entisestään ja etääntyminen vaalikansalaisuudesta vain lisääntyisi.
Kansalaisaloitteiden rinnastaminen yli sadan edustajan allekirjoittamaan aloitteeseen sotkisi pahasti politikointia. Se lienee todellinen pelko, joka vetää kriitikoiden suut mutruun Arkadianmäellä. helppo esimerkki: Kansalaisaloite alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Teollisuuden etuja eduskunnassa ajavat eivät voisi enää jumittaa lainvalmistelua ja käsittelyä nykyiseen tapaan. Aloite tulisi ohi bisneksen portinvartijoiden ja siitä jouduttaisiin ihan aidosti tekemään päätöksiä.
Tilanne on äärimmäisen kiinnostava. Kansalaisille on markkinoitu uutta tapaa osallistua politiikkaan, mutta monet eivät halua kansaa sotkemaan ”maan tapoja” – erityisesti bisnesmaailman ja poliitikkojen/puolueiden välisiä kabinettisopimuksia.
Tämä päivä kuitenkin koitti. Ensimmäinen aloite tuli eduskuntaan ja nyt mitataan poliitikkojen aito kiinnostus kuulla kansan ääntä. Toivon kovasti, että kansan ääni saadaan kuulumaan ja otetaan kunnioittaen huomioon. Pelkään kuitenkin pahoin, että kansalaisaloitteet ovat liian suuri uhka politikoinnille. Aloitteet ja niiden merkitys leivotaan jollain pykälällä mitättömäksi ja syntyy närää, mutta se unohtuu pian politiikan nopeassa rytmissä. Vaan unohtuuko se kansalaisten luottamuksen ja demokratian kunnioituksen rytmissä?
Invisible, näkymätön, parempaa videota ja biisiä ei tämän pienen tekstin kontekstiksi löydy. Steve Earlen uusi single kertoo ihmisestä, jota ei nähdä, huomata tai noteerata. Hän on näkymätön ja hänen äänensä ei kiinnosta ketään.