Suhteet & seksi

Edellinen

Millainen ihminen ottaa tatuoinnin?

Tatuointien ja lävistysten ottaminen on normalisoitunut suomalaisten keskuudessa. Aiemmin vain merimiehet ja entiset vankilakundit olivat tatuoituja. Nyt ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, keski-ikäiset ja jopa eläkeläiset voivat ottaa tatuoinnin.

Psykiatrian parissa ajateltiin tatuointien ja lävistysten viestivän ihmisen huonosta tilasta. Etenkin nuorten kohdalla tämä aiemmin korreloikin selvästi mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden kanssa.

Tatuoinnit ja lävistykset on myös liitetty alempaan yhteiskunnalliseen asemaan, antisosiaalisuuteen, liialliseen riskinottotaipumukseen, päihteiden käyttöön ja syömishäiriöihin. Kaikesta tästä on myös tutkimusnäyttöä.

Tatuointien suosion kasvaessa on uusissa tutkimuksissa löydetty yhä vähemmän korrelaatiota erilaisiin riskitekijöihin.

Psykologian tohtori Vinita Mehta kirjoittaa Psychology Today -sivustolla, että tatuointi todella kertoo jotain ihmisen luonteesta. Kun tatuoituja verrataan ihmisiin, jotka eivät ole ottaneet tatuointeja, erottuvat tatuoidut muusta väestöstä kolmella ominaisuudella.

Ensinnäkin tatuoidut ovat yleensä ekstrovertteja. He saavat energiaa kaikesta sosiaalisesta toiminnasta ja he kuvailevat itseään puheliaiksi ja vilkkaiksi.

Toisekseen kuvan ottaneet etsivät tavallista useammin uusia kokemuksia. He haluavat tehdä elämässään erilaisia, uusia ja jännittäviäkin asioita.

Kolmas syy merkitä ihonsa on tavallista voimakkaampi käsitys omasta ainutlaatuisuudesta. Tatuoinnilla halutaan erottautua muista ihmisistä ja pyritään rakentamaan omaa erityislaatuista persoonallisuutta.

Hassua tietysti on, että mitä muodikkaampia tatuoinneista ja lävistyksistä tulee, sitä vaikeampaa on olla erityinen ja ainutlaatuinen. Kohta kaikista ainutlaatuisinta on olla tekemättä mitään pysyviä muutoksia syntymälahjana saatuun ulkonäköön.


Äiti, älä lyö  1

Tänä vuonna noin 12 prosenttia äideistä on läimäyttänyt omaa lastaan. Isistä tähän kertoo syyllistyneensä viisi prosenttia. Naisista vain kahdeksan prosenttia hyväksyy ruumiillisen kurituksen, kun miehistä näin tekee 18 prosenttia. Jostakin kumman syystä kaupungissa asuvat hyväksyvät fyysiset rangaistukset kaksi kertaa useammin kuin maalla asuvat.

Lastensuojelun keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan lasten kuritusväkivalta on radikaalisti vähentynyt Suomessa. Silti liian moni lapsi joutuu vanhempansa väkivallan uhriksi.

Kymmenen vuotta sitten lapset kokivat vielä enemmän väkivaltaa kotona. Nyt esimerkiksi piiskaaminen on äärimmäisen harvinaista. Nykylasta uhkaillaan, tukistetaan ja läimäytetään. Lapselle saatetaan antaa luunappeja, tai hänet laitetaan jäähypenkille, eli yksin selviämään liian kuumana käyvistä tunteistaan.

41 prosenttia vanhemmista kertoo joskus käyttäneensä kuritusväkivaltaa kasvatuksessa. Neljännes on tukistanut lastaan. Väkivallan uhriksi itse lapsena joutuneet syyllistyvät muita useammin ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen hyväksyvät vanhemmat myös käyttävät muita enemmän väkivaltaa lasta kohtaan.

Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että lasten uhkaileminen ja jäähypenkille laitto on lisääntynyt. Vanhemmat ovat varsin tietoisia siitä, että lapsen yksin jättäminen tai lapseen kohdistuva henkinen väkivalta on erittäin haitallista. Ehkä hermostunut vanhempi pystyy olemaan lyömättä vain siksi, että huutaa lapselle solvauksia ja uhkauksia, tai eristää hänet toiseen huoneeseen.

Äidit kurittavat lapsiaan isiä useammin. Tässä tutkimuksessa vanhempien kurittamistaipumusten ero näyttää kasvaneen entisestään. Tosin tutkija huomauttaa miesten jättäneen kysymykseen naisia useammin vastaamatta. Naisten väkivaltaisuus on tabu. En usko naisten olevan tässä asiassa miehiä avoimempia.

Aiemmin äitien kurittamista selitettiin sillä, että he viettävät niin paljon aikaa lapsen kanssa. ”Toki siinä hermo menee ja tilaisuuksia tukistaa on paljon.” Isät ovat lisänneet lasten kanssa viettämäänsä aikaa, mutta isien väkivaltaisuus lapsia kohtaan ei näytä lisääntyneen.

Isien osallistumista kodin ja lastenhoitoon on toivottu tasa-arvon nimissä. Isien kannattaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, sillä he itse saavat siitä iloa ja läheisemmän suhteen lapsiinsa. Nähtävästi isien kannattaa hoitaa lapsiaan aiempaa ahkerammin myös lasten turvallisuuden takia.


Seksikuolema

Kuinka moni kuolee seksiä harrastaessaan?

Amerikkalaisen elokuvan esittämä kauhukuva: korkeassa asemassa oleva mies saa sydärin harrastaessaan seksiä rakastajattaren tai prostituoidun kanssa, voikin olla totta, joskin harvinaista.

Saksalaisen klinikan kaikki ruumiinavaukset käytiin läpi 45 vuoden ajalta. Frankfurtin yliopistollisen sairaalan patologian laitos tutki yhteensä noin 38 000 ruumista.

99 ihmistä oli kuollut seksiä harrastaessaan. Kuolleista oli miehiä 91 ja naisia kahdeksan. Seksin aikana tapahtuva äkkikuolema on siis paljon todennäköisempää miehille kuin naisille. Totaali kuolleisuus seksiaktiin on kuitenkin vain 0,26 prosenttia.

Yleensä kuoleman aiheuttaa jokin sydämeen liittyvä vika. Ylipaino nostaa seksikuoleman riskiä selvästi.

Sydänvaivaisille ja ylipainoisille miehille seksi prostituoidun kanssa on erityisen vaarallista, sillä vain alle kymmenen prosenttia miehistä kuoli harrastaessaan seksiä vaimon kanssa. Lähes neljäkymmentä prosenttia seksin aikana kuolleista miehistä oli ostanut seksiä yhdeltä tai kahdelta naiselta. Vajaa kolmannes kuoli masturboidessaan. Viisi miehistä kuoli homoseksin aikana ja seitsemän rakastajattaren seurassa.

Eniten kuolemia sattui kesällä ja keväällä, yleensä loppu tuli vainajan kotona.

Seksin aikana kuolleista naisista enemmistö menetti henkensä aviomiehen syliin.

Tutkijat muistuttavat, että naislesket saattavat tarvita psykologista tukea miestensä yllättävän kardiovaskulaarisen kuoleman johdosta.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31378-4/fulltext


Lasten kasvatus on ihan älykästä toimintaa  4

Luin taas jutun hoitovapaalla tutkinnon suorittaneesta superäidistä. Aika ajoin huippusuorittajista tehdään hypetysartikkeli, jossa kuvaillaan, miten hillittömällä työllä ja tahdolla sekä loistavalla suunnittelulla voidaan hyödyntää äitiysloma tai hoitovapaa maksimaalisesti.

Yleensä vanhempainvapaalla firman perustanut tai väitöksen loppuun vääntänyt superäiti kommentoi saavutuksiaan näillä samoilla sanoilla: ”Kaipasin älyllistä toimintaa”.

On upeaa ja mahtavaa, että äidit pärjäävät ja osaavat. Jos on kova tarve tehdä ja menestyä, ei pidä jäädä vuosikausiksi kotiin pyörimään.

Silti, jokin tässä ärsyttää. Ensinnäkin, eikö kodin piirissä voi esiintyä älyllistä toimintaa? Millä perusteella lapsen kasvatus ei voi olla älyllinen haaste? Eikö juuri pieni ihminen, jonka kasvusta ja oppimisesta me vielä tiedämme vain murto-osan, ole iso haaste kenelle tahansa?

Eikö oman lapsen kasvu ja kehitys ole mielenkiintoista ja antoisaa seurattavaa?

Pieni lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa voi muodostaa läheisen ihmissuhteen. Vauvan ja pikkulapsen kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii läsnäoloa ja mielellään tämän pikkuihmisen asettamista mielenkiinnon kohteiden kärkeen.

Hyvin intensiivisesti johonkin työ- tai muuhun projektiin keskittynyt aikuinen ei ole välttämättä aidosti läsnä vauvan tai lapsen kanssa. Voi olla, että joku supervanhempi osaa päivän mittaan sujuvasti vaihtaa intohimoista uppoutumistaan kohteesta toiseen, mutta vauva tarvitsee myös ihan aikaa, paljon aikaa, eikä vain laatuaikaa.

Älyllisen inspiraation kaipuun korostaminen kuulostaa vähän siltä kuin sanoja olisi kohtapuoliin saamassa fysiikan Nobelin. Muut, tavalliseen elämään tyytyvät taitavat olla vähän tyhmempiä.

Pidetäänkö lastenhoitotyötä niin matalan statuksen hommana, että menestystä janoava nainen haluaa tehdä eron tämän nyhjäkkeen ja itsensä välille? Senkö takia lastentarhanopettajien palkka on niin matala?

Yllättäen en ole kuullut tai lukenut yhdenkään koti-isän valittavan lastenhoidon epä-älyllisyydestä. Päinvastoin. Isät kertovat, miten paljon he ovat oppineet. Miten työn raskaus on yllättänyt heidät.

Pieni lapsi kehittyy joka päivä. Vanhempikin kasvaa vanhempana joka päivä, ainakin jos itse malttaa antaa tälle mahdollisuuden.


Tutkijat ovat löytäneet uusia tunteita

Kalifornian yliopiston psykologian tutkijat Alan S. Cowen ja Dacher Keltner väittävät löytäneensä labratutkimuksissaan valtavasti enemmän tunteita kuin mitä ihmisellä on ajateltu olevan.

Aiemmin ihmisten tunteita on kuvailtu kuuden perustunteen asteikolla: ilo, pelko, hämmästys, inho, suru ja viha. Nyt Cowen ja Keltner esittelevät 27 erilaista tunnetilaa. Tunteet on löydetty näyttämällä koehenkilöille 2 185 videonpätkää, jotka herättävät erilaisia emootioita ja reaktioita.

Uusi tunnelista näyttää tältä:

Ihailu, jumalointi, esteettinen arvostus, huvittuneisuus, ahdistus, kateus, kiusaantuneisuus, tylsistyminen, hämmennys, tyyneys, inho, halu, myötätuntokipu, hämmästys, ihastuminen, pelko, jännitys, kauhu, kiinnostus, ilo, haikeus, romanttisuus, sympatia, seksuaalinen halu, suru, mielihyvä ja voitonriemu.

Tutkijat muistuttavat, että ns. puhtaita tunteita esiintyy kovin harvoin. Ihmisten tunteet vaihtelevat kuin Suomen sää, yleensä tunnetaan montaa tunnetta samaan aikaan, ja tunteiden voimakkuus vaihtelee heikosta voimakkaaseen.

Tyydyttääkö tämä tunteiden esittely? Onko jotain liikaa? Mitä puuttuu?

Joka tapauksessa tunteet näyttävät upeilta tutkijoiden luomalla kartalla.


BDSM on uusi normaali  2

Harrastatko sidontaa, fetissejä, sadomasokismia, kuritusta tai muuta ”kiellettyä” makuuhuoneessasi? Ei hätää, se on normaalia, väittää belgialaistutkimus.

Duffelin ja Antwerpenin yliopiston psykiatrian tutkijat selvittivät edustavalla otannalla belgialaisväestön taipumusta sadomasokistisiin fantasioihin ja käytökseen. Osallistujia oli 1 027.

Poikittaistutkimuksella selvitettiin sadomasokistisia intressejä ja kiinnostusta fetisseihin. BDSM-esimerkkejä oli kyselyssä 54 ja fetissejä 14. Osallistujilta kysyttiin myös identifioivatko he itsensä sadomasokismin harrastajiksi, missä tilanteissa BDSM:ää harrastetaan, missä iässä he tulivat tietoisiksi kiinnostuksestaan, ja kuinka avoimesti he uskalsivat osoittaa kiinnostustaan muille.

Erilaiset BDSM-fantasiat ja kokeilut seksielämässä ovat verrattain yleisiä belgialaisväestön keskuudessa. Noin 47 prosenttia vastaajista oli harrastanut ainakin kerran elämässään jotakin BDSM-aktiviteettia ja reilu viidennes haaveili siitä.

12,5 prosenttia harrasti jotakin BDSM-touhua säännöllisesti. Yli neljännes vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostuneita aihepiiristä, ja lähes kahdeksan prosenttia mielsi itsensä BDSM:n harjoittajiksi.

BDSM-toiveet ja kiinnostus fetisseihin on selvästi yleisempää miesten kuin naisten parissa. Nuoret miehet ovat kaikista innostuneimpia. Vanhempien ikäryhmien (48-65v.) kohdalla kiinnostus oli selvästi laimeampaa.

Suurin osa aihepiiristä kiinnostuneista oli huomannut taipumuksensa alle 25-vuotiaana.

Tutkijoiden mukaan mediasta tuttu muoti-ilmiö on levinnyt laajalle kansan pariin, eikä BDSM-taipumuksia pidetä nuoremman väestön keskuudessa kovinkaan outona. Itse asiassa fantasiointi ja harrastuneisuus on niin yleistä, että psykiatrian tutkijat arvelevat sen kuuluvan normaaliin seksielämään, eikä sitä pitäisi suoralta kädeltä diagnosoida psykiatriseksi ongelmaksi.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31318-8/fulltext


Mikä saa suomalaisen pettämään?  3

Väestöliiton elokuun tietovuodossa tutkimusprofessori Osmo Kontula paljastaa mikä motivoi suomalaisen uskottomuuteen. Sinänsä uskollisuus on parisuhteen megatrendi, eikä puolisoa petetä menneiden vuosikymmenten tyyliin mieluiten ollenkaan.

Aiemmin miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin kolmannes sortui seksiin vieraissa lakanoissa. Nyt suurin osa yhä harvemmaksi käyvistä pettäjistä kertoo kysyttäessä avoimesti kannattavansa mahdollisuutta rinnakkaissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa vuonna 2015 suomalaisilta kysyttiin FINSEX-tutkimuksessa syytä pettämiselle. Miehillä ja naisilla on vähän erilaiset syyt syrjähyppyyn.

Miehiä motivoi eniten eteen tullut houkutteleva tilaisuus. Miehistä 45 prosenttia ja naisista noin kolmannes oli tarttunut tällaiseen mahdollisuuteen. Naisia yleisimmin motivoiva syy uskottomuuteen olivat ongelmat omassa parisuhteessa. Tämän kertoi syyksi naisista 39 ja miehistä 16 prosenttia.

Naispettäjistä neljännes oli rakastunut uuteen kumppaniin. Miehistä vajaa kymmenen prosenttia rakastui yhtäkkiä toiseen naiseen.

Puolison haluttomuuteen viittasi miehistä 28 ja naisista 20 prosenttia. Joka neljäs ei oikein osannut kertoa selvää motiivia pettämiseen (M 27%, N 23%). ”Se vain tapahtui.”

Kontulan mukaan pettämisen syyt voi pelkistää näin: naisten syyt pettää liittyvät suhteeseen ja tunteisiin, miesten hairahtumisen motiivina on usein seksiin tai tiettyyn tilanteeseen liittyvä asia.

Osa pettäjistä oli pahoja sarjapettäjiä. Suhteita saattoi olla kymmeniä.

Vaikka suurin osa suomalaisista haluaa nykyään uskollisen parisuhteen, jotkut kaipaavat jatkuvaa vaihtelua seksikumppaneihin. Seurustelusuhteen alussa kannattanee selvittää kumpaan leiriin potentiaalinen puoliso kuuluu.

Sanonta ”kerran pettäjä, aina pettäjä” näyttää nimittäin pitävän aika hyvin paikkansa.


Mitä ominaisuuksia kumppanilta vaaditaan?  3

Ihannekumppanin vaatimuslista vaihtelee sukupuolen, iän, koulutuksen, ulkonäön ja tulotason mukaan. Eniten kumppanitoiveisiin vaikuttaa sukupuoli.

Kahdessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin millaisia ominaisuuksia 18-75 -vuotiaat heteromiehet ja -naiset pitävät erityisen tärkeinä ihanteellisella parisuhdekumppanilla. Ensimmäiseen tutkimukseen osallistui 22 815 ja toiseen 4 790 vastaajaa.

Molemmat sukupuolet pitävät kumppanin viehättävyyttä tärkeänä. Miehille hyvä ulkonäkö on erityisen tärkeää. Miehistä 92 ja naisista 84 prosenttia painottaa kumppanivalinnassaan hyvännäköisyyttä.

Miehistä 80 prosenttia toivoo, että kumppanilla on hoikka vartalo. Naisista hoikkuutta arvostaa paljon 58 prosenttia tutkituista.

Vakituisia tuloja kumppaniltaan toivoo miehistä 74 ja naisista 97 prosenttia. Naiset arvostavat miehiä enemmän kumppanin hyvätuloisuutta (69 vs. 47 prosenttia).

Naiset myös edellyttävät miehiä useammin, että pari tienaa vähintään yhtä paljon kuin mitä he itse ansaitsevat (46 vs. 24 prosenttia), tai että kumppani tekee hyvää uraa työelämässä (61 vs. 33 prosenttia).

Varakkaat miehet vaativat rinnalleen kauniin ja hoikan kumppanin. Omaan ulkonäköönsä tyytyväiset eivät sukupuoleen katsomatta kelpuuta kumppanikseen mielellään vähemmän hyvännäköistä tai ylipainoista partneria.

Tutkijoiden mukaan vaatimukset vaihtelevat myös sukupuolen sisällä. Heidän mielestään ns. hyvät kortit parisuhdemarkkinoilla saaneilla on kovemmat vaatimukset kuin muilla.

Vanhemmat ihmiset eivät pidä ulkonäköä, tulotasoa tai uralla menestymistä erityisen painavina kumppanin valintaperusteina. Iän myötä ihmiset alkavat arvostaa muita ominaisuuksia kuin statusta parisuhdemarkkinoilla.


Liian komea mies  3

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan komeiden miesten vaimot sairastuvat muita helpommin syömishäiriöön. Jatkuvan laihdutusneuroosin riski on suuri, jos nainen on miestään vähemmän viehättävän näköinen.

Tutkijoiden ennakkoarvion mukaan miehet eivät juurikaan saa paineita laihduttaa, vaikka heillä olisi suhteellisesti todella hyvännäköinen vaimo. Tämä hypoteesi sai vahvistusta tutkimuksesta.

Nuorten pariskuntien piti vastata erilaisiin kysymyksiin, kuten pidänkö siitä, että vatsani tuntuu tyhjältä, tai tunnenko syyllisyyttä syömisestä, tai kauhistunko, jos painoni nousee.

Tutkimuksen parit suostuivat lisäksi ulkopuolisen raadin ulkonäköarvioon. Joukko miehiä ja naisia eri etnisistä ryhmistä arvioi pariskunnan kasvokuvia. Toinen ryhmä antoi arvosanan vartalokuvista.

Komeiden miesten vähemmän kauniilla vaimoilla oli tavallista useammin häiriintynyt käsitys painostaan. He kuvittelivat, että heidän täytyy olla tosi hoikkia.

Kauniilla naisilla ei esiintynyt jatkuvaa tarvetta laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan avioliitot ovat onnellisempia ja tasapainoisempia, jos vaimo on miestään paremman näköinen.

Vaatimattoman näköisten vaimojen komeat miehet saavat tutkijoilta kehotuksen kehua vaimon ihanuutta. Komean miehen tavallisen näköisenä vaimona ei ole ilmeisesti helppo olla.


Isät voivat joutua sivuraiteelle  1

Osa tuoreista isistä kokee joutuneensa perheessä syrjään. Äidit ja vauvat ovat perhe-elämän päähenkilöitä. Isät on yleensä sivuutettu niin tutkimuksessa, neuvolassa kuin julkisuudessakin.

Psykologi Jallu Lindblomin tuoreessa väitöskirjassa tutkitaan lasten varhaisen tunne-elämän kehitystä ja perhesuhteita. Tampereen yliopistossa väitelleen Lindblomin pitkittäistutkimuksessa on löytynyt tyytymättömien isien joukko.

Isät ovat varmaan aina rimpuilleet perhe-elämän paineissa, mutta aiemmissa tutkimuksissa on näyttänyt siltä, että miehet ovat pääsääntöisesti naisia tyytyväisempiä parisuhteessaan.

Suomessa naiset tekevät enemmän eroaloitteita, puivat tyytymättömyyttään kovaäänisesti, ja ovat tutkijoiden mielestä miehiä vaativampia parisuhdetoiveissaan.

Lindblomin tutkimuksissa noin 15 prosentissa perheistä miehet ovat vaimojaan tyytymättömämpiä perhe-elämään. Tätä ryhmää Lindblom nimittää eriäväksi perhetyypiksi: vanhempien kokemukset perhe-elämästä eroavat toisistaan selvästi.

Vaimon mielestä parisuhde voi hyvin, miehen mielestä ei.

Miksi miehet, ja isät, ovat tyytymättömiä parisuhteeseen? Aamulehden tekemän haastattelun mukaan isät tuntevat olevansa kolmantena pyöränä liitossaan.

Miesten turhautuminen ja avuttomuuden kokemukset syövät parisuhdetta. Miksi vaimot eivät herää tilanteeseen? Riittääkö naiselle vauvan tuoma onni?

Vauva ei pelasta kenenkään parisuhdetta. Tämä käy selvästi ilmi tutkimuksessa. Onnellisimmat lapsiperheet ovat niitä, joissa vanhempien suhde voi hyvin jo ennen lisääntymistä. Lapsi tuo parisuhteeseen lisähaasteen, eikä perheen perustaminen helpota parisuhteen ongelmia.

Vauva-lehti on listannut onnistumisen eväitä. Jokainen fiksu ihminen ymmärtää, että hyvä ihmissuhde perustuu keskinäiselle kunnioitukselle ja arvostukselle.

Miehet, kertokaa miten tämä toteutuu parhaiten?

Edellinen