Yhteiskunta

Kävin tammikuussa kiertomatkalla Kambodzassa, ja tutustuin mm.
paikalliseen Angkor Wat -temppelialueeseen. Kaikkialla
pääsylippualueen ulkopuolella turistien perässä roikkuu iso joukko
katulapsia, jotka kauppaavat turisteille postikortteja. Itse asiassa
kortteja oli vaikea edes löytää muualta.

Oppaan mukaan kortteja ei pidä ostaa, sillä niin kauan kuin lasten
bisnes toimii, vanhemmat eivät laita heitä kouluun. Tai
vaihtoehtoisesti, jos vanhempia ei ole, heitä itseään on vaikea saada
tulemaan kouluun. Korteilla tehdyt kymppitonnit kuluvat mm. huumeisiin.

Postikorttien myynti on kambodzalaisittain parhaasta päästä
lapsityövoiman laajassa kirjossa. Matkalla kuulin, että maan
pääkaupunki Phnom Penhillä on huono maine alaikäisiin kohdistuvan
seksiturismin matkakohteena. Otsikon lainaus muinaiselta
MoonTV-kanavalta sai yhtäkkiä kovin synkän sivumerkityksen.

Vielä kolmas koulutukseen liittyvä erikoisuus oli ei-demokraattisen
maan tapa käsitellä synkkää historiaansa, jossa kummittelee 70-luvun
lopussa tapahtunut laajamittainen kansanmurha. Opastettujen vankila-
ja joukkohautakierrosten jälkeenkin jäi hyvin sekava ja epäselvä kuva
siitä, mitä oikeastaan oli tapahtunut.

Paikallinen historianopetus kuulemma loppuu 70-luvun alkuun.

Kun kävin suomalaista peruskoulua 2000-luvun vaihteessa, sekä
kotimainen että maailmanhistoria loppui juuri jonnekin 70-luvulle.
Mitäköhän silloin tapahtui?

Yllättävän suosittu uskomus on, että käyttäisimme aivokapasiteetistamme vain 10%. Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi yhtäkään.

Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi evoluutio olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä, vieläpä kun samaan aikaan vallitsee kova kilpailu.

On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä tulisikaan saada - sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.

Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: “Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä.” Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.

90% aivoista tosiaan taitaa jäädä käyttämättä, jos uskoo näihin perättömiin legendoihin.

Vanhastaan on tiedossa, että Suomen eläkeläisväestöstä iso osa on Espanjassa. Viime vuosina olemme saaneet huomata, että Thaimaa on uusi Kanaria kaikille tavallisille ihmisille, joilla on varaa ja pokkaa mannertenvälisiin lentoihin. Mutta missä ovat opiskelijat?

En ole aivan varma, onko opiskelijoiden matkailua tutkittu. Kun Googleen laittaa ”opiskelijat”, hakukone ehdottaa sanapariksi masennusta, mielenterveyttä ja stressiä. KVG, Raimo Sailas?
(Tarkoitus oli kirjoittaa siitä, että matkailu on iloinen asia ja opiskelijat etelän lämmössä, mutta eipä näköjään alkanut hyvin tämä selvitys.)

No, kuulin syksyllä hyvän jutun: on opiskelijoita, jotka pänttäävät raivokkaasti koko vuoden tentit jo syksyllä ja vetäytyvät kevättalveksi Goan aurinkoon palatakseen Suomeen kesätöihin – tai sitten jäädäkseen. Saattaa olla että tämä on vanhakin kikka, mutta omiin korviini se kantautui vasta tänä talvena.

Ironista, että kyseinen toiminta mahtuu tilastoissa esimerkillisen piiriin. Opintopisteet kilahtavat rekisteriin ja opetusministeriössä on hymy herkässä. Tilanne kertoo paitsi naurettavasta lähiopetuksen määrästä, myös siitä miten hauskoilla tavoilla tulosohjaus voi vaikuttaa eri tasoilla. Harmi ettei kaikkea voi tenttiä!

Varmaankin valtaosa opiskelijoista elää tavallista työelämää ja käy ulkomaan-lomalla kun ehtii, eli melko harvoin. Mutta tässä ei ole koko totuus.

Arvoisat Goan-hipit, Thaimaan-sukeltajat, Balin-surffaajat ja Working Holidayta viettävät australiansuomalaiset! Ilmoitelkaa itsestänne ja kertokaa jotain mielenkiintoista. Niin ei jää ihan tyngäksi tämä pohdinta. Kiitos!

Lopuksi hiukan musiikkia, olkaa hyvät.

Meidän televisiostamme tulee lähinnä ruokaohjelmia. Kokkisota, Kaksi lihavaa leidiä, Suolaa ja pippuria, Iron Chef, Kaikilla mausteilla, Kesäkeittiö, Bon appetit, Muisti palaa pohjaan, Alaston kokki, Nigellan pidot, Makupalat, Avec Sara, Kurjat kuppilat, Sami kokkaa, Teijan keittiö, Strömsö, Tina's mat, Liemessä, Ruokala...

Ruokaohjelmilla voi hyvin täyttää päivittäisen televisiotarpeensa. Voi katsoa kun muut tekevät ruokaa ja keskustelevat sen tekemisestä. Ruuanlaitosta tehdään nopeus- tai makukilpailu. Tuomaristo keskustelee ruuan mausta ja koostumuksesta ja kehuu lopputulosta. Välillä keskustellaan kalastajien kanssa kalan pyydystämisestä ja tietysti kalan valmistamisesta ruuaksi. Keskustellaan mausteista, mihin ruokiin ne sopivat ja siitä kuinka niiden maku hienokseltaan poikkeaa kaikista muista mauista. Välillä makua verrataan johonkin, mistä ei ole ikinä kuullutkaan tai ainakaan tiedä lainkaan miltä se maistuu.

Kun naiseen tutustutaan, syödään melkein jokaisella tapaamisella. Koskaan ei mennä pelaamaan Civilizationia tai Counter Strikeä, koskaan ei mennä jääkiekko-otteluun, sulkapalloilemaan tai kalastamaan. Naiset parituvat ruokakeskeisin rituaalein. Kun saa kutsun toisen kotiin ruokailemaan, ja etenkin jos saa kutsun tekemään ruokaa ja keskustelemaan ruuanlaitosta, on suhde jo pitkällä. Ellei nainen ole kiinnostunut ruuanlaitosta, hän on sitäkin kiinnostuneempi ruuan koostumuksesta ja etenkin sen rasvapitoisuudesta.

Jos on yksi asia, joka kaikkia naisia lapsissa kiinnostaa, niin se on lapsen nälkä. Lapselta kysytään herkeämättä joko tällä on jo nälkä, jotta voi päästä ehdottamaan lapselle eri ruokalajeja. Ruokaa ryhdytään valmistamaan, vaikka lapsi sanoisi, ettei ole nälkä ensinkään.

Mistään muusta kuin ruuasta ei voi olla noin kiinnostunut olematta poikkeava. Vastaavassa määrin tietokoneista kiinnostunut on elämätön nörtti, seksistä kiinnostunut on seksihullu pervertikko ja melkein mistä tahansa muusta asiasta samassa määrin kiinnostunut on friikki.

Paavo Lipponen heitti muutama vuosi takaperin ajatuksen savuttomasta Suomesta. Siis Suomesta jossa ei polteta tupakkaa vuonna 2050. Ajatus ammuttiin alas vetoamalla kieltolain järjettömyyteen. Kaksi viikkoa takaperin saimme taas kuulla kummia. Suomi on ensimmäisenä maana maailmassa laatimassa tupakkalakia, jonka tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön täyslopettaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti asiasta luovuttaessaan eduskunnalle esityksen tupakkalain muutoksista.

Ollaanko taas lipsumassa järjettömyyksiin? YK asetti vuonna 1997 tavoitteekseen huumeettoman maailman vuonna 2008. Aika hiljaista on sen suhteen ollut. Ehkäisevän päihdetyön guru Markku Soikkeli valisti minua. Nyt terä ei ole kieltolaissa. Sen sijaan STM:n toimia voi nimittää tupakastariisuntastrategiaksi. Tavoitteeseen pyritään muun muassa mainonnan kieltämisen, tupakan myynnin tarkemman sääntelyn, hintapolitiikan ja valistuksen keinoin. Kärkenä on muiden ihmisten suojeleminen tupakan haitoilta, jolloin voidaan kyseenalaistaa myös tupakan asema hyödykkeenä. Ajatuksena on siis jonkinlainen hyvän kierre, joka hiljalleen muuttaa tupakan paikkaa yhteiskunnassa sivummalle. Lopulta ajatellaan päädyttävän tilanteeseen, jossa tupakointi ikään kuin haihtuu savun tavoin ilmaan. (Soikkeli, korjaa kommenteissa, jos olen hakoteillä)

Tietysti kyse on myös vuosikymmenten mittaisesta poliittisesta kamppailusta valtiovallan ja tupakkateollisuuden välillä. Nyt on valtiovallan vuoro olla päällä ja yrittää painitermein vyörytystä. Tupakkateollisuus on jo tehnyt ensimmäisen defenssin ja kannellut, tai ainakin suunnitellut kantelevansa, asiasta oikeuskanslerille. Lisäksi juristit ympäri maailman ovat penänneet Sosiaali- ja terveysministeriöltä vastauksia lain tarkemmasta sisällöstä. Tiivistettynä voisi sanoa, että nyt tupakkateollisuutta pännii ja STM:n virkamiehet hehkuvat onnesta. Minä olen skeptinen. Yksi erä kääntyi nyt STM:lle, mutta vastaiskujen vyöry seuraa taatusti perästä. Siksi lähdenkin nyt röökille.

BlogCityn aikuiseksi kasvaneet kollegani näyttävät ylläpitävän pikkuporvarillista julkisivua ja julkaisevat blogiaan päivällä, vaikka monen taustatiedot on selvästi hankittu yöaikaan. Jopa aamutv:n lähetykset suunnitellaan ja toimitetaan edellisenä iltapäivänä, ei suinkaan aamuyöllä. Kirjoitan tätä yöllä, samoin kuin edellistä. Ja sitä edellistä. Osa näistä on jopa julkaistu yöllä.

Opiskelijan yö kuluu milloin missäkin. Aika moni on nukkumassa, loput ovat hereillä: töissä, baarissa ja opiskelemassakin (!). Öisin luetaan, ylläpidetään parisuhdetta tai aloitetaan uusia, dataillaan ja kuunnellaan musiikkia. Suunnitellaan häät, kirjoitetaan esseet ja puidaan draamoja facebookin chatin välityksellä.

Vaikka mitään yhtenäiskulttuuria ei (enää) ole, ulkopuolinen maailma ohjaa opiskelijat tekemään kaiken ajasta riippumattoman tekemisen öisin. Multitasking taukoaa normaaliksi työskentelyksi vain silloin, kun kaikki sulkemisajat ovat menneet ja voi viimein rauhassa istua koneen ääreen. Yöllä on mukava viettää vapaa-aikaa tai tehdä ne työt, joita päivisin ei ehdi.

Kun vuorotyöläiset avautuvat lehdissä arjen yhteensovittamisen ongelmista, tulee harvemmin ajateltua, että heillä on sentään vapaapäiviä! Lähipiirin ja aikakauslehtijuttujen lapsiperheelliset tekevät opintonsa yöllä. Mitä se on, kysyn vaan.

Kun sain noin vuosi sitten käsiini Opiskelijoiden terveystutkimuksen 2008 ja siihen liittyviä kaavioita, hämmästelin vähäistä unen määrää. Tutkimukseen liittyvässä seminaarissa taidettiin jutella jotakin jaksamisesta. Muutama viikko sitten sain vähän vahingossa nähdä eräitä alustavia tutkimustuloksia samasta aihepiiristä. Tässä vaiheessa ei voi sanoa juuri muuta kuin että elämme mielenkiintoisia aikoja.

Lapsia hankitaan yhä vanhempana ja valvomisen sietokyky on kuulemma rajallinen, joten saattaa olla että liian monipuoliset yölliset aktiviteetit kääntävät syntyvyyden nousun sijasta laskuun.

Hyvää yötä!

”Selvinpäin hauskan pitäminen on teeskentelyä” sanoo vanha viisaus. Itse muotoilisin lauseen toisin, sillä hauskaa voi olla ilman viinaakin. Haaste on pitää hauskaa ja selvitä selvinpäin riennoista, joissa muut ovat kännissä kuin käet: saunaillat, polttarit, häät, karonkat ja muut perinteisesti alkoholin sävyttämät kestit. Tarvitaan siis strategia ja varastrategia.

Tilannetta helpottaa aina, kun muut tietävät ennalta ettei itse aio alkoholia kyseisenä iltana siemailla. Ennakointi on siis tärkeää. Jos polttariporukka yöpyy hotellissa, on syytä katsoa huonekaveri, joka ei roudaa yöllä ”hoitoa” mukanaan tai järjestä jatkoja kello 04.00 alkaen huoneessaan. Mikäli illan ohjelma on ennalta tiedossa, on syytä etsiä siitä siirtymiä, joiden välissä pääsee karkaamaan. Karkaamisen takaamiseksi pitää olla strategia. Jos olet korvessa saunaillassa ja poispääsyä ennen muita ei ole, olet saattanut itsesi kuseen. Kenttäovela taktikko tulee autolla tai varmistaa muulla tavoin säpäkän poistumisen.

Kun sitten illalla mennään eikä meinata, tulee selvänä selviäjän todelliset kyvyt esiin. Omassa elimistössä alkoholi ei tuota energiaa ja nousuhumalaa, joten selvänä selviäjän sietokyvyn rajat astuvat peliin. Yleisohjeena voisi sanoa, että puheenaiheiden siirtyessä armeijaan, jumalaan tai ihmissuhdetilitykseen, on aika asettua lähtötelineisiin. Mikäli lähtö johtuu omaehtoisista syistä, kuten väsymyksestä, tarvitaan selitys. Monia selityksiä, sillä poistumista pitää perustella usealle. Rehellisyys on reilua, mutta huono menetelmä. Suositeltavampaa on miettiä valmiiksi riittävän dramaattinen, lyhyt ja napakka syy: mun on ihan pakko olla heti aamusta freesinä duunissa. Lastenhoitajan lähtemiseen vetoaminen on myös perheellisiltä kuulemieni tarinoiden mukaan tehokasta.

Itselläni on tänään futisjengin saunailta. Laitan blogin linkin maililistallemme ja saatan selvitä tänään väsyneenä ja flunssaisena ajoissa kotiin. (Huomatkaa valmistavat viittauksen väsymykseen ja flunssaan. Tämä on puhdasta ennakointia).

Länsimaissa avioliitto rajoittuu kahden ihmisen väliseksi sopimukseksi, kaksinnaiminen on kiellettyä. Arabimaissa miehellä voi olla useita vaimoja, joskaan naisella ei tiettävästi useita miehiä. Euroopankin historiassa hallitsijoilla, niin miehillä kuin naisilla, on ollut oikein lauma rakastajia ja puolisoja.

Avioliitto jos mikä on liitossa mukana olevien ihmisten välinen sopimus, etenkin nykyään kun avioliitto perustuu romanttisen rakkauden pohjalle eikä toimeentulolle tai turvallisuudelle. Miksi avioliiton saa solmia vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Valtioko sen jälleen kerran kaikkitietävyydessään osaa sanoa, millainen suhde kullekin sopii — ja ennenkaikkea, millaisen suhteen täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva täysi-ikäinen täysivaltainen yksilö voi solmia?

Lastensuojelu on ontto peruste yksiavioisuudelle. Ei ole lainkaan itsestäänselvää, että lapsilla olisi huonompi olla perheessä, jossa sekä hoitajia että leikkikavereita on enemmän. Sitä paitsi mikään ei estä elämästä ties millaisessa avoliitossa ja siittämästä isoa laumaa äpärälapsia – kaikki täysin laillisesti.

On totta, että “ryhmäavioliiton” voi saada jo nyt — epävirallisesti, avoliittona. Tällöin puolisot menettävät joitakin juridisia oikeuksiaan. Samaa argumenttia voidaan käyttää täysin vastakkaisenkin kannan puolustamiseen: jos “ryhmäavioliiton” saa melkein jo nyt, miksi se pitää edelleen pitää kiellettynä?

Mitä konkreettista, selkeää haittaa muille ihmisille olisi toisten ryhmäavioliitosta, joka oikeuttaisi tällaisen toisten asioihin puuttumisen?

Olin reilu viikko sitten Aalto-yliopiston avajaisissa. Se oli aika Jännää! Vähän kuin Elinkeinoelämän valtuuskunta ja parisataa professoria olisi eksynyt Euroviisuihin.

Ohjelma oli ristiriitaisuudessaan vaikuttava. Nykytanssi, proge-bändi, avatar-rehtori, mieskuoro, tasavallan presidentin puhe sekä byrokraatit värikkäissä kaulahuiveissa olivat varmasti ensi kertaa yhdessä.

Herkullinen yksityiskohta oli juhladialogi, jossa Taideteollisen korkeakoulun ex-rehtori haastatteli yritysvastuun (?) professoria. Isoimmat naurut kuultiin, kun professori kertoi uudesta kurssista nimeltä How To Change The World.

Mutta asiassa on vinha perä. Ylioppilaslehti teki aiheesta oikein kansijutun: http://www.ylioppilaslehti.fi/2009/10/02/unelmaduuni-2009/
Taustalla olevasta kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että opiskelija ei halua hikoilla turhaan. Ei enää tyhjää paskanjauhantaa kaikkimullehetitännenyt-sukupolvesta. Uusi musta on Maailma paremmaksi nythetimeille!

Sikäli kun kahvilaparlamenttiin on luottaminen, suomalainen ylioppilasnuoriso ei enää teekään muuta kuin miettii, mitä tekisi elämällään. Kaupan kassalla, luennolla, lenkillä, joululomalla, baarissa ja seuraavana aamunakin, opiskelijat miettivät kuumeisesti mihin oikein juoksevat. Ennustajilta varmaan kysytään usein, mikä minusta tulee isona.

Samaan aikaan ohitse vilistää cv-tietoisia sisäisiä sankareita, joita eivät ilmastouutiset eivätkä itsemurhaluvut hetkauta. Maakuntien Suomen Facebook-seinät olivat viime syksynä sinisenä katkeruudesta, kun opiskelijaikäisten asennemaailmaa yritettiin saada näkymään opiskelijoiden ajamissa tavoitteissa. Osa nuorista on valmis näkemään paljon vaivaa estääkseen tulevaisuutta tulemasta.

Vilkaisin sitten siellä Aalto-avajaisissa yhden korkean profiilin kollegan silmiin, kun en tahtonut saada hänestä irti edes tervehdystä. Määrätietoisen katseen sijaan siellä näkyikin voimakas paniikki. Tukka oli hyvin ja rolex näkyi, joten eipä tässä mitään.

Kristallipalloa, anyone?

Päättäjien moraali on takuuvarma keskustelunherättäjä. Useimmiten vallanpitäjiä syytetään oman edun ajamisesta. En epäile väitettä. Tuore tutkimus osoittaa, että pelkkä vallantunne vaikuttaa ihmisen moraaliin ja käyttäytymiseen.

Vallassa olevat - ja ne, joilla on tunne vallasta - vaativat muilta tiukempaa moraalia kuin itseltään. He tuomitsevat huijauksen ja valehtelun muita tiukemmin, mutta sallivat niitä itselleen muita herkemmin. Ilmiötä ei esiintynyt niillä, joilla ei ollut valtaa tai tunnetta siitä. Juuri tunne vallasta on yhteydessä moraalittomampaan käytökseen.

Vallanpitäjät ovat innokkaita asettamaan muille korkeita moraalisia vaatimuksia. Pääministeri Matti Vanhanen peräänkuulutti verojen kiristyksiä "kriisin sotakorvauksina". Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen puolestaan vaati hyvätuloisille "yhteiskuntamoraalia vahvistavan veron". Pekkarinen itsekin tunnustaa, että verolla ei ole juuri merkitystä valtion talouteen. Vallanpitäjille tyypillisesti Maukka vaatii muilta enemmän kuin mihin on itse valmis sitoutumaan. Ja kuinka pirussa toisten rahojen ryöstäminen parantaa "yhteiskuntamoraalia"?

Perussuomalaisten Pietari Jääskeläinen ehdotti kansanedustajien luopuvan kuukauden palkastaan kriisin vuoksi. Jääskeläisen ehdotuksesta ei äänestetty, sillä ehdotus ei saanut ainuttakaan kannattajaa. Sotakorvaus-Vanhanen ja Yhteiskuntamoraali-Pekkarinen olivat hiirenhiljaa.

Miksi ylipäänsä pitää olla ketään Masaa tai Maukkaa päättämässä asioistasi? Jos sinulla olisi oikeasti valinnanvaraa, haluaisitko Maukan tai Masan päättämään puolestasi? Minä en halua. En luovuta kenellekään oikeutta päättää asioistani. Suosittelen tätä muillekin. Vai luuletko, että joku Maukka osaa pekkaroida asiasi paremmin kuin itse osaat?