kävin eilen amazonian paikallisessa wee-pubissa -aiemmasta kerrasta olikin vierähtänyt 5-vuotta. rakastuin tietty taas siihen samaan hevosmuijaan ja se on semmone yyyhoo. sen lapsi oli sanonu äitelleen ku oli nähnyt mut bussissa et toi setä on ihan pellen näköinen. lapset on harvinaisen tarkkoja ja tunsin suurta riemua ja rupesimme qvistuksen kanssza< mylvimään naurusta.muuten matkallamme hukkasimme kaikki irmelit -onnex ei oltu autolla.monet kysy et miksen mä kirjoita enää paikalliseen. mä sanoin et sizx ku on netti keksitty ja siitä ei saa rahaa....tai emm'ä tiedä mitä mä sanoin. kerkisin juoda sen lonkun melki loppuun siellä.
wee, mä haastan nokian kännytehtaat rosikseen
-oon saanut niistä hirveen hedarin..hedari oikeen säteilee silleen et kaverikkin kun näkee mut ne lähtee karkuun jonkun tekosyyn nojalla -mikä on oikeestaan ihan hyvä, sillä
ittekkään jaksain katsoop ukkoo joka heiluu ku mielimuoli särkien pikkuesineitä ja isompiakin.
tietty voi olla et mulla on värikalvon tulehdus sillä silmii särkee kans....gtosin tää kämppäkin on ihan tomussa ja kaiåpais siivousta jota ei huvita tehdä.....eikä kukaan kestä kattellla mua eikä tätä kämppää koiraa lukuuootamatta -se ei vaan osaa siivota. jos mulla olis mennyt silmiin vaikka jotai n metallipölyä tai pirii tai ihan mitä vaan...tosin voipi olla et univelat painaa vielä tai sit shit SHIT.
mä oon alkanut näkeen värillisiä unia kaikista ex-muijista. yleensä mulla ei oo tapana muistella menneitä, mutta se johtunee ilmeisestyi siitä et oon vahdannu liikaa lätkää telkkurista ja sielllähän on seassa ihan kaikkee muuta paskaa pilaaamassa hyvät yöunet -jokka on muutenkin kortilla näin keväisin etenkin.
ei mulla tietenkäään mitään exiä vastaan oo -ei mkillään pahalla -ei ne kaikki mua haluu ihan varmasti hengiltä.....ja niitä näkee aina silloin tällöin kävelemässä -vähän niinkuin zombeilla kin on tapana.
tänään oon vastaillut luureihin ja neuvonut ihmisii -vähän niinku dr phillkin, mut erilailla asiassa kuin asiassa. Mulla on vieläkin univelkaa ja mun on pakko laitta toi luuri kiinni,...mä tiedän ,että maai nonni h soi taas:P
uinnin jälkeen koiran kanssa juostessa tuli sopiva hiki -vesi oli aika kylmää ettei mitään pitkää lenkkiä voinut uida ja eikä koiraakaan parane hukuttaa.
sit mä mulla soi taas se biisi päässäni. sitä biisiä mä oon tehnyt vajaan vuoden päivät -yleensä mulla tulee biisiä ja textiä erittäin nopeestikkin.
sillain yleensä runoja lausuessa jollekin seurueessa heitän ihan improvisaationa mitä mieleen tulee sama musasa aika usein. mutta mä tykkään lasse mortenssonin myrskyluodon maijan tyylisestä melankoliasta
ja siitä et se yx biisi määrittelee pitkälti koko guben.
nykyään populääri musaa tehdään liian nopeesti ja muutenkin hätäisesti ja
isot jakelutlafkat ja levyyhtiöt hoitaa loppujen pilaamisen.
six mä haluun itte tehdä kaiken alyusta loppuun -se pitää mielen sopivan nöyränä.
meen jatkamanan pilvien tarkkailua nurmikolla selälläni maaten -oon huomannut et sillain pystyy keskittymään olennaiseen mukavasti tällee kun on vieläkin univelkaa ja ei huvita päivällä silti nukkuakkaan.
papruhommat jätän huomiseen -paits tietty jatkan sitä yhtä biisiä joka taas alkoi soimaan päässäni ja siksi menen ulos -sillä työnarkomaani on ihan sama kuin mikä narkkari tahansa:)
Onkin makeasti tullut nukuttua velat pois -tai melkein. Ulkona
on vaan niin hienoo ja ihmiset tulee jutskaan kaikkee mitä talvella on jäänyt sanomatta....ja sitä juttuahan riittää.
Täytys malttaa nukkua joka päivä,mut se on kyllä mulle ihan utopiaa enkä ees yrtiä silleen. valvominen herkistää ja tekee kaiken havainnoin valppaammax ja sitä ei sitten malta nukkuakkaan -ihan kaikkee en pistä naistenkaan opiikkkiin. kukaan jaksa ihan kokajan naisia ja toisin päin. nytkin oon lukenut fisherin korukivi ja jalometallikuvastooo ja tilaillut kaikkee kivaa sieltä.
suomi hävis melkein norjalle..huhuh...nukahdin ensimmäisen erän alussa vissiin. heräsin viideltä ja aloin soittaan kitaraa ku oli saatana kylmä kun ikkuna oli jäänyt auki. sit kun pidin taukoo nukahdin onnex uudelleen. tänään koitan olla himassa ja pitää luurit kiinni et saa univelat maksettua -sillä mulla on hirvee määrä ohjelmaa viikoloppu- puolella ...tai oon lupaillut uusille tuttaville näkyillä jne.
pitäs myös hoitaa hieman papreioperatiivia-asioita, koklsa ne on yleensä
ne jää aina viimetex ku on kevättä puntissa, mut tänään tuntuu pussit ja kasit sopiva tyhjiltä ja samoin päässäkään ei oo liikaa kaikkee asiaaa jota ei vois huomiseksi siirtää:)
nyt meen koiran kanssa uimaan, koksa me ollaan molemmat suomalaisa
tänään annnoin luvan perheelleni luvan rankaista mua vaikka kuolemalla
-joskus on otettava lusikka kauniisti käteen ja nöyrtyä nuoleen ne kaikki vessanlattiat vaikka olis kuinka pomoo -vastuunkanto, loojalius ja arvomaailma pitää tarkistaa. mä olen paljosta vastuussa ja siksi mun onkin on joskus näytettävä mallia kuinka pitää toimia kun on tehnyt virheen.
nonni, selvisin hengissä ja vältyttiin verenvuodatukseslta täällä mansessa -diplomatiaa ei sovi aliarvostaa. ja akvaario/pulu-tyttönen on mulle rakas:D
empatiaa ei kaikki osaa tarpeeksi -jokkut ei kestä sitä juuri ollenkaan.
En pysty paljoo arvaamaan,
sanoistas ei selvää saa.
Sun viulut joudun maksamaan
moneen, moneen kertaan.
Sul ei oo paljoo sanottavaa,
otetta en susta saa.
Sua aina joudun raahaamaan
moneen, moneen paikkaan.
Ultramagee gimma saapuu bemarillaan
ja musaa laittaa mulle soimaan.
Hän on vapautunut estoistaan
ja imee mut siihen paikkaan.
On mun vaikee pysyy tajuissaan
-kromiteräs kukkaan puhkeaa.
On mun vaikee pysyy aloillaan
-olla kuin ei olis huomaavinaan
kromiterästä kukkaan puhkeavaa.
Kromiteräs kukkaan puhkeaa
ja tuo uudet tulvat mukanaan.
On vaikee olla tajuumatta,
et se vie mua kuin metrin mittaa
moneen, moneen kertaan.
Kukkiva kromiteräs tulvia saa
ja luo uutta elävämpää maailmaa.
Ei menneitä voi kuin unohtaa,
jos haluu antaa kukan koskettaa
moneen, moneen paikkaan.
oho, vittu oon alkanut laiskaks koska heräsin ja oon nukkunut saatana 2 tuntii. onnex luuri soi ja mua tulla hakeen, et saa taas nöyryttää itteensä ihan koska se kuuluu toimenkuvaan ja oon esimerkkiinä.....tai siis haluun tehdää ittestäni esimerkin kuinka virheet taas tunnustettiinkaan -jaahas natons 8 sekunnin sähkökatkos -aini se oliki salista tietoo:) onnex oon varautunut -kaikkee...ainawalmiina on parempi olla maaninen taikuri
-taikurui itsekkin yllättää jokskus ittensä....liitty joteskin ihmisen aiwokapsietettiin ja uuden löytämiseen -esmes joku uus teoria taio metodi tajuta kaikki jne. elämä on siolti ihanaaa vaikka voi kuolla kun pitää seistä sanojensa takana -mut m,ähän itteeni ala pelokään. DS nonni aamen:)
tässä mitään virtaa tarvi ku käkikukkuu ja kuuntelee blacksabathia ettei tarvis ajatella perkeleen naissotkuja
-tajusin et oon mokannut jotain ...täytyy nöyryyttää itteensä ja joutuu valvomaan josenkin takia kun pitää ottaa vastuuta ja syytä väärästä käskytyksestä tai sen väärinymmärt'ämisessä oli vikaa. piti pöytä mputsata ja sanoin siitä yhelle kamulle mun yhellä tyttöystävällä, mut se olikin käsittänyt et se pöytä pitää putsata sileen erilailla -wittulan väki mun kans...se irmeli nukkuu pyuoleenpäivään ja en saa asiaa selvtettyy. onnex en ryhtynyt nihinkään ankarampiin toimiin -olis pian ruumita taim jotain .....kaikki on mahdoliista ku virta vie ja rakentwelee jotain jumaklia isompia kokonaisukksia et kaikilla olis siistii...sit tajuu et onkin mopngertanut wammasena epäselvästi åpyytänyt apua siivota se ween pöytä johon mä kippasin mun kaikki paskaset nenäliinat muovikassuista jossa ei sit ...plaaaaplaaa.
tekemättömät asiat rassaa ja vastuu painaa. mähän otyan kaiken niskoilleni ja mut saa vittu vaikka hakata tai tappaa kaiki on nyt sebn irmelin käsissä -tää on joskus tämmöstäkin ku pää on täynnä kaikkee eläimiä suurempia
-on vaan kestettävä ja lopetettava turhat ruikutukset ja selvitettävä kaikki perin pohjin. onnex ei kerinnyt mitään jengejä tnms. alkaa ohjelmoimaan toimintaa tai muuta järkevää. tuittuit.
kaveri soitti se on kans maaninen ja sano et se tulee jollain viritetyllä jenkkirassilla niin päästään hoitamaan mieltä painavat asiat niinkuin miesten on tapana tehdä _eikö syytellä yhteiskuntaa tai pentuja kun itse pitää niitten perään kattoo ettei ne hölmöile.
muuten opn kivaa, mut ei juurio nukuta. kyl moraa löytyy ja empatiaa. nyt oon jeesuksena. toivokohan fantasioissani et se pitkä blondi antais mulle piiskaa tai jotyain...mmm ehkä mä haenkin sitä tahallista nöyryytystä kun ooon ollutkin liian fiksuna omasta mielstäni siis
antaa hevosten silti murehtia ku niillä on isompi pää....mut asiat on sitä varten et ne on hoidettava. taidan antaa jonkun siistin ja arvaamattioman lahjan mielipahan tuottamisesta...jup
eka oli ihan ween hianoo ku oli kaikenmaalaisiii, mut sit alko tulee ihan veen siosaaalipornoolo jka alko päätäsärkee ja kaadoin vappusimat kajareille jokka on kuivumassa tiossa valospotin ja tuulettimen vieressä kuivumassa. saatana mä sain ne muistaakseni käsineeltä nää ween kalliit ultra higlight kajarit joka on 10 vuotta aikaansa edellä, mut niihän se kuulkuki. pioneerejähän täs ollaan..joo nyt en enää käsittele omaa sähköpostyiani ku ne valitut otokset joita mun fiksut ystäväni osaavat onkia kaiken ton soosin seasta....mulla menee hermo jo ku on yli 50 postia avannut -100 suunillee saa heiottää suoraan troskiin -mutteise kai oo vakio....mä oon voinut hukata jonku ihmen mut mä avayuduin kerrankin ja sanoin etten viitti valehdekllla tänään vaan tykk'ään kun o kevättä puntissa ja silti tää postiruuhka ja truuudun tapittelu sekottaa tämmösen sporttisen herras mies narkomaanin pään lopullisesti ja pitää mennä uimaan -eieln kävin uimassa koiran kans -ei se ollukkkaan niin lämmintä ku luulin mut ei se mitään mul oliki hiki.
Rakenuksessa oli pimeää. En nähnyt eteenpäin harovia käsiäni. Olin kai jossain sokkeloisessa kellarissa. Olikohan tämä sittenkin joku vanha viinikellari. Taskuistani olivat tulitikut jo aikoja sitten loppuneet.Tääl- tä oli pakko päästä ylempiin kerroksiin, sillä ulkoapäin tämä rakennus oli ainakin kuunvalossa näyttänyt korkealta linnalta. Kompastuin. Kynnys ylöspäin ! kyllä, tämä tosiaan tuntuit portaikolta. Portaikkoa kävelin tunnustellen varoivaisesti seiniä -niitä ja portaikkoa tuntui riittävän loputtomiin. Hämärää valoa pilkotti ylhäältää -samoin kuului jotain ääntä, kenties musiikkia. Saavuin ylempään kerrokseen ja samalla joku tarttui minua olkapäästä ja sanoi: "Mitä Koukku !". Menin hämilleni, enkä ymmärtänyt pelästyä äkkinäisestä selkään taputuksesta. En nähnyt tätä kaveria selkeästi, mutta hän tiesi nimeni -nimen jota vain pispalalaiset ja jotkut muusikkoihmiset minusta olivat joskus käyttäneet. Hän halasi minua, ja seisoin yhä samassa paikassa. Nyt erotin juuri ja juuri hänen kasvonsa. Se oli Sepeli yksi basisti menneisyydestäni. Eikö hän enään asunutkaan jossain Inarissa kasvattamassa susiaan sen naisen kanssa jonka nimeä en muista? Sepeli hymyili ja vaikutti jotenkin homomaisemmalta ohjatessaan minua pitkällä käytävän tapaisella eteenpäin. Nyt kuulin äänien voimistuvan, niin kuin hämärän valonkin -en vieläkään nähnyt juurikaan mitään. Käytävällä joku mies makasi pullo kädessään käytävän seinään nojaten. Joku saapui meitä huojuen vastaan -ilmeisesti juopunut ja hihityksestä päätellen se oli nainen. Hän pysähtyi eteemme ja sammalsi :"Mitä Koukku, oot vielä hengisssä." En sanonut sanaakaan niin hämmentynyt olin. Äänet voimistuivat selkeämmiksi ja juopuneita ihmisiä ilmeiseti ainakin osa oli tuttuja , joitan en ollut vuosikausiin nähnyt.Kompastuimme johonkin pehmeään ja kaaduimme. Se oli sohva. Sepelli kikatti naismaisesti, ja vasta nyt tajusin, että hänkin oli myös humalassa. Erotin hänen kädessään olevan pullon. Hän tarjosi siitä minulle huikan. Se oli kuivaa punaviiniä. Jäimme istumaan sohvalle ja katselin ympärilleni. Hämärässä oli jotain laatikoita seinillä....ei, nehän olivat bändikamoja. Jatkoimme matkaa ja käänyimme oikealle. Ensin valo sokeutti minut ja olin pudota polvilleni. Huone oli täynnä ihmisiä barokki-tyylisen pöydän ympärillä. Kaikki tulivat vuoroin tervehtimään minua Koukku-nimellä. Kyyneleet valuivat poskillani liikutuksesta. Pöydällä oli sinikantinen CD-levyn kotelo jota kaikki osoittivat. Katsoin sitä. Siinä oli neljä nimikirjoitusta. En saanut selvää kuin Sepelin nimikirjoituksesta ja viimeisestä nimikirjoituksesta.Se oli Hook Jones ja vanha taiteilijanimeni, jota en ollut käyttänyt 15-vuoteen -silloin kun soitin ensimmäisessä bändissäni (The Black Bisons) rockabilliyä 80-luvulla ja ikäni oli yksinumeroinen. Kaikki minussa huusi, että olen Zombie, enkä mikään Hook Jones. En kumminkaan kehdannut sanoa sitä liikutukseltani, ja se olisi kai ollut muutenkin liian naurettavaa. Irtaanuin humalaisesta joukosta tutkiakseni paikkoja. Saavuin sinisellä valolla värjäytyvään huoneeseen. Huone tuntui olevan täynnä iloisesti päihtyneitä tummahiuksisia naisia. Huoneessa oli flyygeli jota soitti tai paremminkin tapaili tuttu laulaja -hänenkään nimeänsä en saanut päähäni millään. Lattialla lojui patjalla tutunnäköinen pitkänhuiskea kitaristi nainen kainalossaan. Tämä nainen ilmoitti minulle, että heillä kestää viisi minuuttia. Olin tyrmistynyt ja mustasukkainen tälle myös tummalle naiselle. Miksi hän teki sen taas minulle ? Allapäin poistuin rakennuksesta välittämättä siitä törmäsinkö vai kaaduinko johonkin. Nyt kaikki tuntui irvokkaalta pilalta. Kusihätä herätti minut ja vasta vessassa tunsin huojennuksen aallon kulkevan ylitseni -olihan aika naurettavaa olla kuolleille mustasukkainen.
