Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2017.

Pariutumisen kohtaanto-ongelma  3

Suomalaisten työttömyysaste sulaa hitaasti, vaikka talouskasvu on viimein vauhdissa. Samaan aikaan kymmenettuhannet työpaikat ovat tyhjillään. Kohtaanto-ongelmia ei ole vain työmarkkinoilla, vaan suomalaiset parisuhdemarkkinat toimivat myös huonosti.

Miksi ihmiset eivät löydä kumppania?

Työmarkkinoilla yrittäjät haukkuvat työttömiä laiskoiksi ja työhaluttomiksi. Työttömät lupaavat tulla töihin, jos palkka ja muut työehdot ovat edes kohtuulliset. Kukaan ei kuulemma halua palkata yli 45-vuotiaita.

Myös parisuhdemarkkinoilla syytellään toista osapuolta. Heterot löytävät vikaa vastakkaisen sukupuolen toiminnasta. Naisia syytetään nirsoiksi, miehiä vetelyksiksi tai juopoiksi.

Missä on vika?

Naisten korkeaa ja miesten matalaa koulutustasoa on pidetty yhtenä pääasiallisena ongelmana. Ajatellaan etteivät akateemiset naiset ota ei-akateemista miestä. Tämä ei aivan pidä paikkaansa.

Toki moni akateeminen nainen ottaisi mielellään maisteri- tai tohtorimiehen, mutta suurimmalla osalla naisista miehen koulutus ei ole kynnyskysymys. Tämän voi tarkistaa tilastoista. Suomalaisnaiset ovat jo vuosikymmeniä naineet itseään matalammin koulutettuja miehiä.

Väestötieteilijä akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta tutkii avo- ja avioliiton solmimista ja purkautumista. Hänen mukaansa esimerkiksi lapsettomuuden yksi suuri syy on se, etteivät ihmiset löydä kumppania. Lähes puolet lapsettomista ei ole koskaan ollut avo- tai avioliitossa.

Miksi niin moni suomalainen ei tunnu sopivan työmarkkinoille, eikä myöskään parisuhteeseen? Mitä asialle pitäisi tehdä?

Monen tutkijan mielestä näillä asioilla on yhteys toisiinsa.

Mitä yksilö voi tehdä onnensa eteen? Voiko yhteiskunta auttaa jotenkin parisuhdemarkkinoiden kohtaanto-ongelmissa?

Pitäisikö osapuolten yrittää tulla vähän toista vastaan ja tsempata enemmän?

Ja tyytyväiset sinkut, ei kannata loukkaantua. Suurin osa yksineläjistä kuulemma toivoo löytävänsä jonkun.


Miehet, biologinen kello tikittää  18

Naisia varoitellaan lykkäämästä lastentekoa liian vanhaksi. Hedelmällisyyden lasku on hyvin yksilöllistä, mutta jo alle 30-vuotiaana alkaa joidenkin naisten mahdollisuus äidiksi heiketä. Yli 30-vuotiaana alkavat riskit sikiön kromosomimuutoksille myös selvästi kasvaa.

Paljon harvemmin puhutaan miesten ikäriskistä. Nyt on tiedossa, että isien korkea ikä on isompi riski keskenmenolle kuin äidin korkeahko ikä. Miesten siittiöt ovat vanhana vähän ”sekundaa”.

Kári Stefánssonin johtamissa tutkimuksissa on selvitetty lähes 15 000 islantilaisen perimää, ja huomattu, että ikämiesten lapsilla on mutaatioiden aiheuttamia harvinaisia sairauksia huomattavasti enemmän kuin nuorilla isillä. 36-vuotiaan isän riski mutaatioille on jo kaksinkertainen verrattuna 20-vuotiaaseen isään.

Tutkijat ovat jo kauan tienneet, että terveet vanhemmat voivat saada sairaita lapsia. Syyn arveltiin aiemmin olevan äideissä, mutta nyt on huomattu, että isät aiheuttavat neljä kertaa äitejä useammin jälkikasvulleen poikkeamia.

Nykytiedon valossa naiset saavat jo syntyessään tietyn määrän munasoluja. Miehet taas tuottavat spermaa koko ajan, ja iän myötä spermantuotannossa alkaa tapahtua yhä enemmän virheitä.

Iäkkäällä isällä on myös korkeampi riski saada lapsi, jolla on skitsofrenia, autismia tai jokin muu neuropsykiatrinen ongelma. Toisaalta monissa tutkimuksissa on osoitettu, että hieman kypsempien isien lapset pärjäävät hyvin koulussa, vaikka ovatkin keskimääräistä useammin ns. nörttejä.

Suomessa ja monissa muissa kehittyneissä maissa vanhemmaksi tullaan vuosi vuodelta yhä vanhempina. Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suomalaismiehet eivät halua nuorina lapsia. Ehkä miesten on hyvä tietää, ettei lapsionni välttämättä parane edes vaihtamalla nuorempaan vaimoon. Myös miesten biologinen kello tikittää, ja se tikittää paljon luultua aikaisemmin.


Millainen ihminen ottaa tatuoinnin?

Tatuointien ja lävistysten ottaminen on normalisoitunut suomalaisten keskuudessa. Aiemmin vain merimiehet ja entiset vankilakundit olivat tatuoituja. Nyt ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, keski-ikäiset ja jopa eläkeläiset voivat ottaa tatuoinnin.

Psykiatrian parissa ajateltiin tatuointien ja lävistysten viestivän ihmisen huonosta tilasta. Etenkin nuorten kohdalla tämä aiemmin korreloikin selvästi mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden kanssa.

Tatuoinnit ja lävistykset on myös liitetty alempaan yhteiskunnalliseen asemaan, antisosiaalisuuteen, liialliseen riskinottotaipumukseen, päihteiden käyttöön ja syömishäiriöihin. Kaikesta tästä on myös tutkimusnäyttöä.

Tatuointien suosion kasvaessa on uusissa tutkimuksissa löydetty yhä vähemmän korrelaatiota erilaisiin riskitekijöihin.

Psykologian tohtori Vinita Mehta kirjoittaa Psychology Today -sivustolla, että tatuointi todella kertoo jotain ihmisen luonteesta. Kun tatuoituja verrataan ihmisiin, jotka eivät ole ottaneet tatuointeja, erottuvat tatuoidut muusta väestöstä kolmella ominaisuudella.

Ensinnäkin tatuoidut ovat yleensä ekstrovertteja. He saavat energiaa kaikesta sosiaalisesta toiminnasta ja he kuvailevat itseään puheliaiksi ja vilkkaiksi.

Toisekseen kuvan ottaneet etsivät tavallista useammin uusia kokemuksia. He haluavat tehdä elämässään erilaisia, uusia ja jännittäviäkin asioita.

Kolmas syy merkitä ihonsa on tavallista voimakkaampi käsitys omasta ainutlaatuisuudesta. Tatuoinnilla halutaan erottautua muista ihmisistä ja pyritään rakentamaan omaa erityislaatuista persoonallisuutta.

Hassua tietysti on, että mitä muodikkaampia tatuoinneista ja lävistyksistä tulee, sitä vaikeampaa on olla erityinen ja ainutlaatuinen. Kohta kaikista ainutlaatuisinta on olla tekemättä mitään pysyviä muutoksia syntymälahjana saatuun ulkonäköön.


Äiti, älä lyö  2

Tänä vuonna noin 12 prosenttia äideistä on läimäyttänyt omaa lastaan. Isistä tähän kertoo syyllistyneensä viisi prosenttia. Naisista vain kahdeksan prosenttia hyväksyy ruumiillisen kurituksen, kun miehistä näin tekee 18 prosenttia. Jostakin kumman syystä kaupungissa asuvat hyväksyvät fyysiset rangaistukset kaksi kertaa useammin kuin maalla asuvat.

Lastensuojelun keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan lasten kuritusväkivalta on radikaalisti vähentynyt Suomessa. Silti liian moni lapsi joutuu vanhempansa väkivallan uhriksi.

Kymmenen vuotta sitten lapset kokivat vielä enemmän väkivaltaa kotona. Nyt esimerkiksi piiskaaminen on äärimmäisen harvinaista. Nykylasta uhkaillaan, tukistetaan ja läimäytetään. Lapselle saatetaan antaa luunappeja, tai hänet laitetaan jäähypenkille, eli yksin selviämään liian kuumana käyvistä tunteistaan.

41 prosenttia vanhemmista kertoo joskus käyttäneensä kuritusväkivaltaa kasvatuksessa. Neljännes on tukistanut lastaan. Väkivallan uhriksi itse lapsena joutuneet syyllistyvät muita useammin ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen hyväksyvät vanhemmat myös käyttävät muita enemmän väkivaltaa lasta kohtaan.

Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että lasten uhkaileminen ja jäähypenkille laitto on lisääntynyt. Vanhemmat ovat varsin tietoisia siitä, että lapsen yksin jättäminen tai lapseen kohdistuva henkinen väkivalta on erittäin haitallista. Ehkä hermostunut vanhempi pystyy olemaan lyömättä vain siksi, että huutaa lapselle solvauksia ja uhkauksia, tai eristää hänet toiseen huoneeseen.

Äidit kurittavat lapsiaan isiä useammin. Tässä tutkimuksessa vanhempien kurittamistaipumusten ero näyttää kasvaneen entisestään. Tosin tutkija huomauttaa miesten jättäneen kysymykseen naisia useammin vastaamatta. Naisten väkivaltaisuus on tabu. En usko naisten olevan tässä asiassa miehiä avoimempia.

Aiemmin äitien kurittamista selitettiin sillä, että he viettävät niin paljon aikaa lapsen kanssa. ”Toki siinä hermo menee ja tilaisuuksia tukistaa on paljon.” Isät ovat lisänneet lasten kanssa viettämäänsä aikaa, mutta isien väkivaltaisuus lapsia kohtaan ei näytä lisääntyneen.

Isien osallistumista kodin ja lastenhoitoon on toivottu tasa-arvon nimissä. Isien kannattaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, sillä he itse saavat siitä iloa ja läheisemmän suhteen lapsiinsa. Nähtävästi isien kannattaa hoitaa lapsiaan aiempaa ahkerammin myös lasten turvallisuuden takia.


Seksikuolema

Kuinka moni kuolee seksiä harrastaessaan?

Amerikkalaisen elokuvan esittämä kauhukuva: korkeassa asemassa oleva mies saa sydärin harrastaessaan seksiä rakastajattaren tai prostituoidun kanssa, voikin olla totta, joskin harvinaista.

Saksalaisen klinikan kaikki ruumiinavaukset käytiin läpi 45 vuoden ajalta. Frankfurtin yliopistollisen sairaalan patologian laitos tutki yhteensä noin 38 000 ruumista.

99 ihmistä oli kuollut seksiä harrastaessaan. Kuolleista oli miehiä 91 ja naisia kahdeksan. Seksin aikana tapahtuva äkkikuolema on siis paljon todennäköisempää miehille kuin naisille. Totaali kuolleisuus seksiaktiin on kuitenkin vain 0,26 prosenttia.

Yleensä kuoleman aiheuttaa jokin sydämeen liittyvä vika. Ylipaino nostaa seksikuoleman riskiä selvästi.

Sydänvaivaisille ja ylipainoisille miehille seksi prostituoidun kanssa on erityisen vaarallista, sillä vain alle kymmenen prosenttia miehistä kuoli harrastaessaan seksiä vaimon kanssa. Lähes neljäkymmentä prosenttia seksin aikana kuolleista miehistä oli ostanut seksiä yhdeltä tai kahdelta naiselta. Vajaa kolmannes kuoli masturboidessaan. Viisi miehistä kuoli homoseksin aikana ja seitsemän rakastajattaren seurassa.

Eniten kuolemia sattui kesällä ja keväällä, yleensä loppu tuli vainajan kotona.

Seksin aikana kuolleista naisista enemmistö menetti henkensä aviomiehen syliin.

Tutkijat muistuttavat, että naislesket saattavat tarvita psykologista tukea miestensä yllättävän kardiovaskulaarisen kuoleman johdosta.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31378-4/fulltext