Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on käytös.

Kuka saa herrasmiehen?  1

Millainen on herrasmiehelle sopiva kumppani? Kuva: NicholasDeloitteMedia
Millainen on herrasmiehelle sopiva kumppani? Kuva: NicholasDeloitteMedia

Naiset valittavat, ettei oikeita herrasmiehiä enää ole.

Herrasmies voi löytyä, kun ei hyväksy tai palkitse huonoa käytöstä. Naisen tulee kehittää luonnettaan niin, että ympärillä olevat ihmiset voivat kunnioittaa häntä.

Millainen on herrasmiehelle sopiva kumppani, lady?

Lady ei sikaile, kiukuttele, huuda tai puhu törkeyksiä. Hän ei mäkätä, pilkkaa ja valita. Hän opettelee kohtuutta kaikessa, ei mässäile, ryyppää ja laiskottele. Hän ei ole homssuinen eikä välinpitämätön.

Lady ei uhriudu, eikä esitä heikompaa. Lady ottaa vastuuta.

Lady on itsenäinen, henkisesti jämäkkä ja kauniisti käyttäytyvä ihminen. Hän hankkii itselleen hyvät tiedot ja taidot selvitäkseen kunnialla elämästä ja sen mukanaan tuomista velvollisuuksista.

Hän kohtelee muita ihmisiä hyvin ja yrittää ilahduttaa heitä myös arjessa. Hän huolehtii paitsi henkisestä kehityksestään, myös fyysisestä kunnostaan ja ulkonäöstään. Lady nostaa kauniit puolensa esiin, tekemättä niistä numeroa.

Lady huolehtii muista.

Lady kohtelee kaikkia ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti. Erityisen huomioiva hän on puolisoaan kohtaan. Kun nainen kohtelee kumppaniaan arvostavasti, hän myös saa puolisonsa miehekkyyden kukoistamaan.


Miten muutos syntyy?

Miksi muutos tuntuu niin hitaalta? Sanotaan että ihmisten asenteiden muuttuminen vaatii eliniän.

Tosiasiassa jotkin muutokset tapahtuvat lopulta nopeasti. Esimerkiksi ravintoloissa tupakointi oli hyvin yleistä reilu kymmenen vuotta sitten. Nyt kaikki ravintolat ovat savuttomia.

Stanfordin yliopiston psykologian tutkijat selvittivät muutokseen vaikuttavia seikkoja. Tiedetään että ihmisillä on taipumus säilyttää kaikissa asioissa status quo. Tämä tarkoittaa sitä, että suurimmalle osalle ihmisistä asiat ovat hyvin, kun ne eivät muutu.

Yhteisön normeilla on taipumus säilyttää kulloinenkin tasapainotilanne.

Joskus ihmisten asenteet saadaan muuttumaan lainsäädännöllä. Tällöin valtiovalta kertoo, mikä toivottu tavoite on. Suurin osa suomalaisista saatiin valistuksella, asennekasvatuksella ja uudella lailla käyttämään autoissa turvavyötä.

Stanfordin tutkijat huomasivat, että ihmisten käytös muuttuu eniten silloin, kun heille tulee sellainen tunne, että yhteiskunta on nyt muuttumassa ja muut ihmiset ovat jo alkaneet muuttaa käytöstään tiettyyn suuntaan.

Tutkijat testasivat oikeassa elämässä, miten ihmisten toiminta muuttuu, jos he lukevat kehotuksia tietynlaiseen toivottuun käytökseen, tai jos heille kerrotaan, että monet ovat jo alkaneet tehdä asioita uudella tavalla.

Yksi testi koski lihansyöntiä Stanfordin kampuksella. Jos ihmisille vain tiedotetaan, että ilmastonmuutoksen takia olisi järkevää vähentää lihansyöntiä, vain harva muuttaa käytöstään.

Jos ihmisten sen sijaan annetaan ymmärtää, että yhä useampi on jo vähentänyt lihansyöntiä, kannustaa se jopa joka kolmatta valitsemaan kasvisruoka-annoksen.

Pelkkä valistus ja saarnaaminen ovat liian tehottomia välineitä useimpien ihmisten taivutukseen. Ihmisiä pitää houkutella niin, että he kokevat olevansa mukana uudistuksen hyvässä aallossa, edelläkävijöitä, hyviksiä, eivätkä mitään peränpitäjiä ja jarruja.

Jos ihmisestä tuntuu, että muutos on jo käynnissä, ja tulevaisuudessa koko ihmiskunta alkaa tehdä jonkin asian toisin, voi muutos olla hyvinkin nopeaa. Ihmiset haluavat olla mukana massan liikkeessä, mutta he tarvitsevat selvän mallin miten toimia.


Lapsettomia naisia syrjitään  16

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmiset suhtautuvat suopeammin äiteihin kuin lapsettomiin naisiin. Suomessa lapsettomuus on lisääntynyt ja tarkoituksellisesti lapsettomat kertovat aiempaa avoimemmin kannastaan.

Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden käsityksiä lapsettomista naisista ja äideistä. Nuorilla ja hyvin koulutetuilla luulisi olevan melko liberaalit käsitykset lisääntymisestä. Akateemisten parissa on paljon lapsettomia ihmisiä.

Mitä vielä.

Opiskelijoiden havaintoja, tunteita, käsityksiä ja käytöstä selvitettiin suhteessa äiteihin ja tahattomasti tai tarkoituksella lapsettomiin naisiin.

Äidit ovat nuorten aikuisten mielestä mukavinta porukkaa.

Opiskelijat mieltävät äidit ja tahattomasti lapsettomat naiset enemmän lämpimiksi kuin päteviksi. Tarkoituksella lapsettomat naiset vaikuttavat taas ennemminkin päteviltä kuin lämpimiltä ihmisiltä.

Äitejä ihaillaan naisista eniten. Heillä on korkein status ja he herättävät positiivisia mielleyhtymiä. Heille halutaan olla ystävällisiä ja avuliaita, kun taas tahattomasti lapsettomat naiset saavat osakseen lähinnä sääliä.

Opiskelijoiden asenteet ja tunteet tarkoituksella lapsettomia naisia kohtaan ovat melko negatiiviset. Pintaan pulpahtavat inho, kateus ja ikävä käytös.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että havaintoja ja käytöstä säätelevät eniten tunteet. Äiteihin kohdistuu hyvin erilaisia tunteita kuin lapsettomiin naisiin. Negatiivisesti värittyneet emootiot saattavat siis vääristää ihmisten lapsettomista naisista tekemiä havaintoja.

Tutkija Annalucia Bays arvioi, että ihmisten kielteinen suhtautuminen lapsettomiin naisiin voi jopa vaikuttaa erittäin epäsuotuisasti heihin kohdistuvaan käytökseen.

Yhdysvalloissa epäluuloisuus lapsettomia naisia kohtaan on varsin pysyvä ilmiö. Miten on meillä Suomessa? Ihaillaanko äitejä? Autetaanko heitä mielellään?

Entä koituuko lapsettomuudesta haittaa muiden ihmisten taholta?


Kultainen kumppani

Kaikki muistanevat koulussa opitun kultaisen säännön: tee toiselle se, mitä toivot itsellesi tehtävän.

Monet uskontokunnat ovat ottaneet säännön omiin nimiinsä, mutta se tunnetaan kautta maailman eri kulttuureissa yksinkertaisena alkeismoraalisääntönä.

Kliinisen psykologian tohtori ja UCLA:n apulaisprofessori Stan Tatkin kehottaa testaamaan kultaista sääntöä parisuhteessa, sillä hänellä on hyviä kokemuksia siitä omassa neuvontatyössään. Riitaisat parit saattavat hyötyä lähestymistavasta.

Monet noudattavat ihmissuhteissaan ennemmin hammas hampaasta -periaatetta. Parisuhteessa tällainen koston ja ikävyyden kierre ei johda mihinkään hyvään. (Tuskin toimii muissakaan ihmissuhteissa, saatikka valtioiden välisissä suhteissa.)

Kun kuuntelee ihmisten kertomuksia päivästään, saattaa tarinassa esiintyä montakin päivän pilannutta toista ihmistä. Puoliso oli kiukkuinen aamulla, työkaveri on typerä, pomo on ihan idiootti, kaupan kassa oli huonokäytöksinen...(mutta minä olin taas oikea enkeli?).

Jos vain koko muu ihmiskunta muuttuisi ystävällisemmäksi ja älykkäämmäksi, olisi oma elämä paljon helpompaa. Tätä saa valittaja odottaa maailman tappiin.

Ainoa asia, johon voi heti vaikuttaa, on oma käytös ja oma suhtautumistapa. Oman elämän saa saman tien ihanammaksi, kun aloittaa lähimmästä ihmissuhteestaan. Parisuhteessa olevalla se on yleensä oma kumppani.

Miten haluaisit, että kumppani kohtelisi sinua? Ystävällisesti, rakentavasti ja lämmöllä? Empaattisesti, avuliaasti ja rakastavasti? Miksi niin moni sitten toimii itse epäystävällisesti, kylmäkiskoisesti, ajattelemattomasti ja ilkeästi? Tai välinpitämättömästi ja itsekkäästi?

Omaa huonoa käytöstä ei yleensä huomaa, ennen kuin se menee aivan mahdottomuuksiin, mutta silloinkaan ei ole helppoa pyytää anteeksi ja vaihtaa suuntaa. Jopa oma moka ja kohtuuttomuus projisoidaan kumppaniin: jotenkin tämä oma typeryys on toisen syytä. Jos hän olisi lämpimämpi ja parempi puoliso, olisin minäkin toisenlainen.

Parisuhteessaan pettyneen täytyy käyttää paljon henkisiä voimavaroja suhteen ilmapiirin muuttamiseen. On vaikeaa olla ystävällinen ja empaattinen, jos tuntee vihaa ja katkeruutta, eikä luota toiseen. Usein suhde ei kuitenkaan ole tuhoon tuomittu, vaan pari on joutunut negatiiviseen kierteeseen. On opittu katsomaan asioita vain omasta näkökulmasta.

Kultaisen säännön soveltaja voi aloittaa lopettamalla valittamisen. Omaa käytöstä voi muuttaa hyvään suuntaan olemalla itse rauhallinen, luotettava ja turvallinen, vaikka kumppani ei heti vastaisikaan nätisti. On hyvä jos parisuhteessa ainakin toinen alkaa käyttäytyä aikuisen lailla. Usein kumppani seuraa perässä. Hyvästä seuraa hyvää.

Ennen kuin aloittaa kultaisen säännön noudattamisen, voi tietysti yrittää selvittää mitä kumppani todella toivoo ja kaipaa. Joskus toinen ei haluakaan täsmälleen samoja asioita kuin mitä itse arvostaa.


Lapsillaan terrorisoivat äidit  4

Vien ensimmäisen haarukallisen suuhuni helsinkiläisessä kasvisravintolassa. Jo ateriaa kootessani on lapsilauman äänimaisema sulostuttanut lounaspaikan ilmaa. Yhtäkkiä yksi mölisijöistä kirkuu suoraa huutoa. Vatsaani kouraisee. Ihana lounasnautinto.

Kohta äiti varmaan nostaa lapsen syliinsä ja saa tämän rauhoittumaan. Tai äiti kantaa kirkuvan lapsen ulos rauhoittumaan. Turha toivo. Karjunta jatkuu. Ja jatkuu. Kohta siihen liittyy empaattinen kohtalotoveri. Vilkuilen ympärilleni. Viisi äitiä juoruaa pöydässään tyly ilme kasvoillaan. Ravintola on tukittu lastenvaunuilla. Lapset huutavat. Kymmenet aikuiset lounasruokailijat yrittävät pitää naaman peruslukemilla ja jatkaa syömistä. Työpäivän rennoin hetki nostaa verenpaineen stressilukemiin.

Eniten ahdistaa pienen lapsen hätä. Vauva itkee, kukaan ei tee mitään.

Olen usein ihmetellyt monien suomalaisten suorastaan lapsivihamielistä asennetta. Mikseivät äidit saisi käydä lastensa kanssa ruokakaupassa päivällä? Miten vauvan imettäminen haittaa latten juomista kahvilassa? Miksei leikki-ikäinen voisi mennä tavalliseen ravintolaan päivälliselle ja tilata kalaa ja perunaa perheensä kanssa? Mistä kaikki ynseys ja ärtymys kumpuaa?

Lapsiperheet tekevät sen osittain ihan itse. Pikkulapsia viedään klassisen musiikin konserttiin, aikuisten leffoihin tai kahdeksan jälkeen illalla gourmet-ravintolaan, jossa naapuripöydän pariskunta viettää hääpäiväänsä satsaten puolen kuukauden palkkansa ravintolailtaan ja omien lastensa lastenvahdin palkkaan. Lastenvaunuja raahataan ravintolaan, vaikka lapsi osaisi jo kävellä sisään. (Ei kukaan ota polkupyöräänsä tai prätkäänsäkään mukaan sisätiloihin.)

Lapsille täytyy opettaa käytössääntöjä, mutta eniten opetusta näyttävät kaipaavan jotkut vanhemmat. Vauva saa itkeä yöllä vaikka kuinka paljon - omassa kodissaan - mutta ei niin pientä tarvitse itsekkäästi raahata ihan joka paikkaan. Elämä muuttuu, kun saa lapsia, ja sen kuuluu muuttua. Minäminäminä ei ole enää keskiössä, vaan aikuisen täytyy huolehtia lapsen tarpeista. Lapsi ei osaa tehdä sitä itse.

Ravintolassa ei tarvitse pitää performanssia lapsen itkun tai kakkavaipan aiheuttamasta ketutuksesta. Lapsen saannin työläitä puolia ei kuulu kostaa ventovieraille.

Kun vanhemmat huolehtivat siitä, ettei heidän perheensä aiheuta kohtuutonta häiriötä muulle väestölle, alkaa lapsiperheen ilmestyminen johonkin tilaan ilahduttaa muitakin. Lapsen likaisia kenkiä ei voi pitää sohvilla tai tuoleilla. Lapsi ei voi karjua muualla kuin kotonaan, tai hänet viedään takaisin kotiin. Lapselle ostetaan ravintolassa tai kahvilassa oma annos heti kun hän voi syödä ihmisten ruokaa, eli noin 1-vuotiaana. Omia eväitä voi syödä puistossa tai metsässä. Ravintolaan tai kahvilaan ei tuoda koko omaisuutta, johon muut joutuvat kompastelemaan. Vaipat vaihdetaan saniteettitiloissa. Jos ja kun lapset sotkevat aikuisia asiakkaita enemmän, oma vanhempi siivoaa suurimmat sotkut pois.

Tämä ei ole erityisen vaikeaa, eikä harvinaista. Useimmissa muissa maailman maissa ihmiset osaavat tämän luonnostaan. Toki useissa maissa suurin osa aikuisista suhtautuu vieraisiinkin lapsiin myönteisesti, osallistuen heidän viihdyttämiseensä esimerkiksi ravintolassa. Suomessa jo vieraalle lapselle hymyileminen aikaansaa joissakin vanhemmissa ällistyttävän kauhureaktion. Lapsi kaapataan kainaloon ja viedään turvaan ”uhkaajilta”. Suurin terroristi on egoistivanhempi itse.