MIELENVANKINA
Mä olen ollut täällä jo kolme vai neljä vuotta
-en tarkaalleen muista, sillä täällä ajalla ei ole merkitystä ...tai on sillä, kun on ruoka-aika tai lääkitys jaetaan. Mun diagnoosi on maanisdepressiivinen. Mä tulin tänne kun haudoin itsemurhaa JA OLI 7 kuukautta erkakoitunut. Silloin jokainen pienikin asia tuli käsitettyä negatiivisesti ja se oli samalla niitti...tai paremminkin yksi kolmentuuman naula mun tammiseen arkkuni kanteen. No, en mä oo päässyt itsemurhassa kuin sen pohtimisen tasolle -en mä pystyis sitä todella tekemään. En ole ikinä edes viillellyt itseäni...niin kuin eräs naistuttavani täällä. Meillä oli pieni romanssin tapainen täällä, mutta hoitajat yllättivä meidät sängystä ja jouduimme sen takia kuulusteluun - kuin lapsena rehtorin kanssliassa. No mä oon tän naisen (Taru) kanssa hyviä ystäviä ja runoilemme molemmat tehden koskettavia biisejä -minä säestän kitaralla ja Taru laulaa...joskus laulamme myös duettossa tai sit mä karjahtelen eläimellisesti polkien jalalla rytmiä. Kerran viikossa me esiinnymme Tupakkahuoneessa, joka on jotain kymmenen neliön kokoinen kaikuva ja humiseva tila. Ne meidän esiintymiset ovat olleet aina päivän kohokohtia niin meille potilaille kuin myös henki- lökunnalle -olemme hyvin dramaattisen koskettavia, ja esiinnymme kaikkemme antaen.
TUPAKKAHUONE
Tupakkahuone on muutenkin paikka, jossa kokoonnutaan heittämään läppää ja suunnittelemaan salaisia manöövereita -esimerkiksi suunnitellaan parinpäivän karkureissua tai jotain hyvää käytän- nönpilaa jollekkin hoitsulle. Tupakka huoneessa myös juomme kahvimme. Taru ja minä myös harjoittelem- me uusia biisejämme tupakkahuoneessa, sillä siellä saa aina heti palautetta potilailta...siis rakentavaa kritiikkiä. Potilaiden joukossa on taitelijoita eri aloilta ja heistä monet ovat innokkaita auttamaan tekstin ja sävellyksen kanssa. Tupakkahuonetta kaikkein eniten käyttää syvästä masennuksesta kärsivä keski-ikäinen Seppo. Hän on niin tuskaisan hermostunut -burn out, että hän polttaa ketjussa punaisia Malboroitaan. Hänellä oli ennen vaimo ja firma, mutta sitten tuli konkurssi firmassa ja perään avioliitossa. Nyt ei tunnu olevan kuin velkaa, masennusta ja niitä Malboroita. Taru on myös maanisdepressiivinen ja sen lisäksi skitsofreeninen; hän kärsii myös hallusinaatioista - saa joskus raivokohtauksia tai purskahtaa itkuun. Hänellä on ranteet täynnä viiltoja....sääliventeiksihän me niitä kutsutaan.Punainen euforia on yksi biisimme, joka sopii hyvin näihin sääliventteihin Hänen silmissään outo valo muuttui pimeydeksi. Hänen rakkautensa vihasi ja onni muuttui lihaksi. Etsien euforiaa hän vaeltaa. Viilto viillolta pois hän haluaa. Etsien euforiaa hän vaeltaa. Viilto viillolta kohti punaista, harmoniaa. (soolo) Etsien euforiaa hän vaeltaa. Viilto viillolta pois hän haluaa. Etsien euforiaa hän vaeltaa. Viilto viillolta kohti punaista, harmoniaa.
KAATOPAIKKA
Mä pidän aivojani kaatopaikkana jonne tuodaan kaikki turha; millä ei enään tee mitään. mut joskus sieltä löytyy todellinen helmi; vanha putkiradio tai telkkari jonka voi korjata..Turhaa informaatiota tulee joka tuutista -niin et sekoo...no mä työstän sekavia filmin repliikkejä kynän ja paperin kanssa. teen niinku paskasta kultaa kirjoittelen outoja sanontoja yhteen ; pilkon sanoja ja liitän vanhat kliseet toimivaksi kokonaisuuseksi. Ihmisiä manipuloidaan mediakulttuurissamme kokoajan. Jengi ei tajuu kuinka pihalla ne on...ne on massapsykoosissa -ja mä oon myös, mut mä onnekseni tajuan ja tunnustan sen. Tää Pitkänniemen mielisairaala on eräänlainen päätepysäkki ja ihmis kaatopaikka monen kohdalla. On muuten hyvin yleistä että sairaalan henkilökun- taan kuuluva henkilö päätyy itse potilaaksi -liika empatia on kai pahasta; pitäis olla kliininen. Mutrta kai täällä tulee väkisinkin henkilökohtaisia suhteita myös potilaitten ja henkilökunnan välille. Nyt lopetan sillä Taru tulee paperinippu käsissään elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen,kun siinä puuttuu yksi kerto säe ja toisessa säkeistössä on yksi säe lii- kaa, joten tää on helppo homma laittaaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen sä- keistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla Gran Turismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
SKITSOFRENIA
Joku soittaa ovikelloo, et uskalla avata. Ryvet omassa paskassasi -et haluu ketään tavata. Mikrofoni on asennettu; mua kuunnellaan. Kaikki salaisuutesi postissa kaikille jaetaan. Sulta viedään ajatukset, ne sulta riistetään. sä syöt pelkkiä tyhjiä kuplia vailla merkityksiääääääää. Sulta viedään...Tyttä mikki sussaan imee sulta totuuksii. Se pyytelee sulta koajan anteeksi. Se pidät sitä sekopää skitsona. Siltä viedään ajatukset -ne siltä riistetään. Se on jo tosi kaukana, tuskin sitä myrkytetään. Sulta viedään ajatukset. Ne sulta riistetään. Syöt pelkkiä tyhjiä kuplia vailla merkityksiä.
PUNTTISALI
Joka lauantai oli punttsali ja sen jälkeen sauna. Punttisalillakäynti on kanssa mukavaa vaihtelua käytävillä vaeltelun sijaan. Punttisalilla on kaikki uusimmat laitteet sekä biljardi että pingis. Pimgiksellä me yleensä aloitamme yhden subutex-vieroituksessa olevan Jonnen kanssa harjoittelun. Sitten venyttelemme ja alamme käyttää voimaa kasvattavia laitteita. Punttisalilta me kävelemme osastollemme röökaten(osaston numer on viisi). Osastolla menemme saunaan ja sitten iltapalan ja lääkkeiden jälkeen katsomaan Salattuja elämiä - se on kovassa kurssissa täällä.
PLAYSTATION
Jonnen kans me ajetaan kilpaa rallia pleikkarilla. Jonne on mua enemmän treenannut pleikkarii, joten se on voittaja melkein joka kisassa - mä oon yleensä kolmas tai neljäs, mutta tokanakin oon ollut. Yx ilta pelatessamme mä olin melkein ykkösenä ku koko laitoksen sähköt katkes - silloin mua vitutti tosissaan. Koko hullujen orkesteri kokoontui sytkärien ja tulitikkujen välkehtiessä tupakkahuoneeseen - ihan kuin yhteisestä sopimuksesta. Monet hyvät pelit jouduin keskeyttään Tarun tullessa silmät pyörien raahaamaan mua orkesteriharjoituk- siimme.
KEIKKA
Taru kertasi hermostuneesti biisien sanoja ja poltti röökiä ketjussa. Meillä piti olla keikka vartin päästä, ja Tupakkahuoneen istumapaikat oli jo aikoja sitten täyttyneet. Mä laskin neljään ja aloimme vetää biisejä semmoisella intesiteetillä, että pari hoitsua alkoi kyynelehtiin. Keikka oli menestys ja suunnitelimme jo seuraavaa, mutta minä olin enään viikon Niemessä, joten se meidän bändi jäi sit siihen keikkaan. Mutta mulla on se keikka nauhalla, ja joskus mä kuuntelen niitä meidän juttuja -niissä oli munaa. Tarun ansiosta mä aloin oikeestaan kirjoitella kaikenlaisia juttuja.