Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2015.

Ensimmäinen seksikokemus  2

Ensimmäinen seksikokemus voi vaikuttaa myöhempään seksielämään. Suomessa ja muissa maissa on saatu tuloksia, joiden mukaan hyvin nuorena aloitettu seksi tai huonot kokemukset tuovat myöhemmin ongelmia seksielämään.

Uusimmassa Journal of Sexual Medicine -julkaisussa esitellään tuoretta tutkimusta, jossa asiaa on selvitetty 17-21 -vuotiailta opiskelija-asuntolassa asuvilta opiskelijoilta sekä 25-35 -vuotiailta aikuisilta.

Päätulokset myötäilevät aiempaa tutkimusta. Jos vastaaja kuvaili ensimmäistä seksikokemustaan emotionaalisesti negatiiviseksi, ennusti se useimpia myöhempiä seksuaalielämän ongelmia.

Ei-vakkari suhde ensimmäisellä kerralla ennusti myöhempiä kommunikaatio-ongelmia ja tyytymättömyyttä seksiin.

Nuorena aloitettu seksi oli yhteydessä negatiivisiin arvioihin seksistä ja vaikeuksiin solmia pysyvää parisuhdetta, mikä taas epäsuorasti ennusti myöhempiä lukuisia seksiongelmia.

Tutkija Charlene Rapsey painottaa kuitenkin lisätutkimuksen tarvetta. Seksin aloitusikä ei välttämättä ole ratkaiseva tekijä, vaan ennemminkin ensimmäisen kerran kokemukset ja koko tapahtumaympäristö vaativat lisäselvityksiä. Onko mahdollista kokea ihanaa ja hyviä kokemuksia ja fiiliksiä tuovaa ensiseksiä jo nuorena?

Rapsey, C. M. (2014), Age, Quality, and Context of First Sex. Associations With Sexual Difficulties. Journal of Sexual Medicine, 11: 2873-2881. doi 10 1111/jsm. 12690


Anteeksipyyntöharjoituksia  2

Anteeksi pyytäminen on monelle hankala asia. Silloin täytyy ymmärtää tehneensä jotain hölmöä tai ajattelematonta, ja lisäksi pitää avoimesti myöntää toiselle ihmiselle mokanneensa.

Anteeksipyytäjä joutuu nöyrtymään toisen edessä, ja hän myös heittäytyy toisen hyväntahtoisuuden armoille odottaessaan anteeksiantoa.

Monella ei ole tähän riittävää henkistä kanttia.

Anteeksianto helpottaa kaikkien osapuolien elämää ja keventää ihmisten mielen. Katkeruus, kauna, viha ja kostonhimo heikentävät elämänlaatua ja syövät henkistä kapasiteettia.

Miten ihminen oppisi pyytämään anteeksi? Useimmat harjoittelevat sitä jo lapsena, kotona. Kun aiheutan vahingossa tai tahallisesti toiselle vahinkoa, harmia tai mielipahaa, on syytä pyytää anteeksi.

Nykyihmisen on joskus vaikea tajuta, että myös vahingossa toiselle aiheutettu vahinko on syytä korvata, ja on syytä myös pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa ja vaivaa.

Todella usein saa kuulla lapsen tai aikuisen suusta vihaisen "Se oli vahinko!!!"-karjaisun. (No niin, sepä kiva kuulla, anteeksipyynnön jälkeen, ja nöyrästi. Kiva, ettet ajanut toisen päälle tieten tahtoen.)

Paras tapa testata aiheuttamansa vahingon ikävyyttä on selvittää asia vahinkoa kärsineeltä. Hän on siis oikea ihminen arvioimaan kärsimäänsä mielipahaa tai vahinkoa. Seuraavaksi paras tapa on empatia: miltä tuntuisi samassa tilanteessa? Kolmanneksi asiaa voi kysyä ulkopuolisilta ihmisiltä. Miten suhtautuisit, jos kohtaisit vastaavaa?

Talouselämä kirjoitti 16.5.2014 tutkimuksesta, jonka mukaan hienosti anteeksi pyytävät yritykset pärjäävät muita paremmin kilpailussa. Anteeksipyyntö tuo taloudellisia etuja. Talouselämän mukaan Vassar Collegen professori Ben Hon opiskelijoiden kanssa testatut hyvät keinot ovat tällaisia:

"Tehokkaita keinoja pyytää anteeksi ovat muun muassa empatian osoittaminen, lupaus siitä, ettei vastaava enää toistu, itsensä sättiminen anteeksipyynnön yhteydessä ja jonkin hyvityksen, kuten kukka-asetelman tarjoaminen anteeksipyynnön yhteydessä."

Anteeksi pyytäminen olisi osittain turhaa, jos ei kukaan koskaan antaisi anteeksi. Duodecim Terveyskirjaston artikkeli tarjoaa kaksi metodia anteeksiannon harjoittamiseksi.

Ihmisyhteisöissä ei varmaan koskaan päästä kokonaan eroon tahattomista tai tahallisista loukkauksista ja loukkaantumisista, mutta fiksu käytös, sopiva harkinta ja empatian harjoittaminen ovat hyvä alku miellyttävään seurusteluun.


Maun vaikutus parinvalintaan  5

Luen 2014 julkaistua tiiliskiveä suomalaisesta mausta "Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen". Teosta ei ole kirjoitettu parinvalinnan näkökulmasta, mutta sen kuvailemat erot sukupuolten, koulutusryhmien ja asuinpaikan mukaan ovat kiinnostavia myös pariutumisen näkökulmasta.

Suomalaisissa suurissa yliopistokaupungeissa on ylitarjontaa koulutetuista naisista ja maaseudulla taas ylitarjontaa vähän koulutetuista miehistä.

Koulutus vaikuttaa ihmisen makuun paljon, tai sitten tausta vaikuttaa koulutukseen ja makuun paljon.

Naiset ovat keskimäärin miehiä kiinnostuneempia kulttuuriharrastuksista. Naisten kiinnostus ja teoksen kirjoittajien mukaan myös ns. korkeakulttuurinen "etevämmyys" miehiin verrattuna on ilmeinen. Kirjoittajat pohtivat naisten johtavaa asemaa kulttuurin kulutuksessa ja siihen perehtyneisyydessä. Miksi niin monilla naisilla on ns. legitiimi maku (hyväksytty, hieno, laillinen, oikea)?

Naiset eivät ole miehiä useammin johtavissa asemissa, he ansaitsevat keskimäärin vähemmän, eikä naisia pidetä muuten yhteiskunnassa mitenkään erityisen legitiimeinä mielipidevaikuttajina.

Yhtenä syynä pidetään kasvatuksen monopolia. Lasten kasvatus ja yhteiskunnan uusintaminen sekä koulutus tuovat kaltaisissamme kulttuureissa juuri naisille osaamista kulttuuriasioissa.

Miehet ovat selvästi osaavampia ja harrastuneempia ainakin yhdellä kulttuurin alueella: urheilun.

Eniten kulttuuri kiinnostaa yliopistokoulutuksen saaneita, johtavassa asemassa olevia tai ylempiä toimihenkilöitä ja kaupungeissa asuvia. Kaupunkien keskustoissa asuu hyvin koulutettua ja hyvin ansaitsevaa porukkaa, joilla on lyhyt matka laajaan kulttuuritarjontaan. Kaupunkilähiöiden korkeasti koulutetut harrastavat suurin piirtein yhtä paljon kulttuuria kuin keskustassa asuvat urbaanit yksilöt.

Parinvalinnan kannalta yhteensopivuuden ongelma ei koske vain oopperaa tai balettia, vaan eri ryhmillä on hyvin erilainen tapa elää elämäänsä ylipäätään.

Kärjistäen voisi sanoa, että maaseudulla asuu vähän koulutettu iskelmää kuunteleva, esittävästä kuvataiteesta pitävä karjalanpaistimies, joka ei halua poistua kotiseudultaan, ja kaupungissa asuu tohtoriksi väitellyt klassista musiikkia ja maailmanmusiikkia kuunteleva, eri kielillä modernia kaunokirjallisuutta paljon lukeva, modernista abstraktista taiteesta pitävä sushinainen, joka haluaa tutustua kaikkiin maailman maihin.

Ongelma näiden kahden prototyypin kohtaamisessa ei ole se, että kumpikaan sinänsä pitäisi omaa makuansa parempana kuin toisella (suomalaisten mielestä makuasioista ei sovi kiistellä, ja jokaisella on omasta mielestään ihan hyvä maku), vaan se, ettei yhteisiä kiinnostuksen aiheita juuri löydy.

Tietty elämäntapojen ja koko maailmankatsomuksen erilaisuus ja erillisyys tuo haasteita kohtaamiseen.

Hyvin koulutettujen ryhmissä harrastetaan keskimäärin paljon laaja-alaisemmin ja monipuolisemmin kulttuuria kuin vähän koulutettujen ryhmissä (joista osa suhtautuu kulttuuriin jopa vihamielisesti). Korkeasti koulutettu saattaa käydä konserteissa (sekä kaupunginorkesterin että Ismo Alangon keikalla), käydä katsomassa sekä eurooppalaisia taideleffoja että amerikkalaisia toimintapläjäyksiä, lukea sekä sarjiksia ja dekkareita että korkeakirjallisuutta ja ammattikirjallisuutta, syödä sekä hamppareita ja pihviä että salaatteja, korealaista ja japanilaista ruokaa. Ehkä sanat uteliaisuus ja avoimuus kuvailevat parhaiten hänen habitustaan.

Korkeasti koulutettujen ryhmässä suosituin katsottava urheilumuoto oli teoksen aineistonkeruuaikana jääkiekko. Vähän koulutetut maalaiset katsoivat hiihtoa. Jääkiekko on mielestäni alkanut menettää mahtiasemaansa muille lajeille ja siihen on yhä useammin pyritty lyömään junttileimaa. Samaan aikaan hiihto ja pitkän matkan juoksu on saavuttanut merkittävää suosiota ylempien toimihenkilöiden ja johtajien harrastuksena. Yhdistääkö hiihto kansan?

Suomalaiset pitävät aika yleisesti pihveistä ja pizzasta, myös hyvin koulutettujen ryhmissä. Liharuoka ja pikaruokakulttuuri yhdistävät kansaa.

Yksi yhdistävä tekijä voisi olla myös blues, sillä poikkeuksellisesti Suomessa bluesia kuunnellaan eniten korkeasti koulutettujen ryhmässä, toisin kuin Yhdysvalloissa, joissa se on ns. junttien musiikkia.

Sarjakuvat ovat perinteisesti olleet miesten aluetta. Nyt sarjakuva on jo pitkään nostanut arvostustaan, ja myös naiset sekä tekevät että lukevat sarjakuvia.

Naisten ja miesten eroja kulttuurin kuluttajina ei pidä liioitella. Monet pariskunnat joustavat kumppaninsa makumieltymysten suuntaan ja suostuvat kokeilemaan uusia kulttuurin alueita.

Useimmat tuntemani akateemiset naiset käyvät todella harvoin oopperassa ("liian vanhanaikaista"), eivätkä todellakaan loukkaannu, jos mies sanoo sitä kiekumiseksi. Leffat valitaan joustavasti eri osapuolten makumieltymyksien mukaan, välillä toimintaa, toisinaan kotimainen romanttinen elokuva. Suurin osa aikuisista, ainakin pk-seudulla, on myös sekaruoan syöjiä. Todella harva mies kieltäytyy kategorisesti syömästä vihanneksia tai etnisiä ruokia. Helsingissä on jopa isohko joukko vegaanimiehiä.

Monen naisen mielestä jotkin kulttuuriharrastukset ovat suosiolla "naismaisia", eli niitä harrastetaan tyttöporukalla, eikä miehiä edes haluta kärsimään tai kuorsaamaan esimerkiksi teatteriin.

Tutkimuksen mukaan vähiten legitiimiä (hienoa), ja typerintä tai inhotuinta tietyissä piireissä oli moottoriurheilu ja tosi-tv.

Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta lähtökohtana voisi olla, että jos minä tulen ainakin kerran katsomaan moottoriurheilua, sinä tulet ainakin kerran oopperaan tai balettiin.

Tietynlainen suvaitseva suhtautuminen muiden hassuihin harrastuksiin ja kiinnostuksen aiheisiin tekisi varmaan hyvää itse kullekin.

P.S. Kirjoitettuani tämän, luen teoksen lopusta mielenkiintoisen kommentin sivulta 411: "Vaikka naisten on tutkimuksissa yleensäkin havaittu olevan miehiä korkeakulttuurisempia ja "kaikkiruokaisempia", Suomessa tämä ero näyttää olevan poikkeuksellisen selvä - tai ainakaan emme tunne yhtään tutkimusta, jossa ero naisten hyväksi olisi suurempi kuin omassa tutkimuksessamme".

Kirjan pohjana olevan aineiston otos on 3 000 aikuista suomalaista, Ahvenanmaata lukuun ottamatta + 28 jatkohaastattelua + 55 3-11 hengen fokusryhmähaastattelua.

Tutkimus lienee suurin Suomessa koskaan aihepiiristä tehty.

Tutkimusta ovat rahoittaneet mm. Helsingin yliopisto ja Suomen Akatemia.

Semi Purhonen & työryhmä: Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Kahma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014.


Kuinka löytää tyttö-/ poikaystävän?  5

Oliko vuosi 2014 pettymys parisuhderintamalla? Etkö vieläkään löytänyt sopivaa kumppania? Kaipaatko oman rakkaan kainaloon?

Jos hyvistä aikeistasi huolimatta jäit taas yksin, on aika tehdä muutamia asioita eri tavalla kuin aiemmin. Koska et voi muuttaa muita ihmisiä tai tuskin maailmaakaan, sinun täytyy siis muuttaa omaa ajatteluasi ja toimintaasi.

Voisitko tehdä jonkin asian uudella tavalla?

Onko mahdollista ajatella muista ihmisistä toisin kuin aiemmin? Jos yrität tietoisesti ajatella esimerkiksi tätä ennen kuin menet ihmisten ilmoille: ihmiset ovat mukavia ja luotettavia ja he tahtovat minulle hyvää. Minä olen hyvä tyyppi ja muut haluavat tutustua minuun.

Pelkästään tämän asian tietoinen muisteleminen ennen muiden ihmisten tapaamista opinnoissa, koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, baarissa, missä tahansa auttaa sinua olemaan rennommin ja luottavaisemmin muiden ihmisten seurassa.

(Paitsi, jos kuulut siihen pieneen joukkoon, jota aina petetään ja käytetään hyväksi. Silloin sinun täytyy ryhdistäytyä ja käskeä itseäsi pitämään puolesi. Sinun on kieltäydyttävä aina uhrautumasta muiden hyväksi ja sinun on lakattava olemasta kynnysmattona. Jos et itse pysty muuttumaan, hae apua ammattilaiselta.)

Omaan ajankäyttöön voi vaikuttaa yllättävän paljon. Jos olet aina töissä, et voi löytää uutta parisuhdetta kuin työpaikalta tai mahdollisesti kodin ja työpaikan väliseltä matkalta. Varaa aikaa uusiin ihmisiin tutustumiseen.

Jos käyt aina samojen kavereiden kanssa samassa baarissa, mene eri kavereiden kanssa tai yksin ulos, tai vaihda ainakin baaria. Mene baariin eri aikaan, eri päivänä, tai pukeutuneena eri tavalla.

Muista käyttäytyä miellyttävästi. Voit olla purevan ironinen, jos etsit vain hyvin älykkäitä, itsetietoisia ja erinomaisen ironiantajun omaavia ihmisiä, jotka ovat juuri sopivassa vireessä pikku kamppailuun kanssasi.

Muutoin, ole kiva ja ystävällinen.

Kiinnostu muista ihmisistä, uusista ajatuksista ja erilaisista tavoista olla ja tehdä asioita. Väsynyt ja kyllästynyt ihminen ei ole puoleensavetävä.

Voisiko ulkonäölle tehdä jotakin? Uusi hiusten leikkaus, liikuntaharrastus, parempi ryhti, vaatetuksen muutos, laihtuminen tai lihominen, uudet silmälasit, kunnolliset kengät, iloinen kaulahuivi? Pieni muutos omaan ulkonäköön voi piristää sinua niin, että näytät heti viehättävämmältä myös muiden silmissä.

Omaan osaamiseen panostaminen, itsensä innostaminen johonkin uuteen näyttää aina kiinnostavalta myös muiden mielestä. Paniikinomaisesti kumppania metsästävä ihminen on helposti muiden mielestä joko säälittävä tai sitten pelottava friikki.

Voisitko mennä uusiin paikkoihin, itsellesi outoihin harrastuksiin, luennolle, kurssille?

Uskallatko kysyä baarissa, josko voisit liittyä kivan näköisten ihmisten seuraan vaikka yhdessä kaverisi kanssa? Jos lähestyt kohteliaasti, leikkisästi ja pienellä flirtillä, voi olla ettet saakaan pakkeja. Painostava punkeminen ei käy.

Naisilla hymy muuttaa maailman valoisammaksi paikaksi. Miehet pitävät sata kertaa enemmän iloisesta nauravaisesta naisesta kuin kiukkuisesta, ahdistuneesta tai murjottavasta neidistä.

Miestenkään ei kannata piilotella hyväntuulisuuttaan tai huumorintajuaan. Jos et ole huumorimies, älä edes yritä naurattaa naisia, riittää että näytät huumorintajusi muulla tavoin. Ulkoa opetellut vitsit eivät naurata naisia juuri koskaan oikeasti.

Olen sivusta seurannut naisten hurmaajaa, jolla kävi hyvä flaksi, vaikka hän ei ollut komea, varakas tai hyvässä asemassa. Puheella on voimakas vaikutus ihmiseen. Uskomattoman moni nainen rakastaa imartelua, jos sen osaa tehdä hienosti.

Myös miehet rakastavat ihailua ja huomiota.

Pysyvän parisuhteen haluava luottaa rehellisyyteen, aitouteen ja haluun rakastaa.

Voi myös käydä niin, että kysyt vuoden lopussa itseltäsi: haluanko sitä oikeasti? Vastaus voi myös olla ei.