Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset maaliskuulta 2017.

Naiset inttiin  17

Ennätysmäärä naisia haki tänä keväänä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Yli 1 100 nuorta naista ilmoittautui halukkaaksi käymään armeijan miesten rinnalla. Voiko tasa-arvo toteutua, jos asepalvelus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle?

Yhä useampi nuori mies on alkanut ihmetellä asepalveluksen pakollisuutta. Vaikka Suomen puolustusvoimat on uudistanut ennen näkemättömällä tavalla asepalvelusta ja siihen hakeutumista, muuttuu nuori väestö vielä nopeammin. Nuoret eivät ole tottuneet siihen, että A. joku komentaa heitä ja B. joudutaan tavattoman epämukaviin olosuhteisiin, joissa ei saa käyttää nettiä.

Autoritäärisyys ei ole muotia. Lasten kasvatuksessa sen on todettu aiheuttavan pelkkää tuhoa ihmisen psyykelle ja moraalille. Armeijasta ei kai kuitenkaan voi tehdä puhtaasti mukavaa ja ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa koulutuspaikkaa?

Kun kirjoitan Googleen ”armeija on”, tarjotaan jatkoksi ”paskaa”, ”turha”, ”pelleilyä” ja ”vitsi”.

Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia miespuolisia 18-60 -vuotiaita suomalaisia. 18-29 -vuotiaat naiset saavat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Miksi naisia ei velvoiteta palvelemaan maata niin kuin miehiä? Jos naiset eivät sovellu asepalvelukseen, miksei heitä velvoiteta siviilipalvelukseen tai jonkinlaiseen yhdyskuntapalveluun? Eikö naisilla ole peräti samanlainen oikeus kuin miehilläkin saada myös valtion maksutonta johtajakoulutusta?

Ruotsissa pakollinen asepalvelus ehdittiin jo välillä lopettaa, kun ruotsalaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että palkka-armeija sopisi heille paremmin. Venäjän armeijan aktivoituminen ja muut levottomuudet Euroopassa aiheuttivat mielenmuutoksen, ja Ruotsin hallitus palautti 2.3.2017 yleisen asevelvollisuuden maahan.

Ruotsissa yleinen asevelvollisuus (ehkä oikeammin puolustusvelvollisuus) koskee kaikkia 16-70 -vuotiaita kansalaisia, ja vuodesta 2010 myös naisia. Naisten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä astua aseisiin, mikäli jokin muu palvelusmuoto soveltuu heille paremmin. Sama koskee myös ruotsalaisia miehiä. Ruotsalaiset voivat osallistua esimerkiksi pelastustehtäviin.

Ruotsin hallitus ei aio sotilaskouluttaa koko ikäluokkaa, vaan kutsuu syksyllä katsastukseen noin 13 000 satunnaista miestä ja naista, joista 4 000 parhaiten sopivaa henkilöä koulutetaan vuosina 2018-2019.

Suomen puolustusvoimat ei ole ilmaissut halukkuutta laajentaa pakollista asepalvelusta naisiin. Nykyinen puolustusministeri Niinistö taas on. Onko muilla kuin perussuomalaisilla halua keskustella asepalveluksen laajentamisesta?

Mitä mieltä olet? Pitäisikö naiset määrätä inttiin? Soveltuvatko naiset asepalvelukseen? Entä jos naiset valtaavat armeijassa kaikki parhaat paikat?

http://inttiin.fi/naisten-asepalvelus/


Mummot vastaan nuoriso  11

Ehdotin melkein kymmenen vuotta sitten Cityn silloiselle päätoimittajalle isoa juttua eläkkeistä. Minulle oli selvinnyt, että kauan pelätty eläkepommi tulee kosahtamaan nuorten niskaan, eikä päättäjiä kiinnosta asia pätkääkään.

Pt sanoi, että aihe on tärkeä, mutta nuoria aikuisia eläke ei voisi vähempää kiinnostaa.

Syytä olisi.

Vaikka demarivaikuttaja Kimmo Kiljusen masinoima kansalaisaloite eläkkeiden nostamiseksi ei näytäkään menevän läpi eduskunnassa, on jo nykyinen eläkesysteemi äärimmäisen epäreilu nuorille. (Kiljunen vetoaa köyhien eläkeläisten puolesta, vaikka kansalaisaloite olisi hyödyttänyt rikkaita eläkeläisiä.)

Suuret ikäluokat, eli 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, astuivat työelämään 1960-luvulta lähtien. He ovat totisesti aloittaneet, ainakin muistelmissaan, työnteon jo noin 13-vuotiaana. Mitään eläkettä ei heille kertynyt alle 24-vuotiaana, ei ollut opintotukea, eikä kämppääkään. Ja kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä.

Suomalainen eläkejärjestelmä toimii niin, että seuraava sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeet.

Kun suuret ikäluokat olivat töissä, oli Suomessa hyvin vähän eläkeläisiä. Miehiä oli kuollut sodassa, ihmiset eivät eläneet kovin vanhoiksi, ja nekin mummot, jotka vanhoiksi elivät, saivat mitättömän pientä eläkettä. Mummot olivat hoitaneet lapsia, tai korkeintaan tehneet jotain vaatimatonta työtä naispalkkaluokassa. Näiden muutamien mummojen eläke oli helppo koota hyvin pienestä eläkemaksusta, jonka maksoi työnantaja.

Nyt yhä pienempien sukupolvien täytyy maksaa valtavan isojen, ja Suomen historiassa kovimpia palkkoja saaneiden ihmismassojen eläkkeet.

Eläkeläiset väittävät sinisin silmin, että he ovat eläkkeensä ansainneet. He oikeasti uskovat niin, koska heille on aina niin uskoteltu. Aluksi eläkejärjestelmä toimikin niin, että eläkeyhtiö laittoi ihmisen nimellä varustettuun lokerikkoon seteleitä pinoon vanhuuden varalle.

Järjestelmää muutettiin, mutta jostakin syystä suurin osa eläkeläisistä ei näytä tietävän sitä. Minäkään en tiedä vakuutusmatematiikasta riittävästi, joten luotan asiantuntijoiden laskelmiin.

Toimittajat Teemu Muhonen ja Jari Hanska ovat jaksaneet kaivaa eläkesysteemistä perustiedot, joita ei kukaan alan asiantuntija ole tainnut osoittaa vääriksi. Eläketurma-kirja on hyvin ja varsin vetävästi kirjoitettu.

Yritän kiteyttää kirjan perussanoman.

Jopa Eläketurvakeskus itse on laskenut, että suuret ikäluokat ovat maksaneet omista eläkkeistään 20-25 prosenttia. He ovat saaneet esimerkiksi 36 vuoden työnteolla eläkkeen, joka on noin 60 prosenttia palkasta. Heidän eläkkeensä on laskettu viimeisiä työvuosia painottaen. Muita kauemmin töissä tsempanneet ovat lisäksi kerryttäneet ns. superkarttumaa.

Superkarttuma on nyt tietysti tulevilta polvilta poistettu. Samoin mahdollisuus päästä 36 vuoden työllä täydelle eläkkeelle. Jos vuonna 1997 syntynyt henkilö haluaisi saada tällä hetkellä miesten keskimääräisen eläkkeen, 2 100 euroa, pitäisi hänen aloittaa kokopäivätyö noin 19-vuotiaana, ja tehdä tauotta työtä noin 51 vuotta. Lisäksi hänen tulisi saada joka kuukausi vähintään 3 300 euroa palkkaa. Siis jo 19-vuotiaana. Samaan aikaan hän joutuu todennäköisesti kohta maksamaan 30 prosentin eläkevakuutusmaksuja.

Suuret ikäluokat taas eivät aluksi maksaneet eläkevakuutusta. Työnantaja maksoi, vähän päälle viisi pinnaa palkasta. Vuonna 2016 pakollinen eläkevakuutusmaksu oli yhteensä 24,4 prosenttia. Suurimman osan maksaa työnantaja, mutta palkansaaja maksaa enemmän kuin suurten ikäluokkien koko vakuutusmaksu oli aikanaan. (Ihan sama kumpi sen maksaa, pakollinen veroluonteinen maksu pienentää palkkaa.)

Valtio ja kunnat joutuvat tinkimään omasta verotuksestaan, koska korkean eläkemaksun päälle ei voi loputtomiin kasata muita veroja. Sen takia meillä ei ole kohta enää varaa hyvinvointivaltioon.

Viime vuosina on haukuttu päivittäin työttömiä. Voivoi, miksi nuoret ovat työttömänä? Mikseivät opinnot maistu?

Meille on annettu mielikuva, että työttömien takia joudumme konkurssiin. Osittain tämä on totta. Jokaikisen työikäisen tulisi mennä töihin, jotta saamme maksettua kaikki luvatut eläkkeet, ja saamme samalla maksettua vanhenevan väestön tarvitsemat massiivisen isot sote-palvelut.

Tosiasiassa varsinaiset työttömyysmenot eivät vie meitä konkurssiin.

”Vuonna 2006 valtiontalouden verotulot ja muut tulot olivat yhteensä 41 miljardia euroa ja menot 40 miljardia, joten valtiontalous oli ylijäämäinen. Vuoteen 2016 mennessä valtion tulot olivat itse asiassa nousseet yli 49 miljardiin euroon, mutta vastaavasti menot olivat paisuneet 55 miljardiin. Työttömyysmenot olivat kohonneet vajaasta kahdesta miljardista noin kolmeen miljardiin, mutta paljon suuremman osan 15 miljardin euron loikasta selittivät valtion kunnille maksamien valtionosuuksien ja työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden kasvu.”

Samalla ajanjaksolla Suomen eläkemenot kasvoivat 10 miljardilla eurolla 28 miljardiin euroon. Ja suurin eläköitymisaalto on vasta edessä.

Teemu Muhonen ja Jari Hanska väittävät, että eläkeuudistuksissa on leikattu nuorten eläkkeitä kolmanneksella. Jos 2 000-luvun alkupuolella eläkkeelle jääneen 5 000 euron hulppea eläke laskettaisiin nuorille sukupolville säädetyllä laskuperusteella, saisi sama henkilö enää reilu 3 000 euroa eläkettä.

Tätä kivaa uudistusta päättäjät ovat kuvanneet sanoilla reilu ja nuoret sukupolvet huomioonottava.

Jotkut asiantuntijat ovat verranneet lakisääteistä eläkejärjestelmäämme Pajazzoon, jossa vanhempi polvi laittaa peliin yhden euron ja saa ulos neljä euroa, hieman nuoremmat tienaavat pyramidihuijauksessa kaksi euroa, mutta kaikista nuorin sukupolvi näyttää saavan euron sijoituksellaan takaisin vain 70 senttiä.

Nuoren sukupolven huonojen kertoimien lisäksi valtio on määrännyt nykyiset lapset ja nuoret aikuiset työskentelemään yli 70-vuotiaaksi. Oikeasti, kuka uskoo, että vuonna 1999 syntynyt kaveri jaksaa painaa kokopäivätöissä melkein 73-vuotiaaksi?

Nykyiset keski-ikäiset uupuvat jo reilu 50-vuotiaina ja johtajat voivat jäädä hulppealle yhteiskunnan kustantamalle eläkkeelle 60-vuotiaana. Terveet hyväosaiset johtajat ovat olleet työelämässä reilu 30 vuotta ja he tulevat nostamaan reiluja korvauksiaan jopa 30 vuotta, nuorten ikäpolvien piikkiin.

Nykyinen nuorimies saa tehdä töitä 51 vuotta saavuttaakseen murto-osan näistä eduista.

Netissä on tarjolla laskureita tulevan eläkkeen ja eläköitymisiän laskemiseen.

Esimerkiksi vuonna 1952 syntynyt henkilö pääsee täydelle eläkkeelle 63 vuoden ja kolmen kuukauden iässä, kun vuonna 1995 syntynyt saa alkaa kunnolla levätä laakereillaan vasta 71-vuotiaana. Miltä kuulostaa?

Kuka uskoo elinajanodotteen oikeasti tuovan näin paljon terveitä reippaita vuosia sairasteleville nykynuorille?

On totta, että suuret ikäluokat ovat kekseliäisyydellään ja työllään luoneet hyvinvointivaltion. Osa heistä on syntynyt saunassa, eikä elämä ole aina ollut heille helppoa. He ovat jatkaneet suomalaista perinnettä, jossa nuori ikäluokka saa aina enemmän palkkaa ja paremman elintason kuin vanhempansa. Ero suurten ikäluokkien omiin vanhempiin on itse asiassa varmaan maailmanennätys. Suomi nousi köyhyydestä yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Meillä on paljon etuja, joita ei aiemmilla sukupolvilla ollut edes unelmissaan. Nyt meillä ei tosin ole enää varaa niihin.

Isoäitini ei kehdannut mennä sairaalaan, kun sai sydänkohtauksen. Suurten ikäluokkien edustajat ovat tottuneet anteliaaseen työterveyteen ja vaativat eläkkeelläkin hyvää palvelua jokaiseen pikkuvaivaan.

Nuoret ovat tottuneet saamaan rahaa, tavaroita ja palveluita vanhemmiltaan, eikä moni ymmärrä, että jatkossa jokainen euro revitään irti verisin sormin.

Kaikki muut yhteiskunnan ryhmät ovat joutuneet leikkaamaan rutkasti omista etuuksistaan paitsi työeläkettä ansaitsevat. He ovat ainoat koskemattomat Suomessa. (Jos ei lasketa muutamia superrikkaita sukuja.)

Nykyiset nuoret tulevat olemaan maamme historian ensimmäinen sukupolvi, joka on paljon huonommassa asemassa kuin vanhempansa. Meillä on jo nyt 30- ja 40-vuotiaita työntekijöitä, joilla ei tule koskaan olemaan varaa hankkia omaa yksiötä, vaikka heillä olisi korkea koulutus.

Lapsilta ja nuorilta leikataan koko ajan lisää. Samaan aikaan saamme kuulla, miten ala-arvoisesti vanhuksia ”hoidetaan” vanhainkodeissa ja sairaaloiden vuodeosastoilla. Miten huonosti vanhuksia hoidetaan sitten kun eläkeläisiä on vielä miljoona lisää?

Mitä nuori voi tehdä tässä tilanteessa? Auttaa mummoa ja vaaria, ettei heitä tarvitsisi laittaa 20 vuodeksi laitokseen.

Hankkia nopeasti hyvä koulutus ja mennä kovapalkkaiseen työhön. Säästää pienestäkin palkasta rahaa vanhuuden varalle. Voittaa lotossa. Muuttaa ulkomaille (mutta ei niihin maihin, joissa eläkepommi on viritetty vielä isommaksi). Mennä rikkaisiin naimisiin. Perustaa tuottoisan yrityksen. Muita ideoita?

Teemu Muhonen & Jari Hanska: Eläketurma. Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus. Vastapaino 2016.

Hyvä kirjoitus Eläketurma-kirjasta: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/elaketurma/

Eläkeuudistus 2017: http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elakejarjestelma-muutoksessa/lainmuutosten-taustoja/elakeuudistus-2017/

Keskimäärin eläkeläisillä menee tosi hyvin: http://yle.fi/uutiset/3-9403403


Oma moraali, paras moraali  5

Useimmat ihmiset pitävät itseään hieman keskivertoa parempina ihmisinä. Suomessa on tutkittu esimerkiksi autoilijoita, ja yhdeksän kymmenestä arvioi itsensä vähintään keskivertokuskiksi.

Erilaisissa tutkimuksissa on selvitetty yleisesti toivottavina pidettäviä piirteitä ja pyydetty ihmisiä arvioimaan sen jälkeen omia ominaisuuksiaan. Mitä toivotumpi ominaisuus, sitä todennäköisemmin kyseinen kiva piirre sopii hyvin itseen.

Psykologit kutsuvat kyseistä itsensä ruusunpunaisin lasein näkemisen ihmettä ”self-enhancement -efektiksi”. Oma persoonallisuus ja teot nähdään ylevämmässä valossa kuin muiden.

Erityisen rajuja arviointivirheitä tehdään moraalia punnittaessa. Psykologian professori Cindi May on kirjoittanut hyvän jutun aiheesta tammikuun Scientific American -julkaisuun.

Osin omien ominaisuuksien ja tekojen näkeminen suotuisassa valossa johtuu luonnollisista syistä. Meillä on eniten tietoa juuri omien tekojemme taustoista ja ehkä outojen moraalisten ratkaisujen lieventävistä asianhaaroista. Muiden teot on helpompi tuomita raskaimmalla rangaistusasteikolla.

Ihmisen itseluottamuksen kannalta on suotuisaa ajatella itsestään myönteisesti. Liian suuri luottamus muihin aiheuttaa myös jatkuvia pettymyksiä. Ihmisen on hyvä olla hieman varuillaan varsinkin ventovieraiden kanssa, koska saattaahan sitä joutua puijatuksi ja petetyksi.

Moraalisen vaakakupin taaraaminen olisi yleisen hyvinvoinnin kannalta paikallaan. On huomattu, että käsitys omasta moraalisesta ylemmyydestä voi nurinkurisesti johtaa oman moraalin venymiseen.

Esimerkiksi jonkin hyvän teon tehneet ihmiset alkavat usein leijua sen verran voimallisesti hyvien ihmisten taivaassa, että alkavat itse asiassa lipsua moraalissaan heti tekemänsä yksittäisen hyvän työn, lahjoituksen tai auttamisen jälkeen.

”Koska juuri annoin viisi euroa köyhälle, voin varastaa parilla kympillä toimistotarvikkeita duunista ja valehdella kumppanilleni.”

Ei kuulosta hyvältä.

Juuri ilmestyneen Nuorisobarometrin mukaan suomalaisnuorten luottamus omaan tulevaisuuteen on hyvä, mutta usko hyvinvointiyhteiskuntaan ja muihin ihmisiin on laskenut. Nuoret uskovat siis pärjäävänsä itse elämässä, mutta eivät oikein luota muuhun Suomeen.

Suomen kaltaisen pienehkön kylmän reunavaltion yksi parhaista kilpailutekijöistä uhkaa murentua. Luottamusyhteiskunta on arvokkainta omaisuuttamme. Jos emme luota siihen, että minua ja kaveria ei jätetä, alamme järjestellä itsellemme hyviä oltavia ja unohdamme, että kaikkien hyvinvointi on tärkeää.

Kukaan ei voi hyvin, jos ainaisena pelkona on oman onnen ja hyvinvoinnin menetys, ja jos jokainen toinen ihminen on uhkaava vihollinen. Poteroihin kaivautuminen on paitsi epämiellyttävää, myös kallista puuhaa. Luottamus on jotain mitä ei pelkällä rahalla saa. Sitä on vaikea rakentaa, mutta se on helppo tuhota.

Parisuhteessa moraalinen ylemmyydentunto uhkaa rakkautta. Jos kumppanin käytös nähdään epäilyttävänä ja oma käytös on aina selitettävissä paremman ihmisen toimintana, ei ole mahdollista päästä läheiseen rakastavaan suhteeseen.

Oman rakkaan näkeminen hieman muita paremmassa valossa onkin tyypillistä onnellisissa liitoissa. Joskus toki tällainen ”rakkaus” hyväksyy myös rikollisen tai sairaan toiminnan, mikä ei tietenkään ole järkevää ja yleisen edun mukaista.


Parisuhteen henkinen kolmas pyörä  2

Oletko parisuhteessa? Kuka on läheisin ihmisesi?

Useimmat avo- tai avioliitossa olevat sanovat kumppaniaan läheisimmäksi ihmisekseen. Todellisuudessa moni jakaa syvimmät tuntonsa jonkun muun kuin oman puolison kanssa.

Parisuhteen alussa halutaan tietää uudesta rakkaasta kaikki. Millainen olit lapsena? Miltä näytit teini-iässä, missä kävit koulua, mitä harrastuksia sinulla oli?

Mitä ajattelet? Mistä pidät? Miten sinusta tuli noin ihana?

Rakastumisvaiheen jälkeen suhde usein tasaantuu ja lopulta koittaa arki. Kukaan ei jaksa jatkuvaa hullaantumisen tuomaa aivomyrskyä, vaan useimmille ihmisille normaali rakastava parisuhde riittää.

Normaali rakastava parisuhde vaatii yhteistä aikaa, puhumista ja tekemistä. Kumppanille kerrotaan yleensä tavalliset arkikuulumiset: miten töissä meni, onko koira käytetty ulkona tai mitä tehdään päivälliseksi.

Joskus arki muuttuu komenteluksi tai mäkätykseksi. Vie koira ulos, mikset ole käynyt kaupassa, aina täällä kompastuu näihin sun kenkiin.

Tyytyväiset parit ovat kiinnostuneita toistensa mielipiteistä ja pohdinnoista. Puhutaan politiikasta, kasvatuksesta, uskonnosta ja rahasta. Pohditaan pitäisikö oman kylän kirkon vihkiä homoja vastoin piispojen suositusta tai pitäisikö aloittaa uusi harrastus.

Onnellisimmat parit uskaltavat luottaa toisiinsa vielä syvemmin. Puhutaan omista tunteista ja arimmistakin toiveista, peloista ja tarpeista.

Omien syvimpien ja salaisimpien tunteiden jakaminen, tarpeista kertominen ja lähelle päästäminen ei ole parisuhteessa itsestään selvää.

Intiimeimmällä alueella pitää voida luottaa toiseen täysin. Nyt kerrotaan asioita, joiden avulla ihmistä voidaan haavoittaa ja loukata syvälle.

Osa ihmisistä erkanee omasta kumppanistaan. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen ei kiinnosta. Yhteiselämä on pelkkää tosiasioiden toteamista ja arjen töiden delegointia. Jotkut juttelevat parinsa kanssa kaikista muista tärkeistä asioista, paitsi niistä, jotka ovat oman ihmisyyden syvintä olemusta.

Kun kumppanin kanssa ei uskalla puhua kaikista intiimeimmistä asioista, saattaa käydä niin, että jakaa ne parhaan ystävänsä kanssa. Parisuhteen kylkeen voi kasvaa kolmas osapuoli, joka itse asiassa tietää yhden puolison syvimmät tunteet, vaikka liiton toinen varsinainen jäsen on tärkeistä asioista ihan ulkona.

Kun jollekulle (aika usein miehelle) tulee sellainen tunne, että ei itse aina kuulu oman avioliittonsa tai parisuhteensa johtoryhmään, voi tunne olla varsin aito kokemus siitä, että jää oikeasti ulkopuolelle. Jossakin jotkut ovat jakaneet, puhuneet, pohtineet ja päättäneet jopa siitä, mihin parisuhde menee, mutta toiselta varsinaiselta osapuolelta ei ole kysytty mitään.

Jakamalla, luottamalla, kuuntelemalla, puhumalla rehellisesti ja avoimesti kumppanilleen voi huolehtia siitä, että on parisuhteen toinen varsinainen osapuoli. Uskaltaako sinulle puhua? Oletko luottamuksen arvoinen? Haluatko tosissasi ymmärtää toista?

Intiimissä hyvässä ja läheisessä suhteessa on toimiva vuorovaikutus. Siihen ei mahdu kolmatta pyörää.