Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on psykologia.
Edellinen

Seurustelu voi auttaa homonuorta

Nuoruuden seurustelusuhteista on saatu osittain ristiriitaisia tutkimustuloksia. Parisuhteiden harjoittelu saattaa johtaa parempien ihmissuhteiden muodostamiseen aikuisuudessa. Toisaalta nuoruusiässä liian tiiviin seurustelun epäillään häiritsevän persoonallisuuden kehitystä.

Cincinnatin yliopiston psykologian apulaisprofessori Sarah Whittonin ja Northwesternin yliopiston Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveys- ja hyvinvointi -instituutin (the Istitute for Sexual and Gender Minority Health and Wellbeing) johtajan Brian Mustanskin johtamassa pitkittäistutkimuksessa seurattiin 16-20 -vuotiaiden homo-, bi-, ja transnuorten elämää viiden vuoden ajan.

Homoseksuaalien nuorten parisuhteet näyttävät vähentävän tunnetason ahdistusta ja stressiä tutkittavilla. Myös kiusaamisen ja kaltoinkohtelun vaikutukset saattavat lievittyä seurustelevilla homonuorilla. Parisuhteen suojaava vaikutus aikuisten mielenterveydelle on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu vahvasti.

Romanttinen rakkaus suojaa elämän kolhuilta ja ympäristön paineilta. Valitettavasti aiemmissa tutkimuksissa ei ole löytynyt näyttöä siitä, että homonuorten kaverit tai perheet voisivat suojata seksuaalivähemmistöön kuuluvaa nuorta kovin hyvin esimerkiksi kiusaamisen vaikutuksilta.

Whittonin ja Mustanskin tutkimuksessa biseksuaalinuorten seurustelu ei yllättäen helpottanut ahdistusta ollenkaan. Päinvastoin, seurustelevien bi-nuorten stressi lisääntyi 19 prosentilla. Ilmeisesti biseksuaalit eivät saa edes seurustelusuhteissaan todellista hyväksyntää kumppaniltaan.

(Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että bi-tyttöjen poikakaverit painostavat tyttöjä seksiin kolmen kimpassa, ja heteropojat kokevat bi-tyttöjen uhkaavan heidän maskuliinisuuttaan. Heterotytöt taas epäilevät bi-poikien olevan oikeasti homoja, eivätkä ota heitä tosissaan.)

Vaikka nuoruus on välillä vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on usein vähemmistöön kuuluvalle, voi rakkaus pelastaa ainakin homonuoren.


Pariutumisarvo määritellään lapsuudenkodissa  8

Isien tytöistä on puhuttu kauan. Isän ihailema tyttö pärjää koulussa, töissä ja elämässä.

Tutkimusten mukaan isät vaikuttavat lasten hyvinvointiin ratkaisevasti. Isien panostus näkyy lasten terveydessä, koulumenestyksessä ja jopa murrosiän alkamisessa. Ilman isää kasvaneilla lapsilla voi olla elämässä suuria haasteita.

Nyt Åbo Akademin tutkimus vahvistaa lapsuudessa saadun huolenpidon vaikuttavan myös ihmisen kokemaan arvoon parisuhdemarkkinoilla. Mitä enemmän lapsi on saanut vanhemmiltaan hoivaa ja huolenpitoa, sitä lujemmin hän uskoo suosioonsa parisuhdemarkkinoilla.

Jan Antfolkin ja Anita Sjölundin psykologian tutkimuksessa huomattiin, että myös äideillä on suuri vaikutus lasten myöhempään statukseen parisuhdemarkkinoilla. Äidin vaikutus saattaa olla jopa isän vaikutusta suurempi.

Tutkimukseen osallistui 1 244 aikuista. Osallistujien saamaa huolenpitoa verrattiin heidän kokemiinsa pariutumismahdollisuuksiin. Lapsuudenperheen kokemuksilla ja käsityksellä omasta asemasta parisuhdemarkkinoilla on vahva yhteys.

Ihmisen luottamus omaan arvoon ja haluttavuuteen vaikuttaa hänen käytökseensä. Hyvä itseluottamus ja usko asioiden lutviutumiseen saa mahdollisesti myös muut uskomaan ihmisen ”arvoon”.

Useimmissa kulttuureissa vanhemmat ovat jossain vaiheessa yrittäneet sotkeutua lastensa pariutumiseen. Länsimaisessa kulttuurissa jälkikasvun seurustelusuhteiden tai avioliittojen järjestämistä ei nykyään pidetä täysijärkisenä.

Jokainen vanhempi voi kuitenkin edesauttaa jälkikasvunsa asemaa parisuhdemarkkinoilla yksinkertaisesti huolehtimalla omasta lapsestaan kunnolla.


Mindfulness ei toimi teineillä  1

Tietoinen läsnäolo pelastaa ihmisen maailmantuskalta ja jopa sairauksilta. Tai sitten ei. Scientific American uutisoi mindfulnessin voivan jopa heikentää nuorten henkistä hyvinvointia, etenkin pojilla.

Psykologian professori Cindi Mayn artikkelissa kerrotaan mindfulness-tutkimusten heikkouksista ja uudesta yläasteikäisille tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan teinit eivät hyödy mindfulness-opetuksesta ollenkaan.

Myös aikuisiin kohdistuvissa tietoisen läsnäolon tutkimuksissa on huomattu puutteita. Kontrolliryhmät puuttuvat, vain positiivisia tuloksia on julkaistu, mindfulnessin määrittely ei ole ollut tarkkaa jne.

Koulututkimuksessa teinien psyykkistä hyvinvointia tutkittiin kolmena eri ajankohtana. Viikko ennen mindfulness-opetusta, viikko sen jälkeen ja vielä kolmen kuukauden kuluttua.

Itse minfulness-valmennus kesti kahdeksan viikkoa, se toteutettiin koulupäivän aikana ja kouluttaja oli sertifioitu mindfulness-opettaja. Sama kouluttaja kävi viidessä eri koulussa opettamassa. Jokaisessa koulussa oli myös kontrolliryhmä nuoria.

Nuoret saivat lisäksi kotitehtäviä, tosin vain noin neljännes teki niitä tunnollisesti.

Nuorten psyykkisen hyvinvoinnin testeissä arvioitiin seuraavia tekijöitä: masennus ja ahdistus, tyytyväisyys omaan kehoon ja painoon, hyvinvointi, tunteiden säätely, ns. itse-myötätunto ja mindfulness (tietoinen läsnäolo).

Aikuisten kohdalla on saatu lievää näyttöä mindfulnessin toimivuudesta masennuksen, ahdistuksen ja kivun lievityksessä. Miten kävi nuorten kanssa?

Mindfulness-opetus ei auttanut teinejä mitenkään. Itse asiassa nuorten poikien ahdistus lisääntyi koulutuksen myötä. Myös alkujaan tasapainoiset nuoret olivat sessioiden jälkeen aiempaa huolestuneempia painostaan ja heidän masennuspisteensä nousivat jonkin verran.

Cindi May arvioi, ettei nuorten kohdalla kannata käyttää muotivalmennuksia. Psyykkistä apua tarvitseville nuorille kannattaa edelleen tarjota toimiviksi todettuja terapioita. Ja terveiden nuorten päätä ei nähtävästi kannata sekoittaa aikuisten hörhöilyillä.

Jos nuori ei ole aiemmin kiinnittänyt sen suurempaa huomiota vartaloonsa, painoonsa tai onnellisuuteensa, ei kannata alkaa kaivella, josko jotain pientä traumaa tai kehitettävää kuitenkin löytyisi.


Millainen ihminen ottaa tatuoinnin?

Tatuointien ja lävistysten ottaminen on normalisoitunut suomalaisten keskuudessa. Aiemmin vain merimiehet ja entiset vankilakundit olivat tatuoituja. Nyt ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, keski-ikäiset ja jopa eläkeläiset voivat ottaa tatuoinnin.

Psykiatrian parissa ajateltiin tatuointien ja lävistysten viestivän ihmisen huonosta tilasta. Etenkin nuorten kohdalla tämä aiemmin korreloikin selvästi mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden kanssa.

Tatuoinnit ja lävistykset on myös liitetty alempaan yhteiskunnalliseen asemaan, antisosiaalisuuteen, liialliseen riskinottotaipumukseen, päihteiden käyttöön ja syömishäiriöihin. Kaikesta tästä on myös tutkimusnäyttöä.

Tatuointien suosion kasvaessa on uusissa tutkimuksissa löydetty yhä vähemmän korrelaatiota erilaisiin riskitekijöihin.

Psykologian tohtori Vinita Mehta kirjoittaa Psychology Today -sivustolla, että tatuointi todella kertoo jotain ihmisen luonteesta. Kun tatuoituja verrataan ihmisiin, jotka eivät ole ottaneet tatuointeja, erottuvat tatuoidut muusta väestöstä kolmella ominaisuudella.

Ensinnäkin tatuoidut ovat yleensä ekstrovertteja. He saavat energiaa kaikesta sosiaalisesta toiminnasta ja he kuvailevat itseään puheliaiksi ja vilkkaiksi.

Toisekseen kuvan ottaneet etsivät tavallista useammin uusia kokemuksia. He haluavat tehdä elämässään erilaisia, uusia ja jännittäviäkin asioita.

Kolmas syy merkitä ihonsa on tavallista voimakkaampi käsitys omasta ainutlaatuisuudesta. Tatuoinnilla halutaan erottautua muista ihmisistä ja pyritään rakentamaan omaa erityislaatuista persoonallisuutta.

Hassua tietysti on, että mitä muodikkaampia tatuoinneista ja lävistyksistä tulee, sitä vaikeampaa on olla erityinen ja ainutlaatuinen. Kohta kaikista ainutlaatuisinta on olla tekemättä mitään pysyviä muutoksia syntymälahjana saatuun ulkonäköön.


Tutkijat ovat löytäneet uusia tunteita

Kalifornian yliopiston psykologian tutkijat Alan S. Cowen ja Dacher Keltner väittävät löytäneensä labratutkimuksissaan valtavasti enemmän tunteita kuin mitä ihmisellä on ajateltu olevan.

Aiemmin ihmisten tunteita on kuvailtu kuuden perustunteen asteikolla: ilo, pelko, hämmästys, inho, suru ja viha. Nyt Cowen ja Keltner esittelevät 27 erilaista tunnetilaa. Tunteet on löydetty näyttämällä koehenkilöille 2 185 videonpätkää, jotka herättävät erilaisia emootioita ja reaktioita.

Uusi tunnelista näyttää tältä:

Ihailu, jumalointi, esteettinen arvostus, huvittuneisuus, ahdistus, kateus, kiusaantuneisuus, tylsistyminen, hämmennys, tyyneys, inho, halu, myötätuntokipu, hämmästys, ihastuminen, pelko, jännitys, kauhu, kiinnostus, ilo, haikeus, romanttisuus, sympatia, seksuaalinen halu, suru, mielihyvä ja voitonriemu.

Tutkijat muistuttavat, että ns. puhtaita tunteita esiintyy kovin harvoin. Ihmisten tunteet vaihtelevat kuin Suomen sää, yleensä tunnetaan montaa tunnetta samaan aikaan, ja tunteiden voimakkuus vaihtelee heikosta voimakkaaseen.

Tyydyttääkö tämä tunteiden esittely? Onko jotain liikaa? Mitä puuttuu?

Joka tapauksessa tunteet näyttävät upeilta tutkijoiden luomalla kartalla.


Kumppani jemmaa tunteet  1

Ajatteletko tuntevasi rakkaasi läpikotaisin? Jopa onnellisessa läheisessä suhteessa olevat ihmiset piilottelevat välillä tunteita toisiltaan, jos kokevat emootioiden ilmaisun liian kiusalliseksi tai raskaaksi.

Washingtonin ja Stanfordin yliopiston psykologian tutkimuksen mukaan parit kuvittelevat osaavansa tunnistaa toisen tunteet paremmin kuin mitä he oikeasti osaavat.

Onnellisessa parisuhteessa kumppani nähdään usein positiivisessa valossa. Ihmiset eivät halua uskoa, että rakas peittelee tunteitaan. He myös yliarvioivat toisen kyvyn suhtautua positiivisesti asioihin, jotka yleensä herättävät negatiivisia tunteita.

Tutkimuksessa selvitettiin puolesta vuodesta neljään vuotta seurustelleiden 18-25 -vuotiaiden opiskelevien heteroparien kykyä arvioida kumppaninsa tunteita. Miten hyviä parit olivat arvioimaan toisen kykyä hallita tunteitaan, ja miten hyvin heidän arvionsa toisen tunteista osuivat oikeaan?

Tutkijat keskittyivät kahteen visuaalisesti vaikeasti arvioitavaan selviytymismekanismiin. Ensimmäinen oli pokerinaama, eli tunteiden piilottaminen vähentämällä ilmehtimistä. Toinen tutkijoita kiinnostava seikka oli kognitiivinen uudelleenarviointi, eli asioiden selittäminen parhain päin ikävässä tilanteessa.

Parit olivat melko hyviä arvioimaan toistensa tapaa hallita tunteitaan. He olivat parempia huomaamaan toisen halun tukahduttaa tunteitaan kuin arvioimaan sitä miten hyvin toinen osaa uudelleenarvioida tilanteen.

Naiset näkevät kumppaninsa positiivisemmassa valossa kuin miehet. Naiset myös yliarvioivat miehen kyvyn ajatella asioista myönteisesti.

Tunteellisena pidetyn kumppanin ei uskota piilottelevan tunteitaan.

Jos kumppanilla on tapana osoittaa paljon positiivisia tunteita, ja hän vaikuttaa kovin onnelliselta, on hänen partnerillaan taipumus yliarvioida hänen ponnistelunsa (positiivisen ajattelun saralla).

Tutkijoiden aiemmassa tutkimuksessa oli käynyt ilmi, että miehet tukahduttavat naisia enemmän tunteitaan. Tunteiden peittely heikentää parisuhteen laatua ja voi olla pitkällä aikavälillä haitallinen suhteen kehitykselle.

Psykologien mukaan tunteiden tukahduttaminen on selvästi huonompi strategia kuin asioiden ajattelu uudesta näkökulmasta. Tukahduttaminen ei tee hyvää henkilön omalle henkiselle hyvinvoinnille, eikä hänen ihmissuhteilleen.

Tunteiden peittely pitämällä naamaa peruslukemilla ei ole siis kovin älykäs vaihtoehto. Kaiken lisäksi muut näyttävät helposti aavistavan, että siinä kaveri vain piilottelee tunteitaan.


Oma moraali, paras moraali  4

Useimmat ihmiset pitävät itseään hieman keskivertoa parempina ihmisinä. Suomessa on tutkittu esimerkiksi autoilijoita, ja yhdeksän kymmenestä arvioi itsensä vähintään keskivertokuskiksi.

Erilaisissa tutkimuksissa on selvitetty yleisesti toivottavina pidettäviä piirteitä ja pyydetty ihmisiä arvioimaan sen jälkeen omia ominaisuuksiaan. Mitä toivotumpi ominaisuus, sitä todennäköisemmin kyseinen kiva piirre sopii hyvin itseen.

Psykologit kutsuvat kyseistä itsensä ruusunpunaisin lasein näkemisen ihmettä ”self-enhancement -efektiksi”. Oma persoonallisuus ja teot nähdään ylevämmässä valossa kuin muiden.

Erityisen rajuja arviointivirheitä tehdään moraalia punnittaessa. Psykologian professori Cindi May on kirjoittanut hyvän jutun aiheesta tammikuun Scientific American -julkaisuun.

Osin omien ominaisuuksien ja tekojen näkeminen suotuisassa valossa johtuu luonnollisista syistä. Meillä on eniten tietoa juuri omien tekojemme taustoista ja ehkä outojen moraalisten ratkaisujen lieventävistä asianhaaroista. Muiden teot on helpompi tuomita raskaimmalla rangaistusasteikolla.

Ihmisen itseluottamuksen kannalta on suotuisaa ajatella itsestään myönteisesti. Liian suuri luottamus muihin aiheuttaa myös jatkuvia pettymyksiä. Ihmisen on hyvä olla hieman varuillaan varsinkin ventovieraiden kanssa, koska saattaahan sitä joutua puijatuksi ja petetyksi.

Moraalisen vaakakupin taaraaminen olisi yleisen hyvinvoinnin kannalta paikallaan. On huomattu, että käsitys omasta moraalisesta ylemmyydestä voi nurinkurisesti johtaa oman moraalin venymiseen.

Esimerkiksi jonkin hyvän teon tehneet ihmiset alkavat usein leijua sen verran voimallisesti hyvien ihmisten taivaassa, että alkavat itse asiassa lipsua moraalissaan heti tekemänsä yksittäisen hyvän työn, lahjoituksen tai auttamisen jälkeen.

”Koska juuri annoin viisi euroa köyhälle, voin varastaa parilla kympillä toimistotarvikkeita duunista ja valehdella kumppanilleni.”

Ei kuulosta hyvältä.

Juuri ilmestyneen Nuorisobarometrin mukaan suomalaisnuorten luottamus omaan tulevaisuuteen on hyvä, mutta usko hyvinvointiyhteiskuntaan ja muihin ihmisiin on laskenut. Nuoret uskovat siis pärjäävänsä itse elämässä, mutta eivät oikein luota muuhun Suomeen.

Suomen kaltaisen pienehkön kylmän reunavaltion yksi parhaista kilpailutekijöistä uhkaa murentua. Luottamusyhteiskunta on arvokkainta omaisuuttamme. Jos emme luota siihen, että minua ja kaveria ei jätetä, alamme järjestellä itsellemme hyviä oltavia ja unohdamme, että kaikkien hyvinvointi on tärkeää.

Kukaan ei voi hyvin, jos ainaisena pelkona on oman onnen ja hyvinvoinnin menetys, ja jos jokainen toinen ihminen on uhkaava vihollinen. Poteroihin kaivautuminen on paitsi epämiellyttävää, myös kallista puuhaa. Luottamus on jotain mitä ei pelkällä rahalla saa. Sitä on vaikea rakentaa, mutta se on helppo tuhota.

Parisuhteessa moraalinen ylemmyydentunto uhkaa rakkautta. Jos kumppanin käytös nähdään epäilyttävänä ja oma käytös on aina selitettävissä paremman ihmisen toimintana, ei ole mahdollista päästä läheiseen rakastavaan suhteeseen.

Oman rakkaan näkeminen hieman muita paremmassa valossa onkin tyypillistä onnellisissa liitoissa. Joskus toki tällainen ”rakkaus” hyväksyy myös rikollisen tai sairaan toiminnan, mikä ei tietenkään ole järkevää ja yleisen edun mukaista.


Totuus sinkuista  4

Meitä on valistettu, että naimisissa olevat ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, varakkaampia, tasapainoisempia ja henkisesti kypsempiä kuin sinkut. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että hyvään parisuhteeseen kelpaavat ovat alun alkaen jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkija Bella DePaulo tyrmää koko parisuhdeideaalin. DePaulon mukaan lähes kaikki tutkimukset ihmisen siviilisäädyn vaikutuksista elämässä pärjäämiseen on tehty naimisissa olevien ihmisten näkökulmasta. Sinkut ovat olleet vain vertailuaineistona. Näitäkin DePaulon mielestä jo lähtökohtaisesti vinoutuneita tutkimuksia on tulkittu väärin.

DePaulo esitti tämän vuoden elokuussa APA:n (American Psychological Association) vuosikokouksessa ”What No One Ever Told You about People Who Are Single” -esitelmässään läpikäymiään löydöksiä aiemmista tutkimuksista. Sinkut eivät ole mitään parisuhdemarkkinoiden ylijäämäyksilöitä, vaan varsin fiksua ja omillaan toimeentulevaa porukkaa.

DePaulon mukaan aiemmat tutkimukset todistavat sinkkujen arvostavan muita enemmän työtä, jolla on merkitystä. Myöhemmin yksineläviksi päätyvät ovat itse asiassa jo koulussa määrätietoisia.

Sinkut ovat myös tutkitusti muita paremmissa väleissä vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä, työkavereihinsa ja naapureihinsa. DePaulon mukaan pariskunnilla on taipumus eristäytyä omiin oloihinsa, mutta sinkut pitävät hyviä suhteita yllä ympäristöönsä.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä itseriittoisuus ei ole hyve, mutta itsenäiset sinkut taas menestyvät keskimäärin muita paremmin elämässään.

Yhdysvalloissa naimisissa olevat saavat DePaulon mukaan yli tuhat erilaista taloudellista, sosiaalista tai lainsäädännöllistä etuutta, mutta he eivät siitä huolimatta pärjää oikeasti paremmin kuin sinkut. Sinkut menestyvät elämässä, vaikka valtio ei auta heitä, vaan suosii perheitä.

Sinkkujen elämää varjostaa myös jatkuva perheiden ja parisuhteen paremmuuden toitotus, ja yksinelävien kurjuuden korostaminen. Seurusteluun, naimisiinmenoon ja lisääntymiseen liittyvät ylistysriitit tursuavat joka paikasta, mutta sinkkujen itsetunto kestää.

Sinkuista on tehty muutama seurantatutkimus. Niiden mukaan sinkuilla on voimakas tunne itsemääräämisoikeudestaan ja heidän elämänsä on muita useammin jatkuvaa kasvua ja kehitystä ihmisenä. DePaulon mukaan monien avioliittoon astuvien kehitys ihmisenä tyssää nuoruuden tasolle.

Kehittyneissä maissa yhä useampi ihminen elää elämänsä itsekseen, eikä tätä tarvitse välttämättä pitää minään ongelmana. Mikäli DePaulo on oikeassa, voi maailmasta jopa tulla parempi paikka, jos sinkkujen määrä jatkaa kasvuaan.


Persoonallisuus ja ammatinvalinta  3

Miksi lääkärit seurustelevat lääkäreiden kanssa ja juristit keskenään? Miksi toimittajilla on aina toimittajakavereita ja taiteilijat pyörivät omissa ympyröissään?

Aika iso osa ihmisistä menee jopa naimisiin samalla alalla työskentelevän ihmisen kanssa. Ilmiötä on selitetty silläkin, että paljon töitä tekevät eivät juuri ehdi tavata muun alan ihmisiä.

Anna Vedel tekee psykologian väitöstutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on käynyt läpi alan tutkimuksia persoonallisuudesta ja opiskeluvalinnoista. Vedelin mukaan erilaiset ihmiset hakeutuvat eri ammatteihin. Persoonallisuus vaikuttaa ammatinvalintaan ja opintomenestykseen.

Eri pääainetta opiskeleville on tehty persoonallisuustestejä mm. Big Five -kyselyn avulla. Osa tutkimuksista on tehty jo opinnoissa edenneille, jolloin oman ryhmän sosiaalistava vaikutus on voinut muokata ihmisen persoonallisuutta. Joitakin tutkimuksia on tehty juuri opinnot aloittaneille.

Big Five selvittää yksilön asemaa viiden piirteen janalla. Persoonallisuuden pääpiirteinä pidetään sovinnollisuutta, tunnollisuutta, avoimuutta, neuroottisuuta (emotionaalinen epätasapaino) ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu janan keskivaiheille. Kaikilla on siis yleensä jonkin verran em. ominaisuuksia erilaisena kombinaationa.

Kaikissa opinnoissa pärjäävät parhaiten tunnolliset ihmiset. Suomalaisopiskelijoiden parissa on huomattu myös järjestelmällisyyden tuovan menestystä.

Vedelin mukaan tunnollisuus selittää erityisen hyvin juuri psykologian opiskelijoiden opintomenestystä. Koska muiden alojen opiskelijat ovat erilaisia, päätti Vedel käydä läpi opiskelijoille tehtyjä persoonallisuustutkimuksia eri maissa ja eri aloilla.

Eri maiden tutkijoiden tulokset eri aloille suuntautuneiden persoonallisuuseroista ovat johdonmukaisia: eri pääaineisiin hakeutuu erilaisia ihmisiä. Psykologian, taiteen ja humanististen alojen opiskelijat ovat avoimia ja neuroottisia. Taloustieteen, lain, lääketieteen ja valtiotieteen opiskelijat ovat ulospäinsuuntautuneita.

Lääketieteen, psykologian, taiteen ja humanistisen alan opiskelijat ovat sovinnollisia. Taiteilijat ja humanistit saavat matalat pisteet tunnollisuudessa.

Vedel korostaa tulosten koskevan ihmisiä ryhminä. Yksilölliset erot voivat olla suuria. Silti tulokset osoittavat, että tietyn persoonallisuustyypin omaavat ihmiset yleensä hakeutuvat tietyille aloille. Kiteytynyt samankaltaisuus todennäköisesti vahvistaa entuudestaan alalla vallitsevaa kulttuuria. Joissakin ammateissa on esimerkiksi äärimmäisen tärkeää olla tunnollinen (terveydenhoito). Toisissa ammateissa siitä ei ole vastaavaa hyötyä, ehkä jopa haittaa (taideala).

Vedel aikoo tutkia tarkemmin, miksi juuri tietyn persoonallisuuden omaavat ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Onko välttämätöntä olla samanlainen persoona kuin muutkin, vai voisiko ajatella, että heterogeenisuudesta olisi hyötyä opinnoissa ja työelämässä?

Vaikka toivon, että vain tunnolliset ihmiset hakeutuvat jatkossakin sairaalaan töihin, voisiko siinä olla ideaa, että esimerkiksi talouden ja insinööritieteiden pariin saataisiin enemmän taiteilijaluonteita ja humanisteja?

Parinvalinnan kannalta toisen ammatti tai pääaine saattaa toimia pienenä vinkkinä luonteesta.

Anna Vedel: The Personality of Academic Majors. Scientific American Mind 19.4.2016.


Homoliittojen psykologiaa  54

Suomen eduskunta ei kannata homoliittojen hyväksyntää. Näin YLE kommentoi asiaa aiemmin tänä vuonna: http://yle.fi/uutiset/onko_suomi_homoliittojen_takapajula/6513874 . Kansanedustajat suhtautuvat aiheeseen hyvin varovaisesti, vaikka kansalaiset ovat muuttuneet melko suvaitsevaisiksi.

Samaan aikaan homoliittojen vastustus on tietysti nostanut päätään.

Konservatiivisesti suhtautuvat ihmiset kysyvät usein, miksi homojen pitäisi päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen.

Tässä yksi vastaus:

APA (American Psychological Association) eli amerikkalainen psykologiyhdistys on ottanut kantaa homoliittoihin. Psykologien ”virallinen näkemys” on, että tutkijat ovat osoittaneet, että toisiinsa sitoutuneet homoparit muistuttavat (psykologisesti ja sosiaalisesti) pääpiirteittäin heteropareja.

Heterojen tavoin useimmat lesbot ja homot haluavat muodostaa pysyvän ja pitkäaikaisen parisuhteen, ja tekevätkin niin. Heterojen tavoin homot sitoutuvat emotionaalisesti kumppaniinsa ja käyvät läpi samoja parisuhteen (ongelma)kysymyksiä ja vaiheita kuin heterotkin. Parisuhteen intiimiys, rakkaus, uskollisuus ja pysyvyys ovat yhtä tärkeitä kaikille ihmisille.

APAn mukaan lesbo- ja homoparit kokevat parisuhteessaan yhtä hyvää tai jopa parempaa parisuhdetyytyväisyyttä kuin heterot.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan avioliiton kieltäminen homopareilta aiheuttaa heille sosiaalista stressiä ja mielenterveysongelmia. Vähemmistöön kuulumisen stigma pahenee. Psykologit ovat huolissaan etenkin murrosikäisten ja nuorten aikuisten seksuaalisesta kehityksestä, sillä leimautuminen poikkeavaksi juuri kehityksen herkkinä vuosina vaarantaa terveen kasvun.

Homojen ja lesbojen perheet ja ystävät saattavat myös kärsiä syrjivän avioliittolainsäädännön negatiivisista terveysvaikutuksista.

Tutkimusten mukaan homot ja lesbot ovat yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin ja heidän lapsensa ovat psyykkisesti yhtä tasapainoisia kuin enemmistöperheiden jälkeläiset. Homoseksuaalien lapset menestyvät koulussa yhtä hyvin kuin muiden perheiden lapset ja he ovat aivan yhtä suosittuja ikätoverien joukossa kuin heteroidenkin lapset.

Miksi homoille on niin tärkeää päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen? APAn psykologit vastaavat näin: avioliitto tuo sitoutuneeseen parisuhteeseen sellaista sosiaalista ja taloudellista tukea, joka johtaa yleensä huomattavasti parempaan terveyteen ja tyytyväisyyteen. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat miehet ja naiset saavat selviä psyykkisiä ja fyysisiä terveyshyötyjä (avoliittoon verrattuna).

Laillistetussa parisuhteessa olevien (homo)liitot ovat Yhdysvalloissa olleet kestävämpiä kuin avoliitot. APAn mukaan homojen avioliittojen kieltämiselle ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Ovatkohan suomalaiset kansanedustajat tutustuneet aiheesta tehtyihin tutkimuksiin?

http://www.apa.org/topics/sexuality/index.aspx

Edellinen