Suhteet & seksi

Cambridgen yliopiston tutkijat ovat saaneet mielenkiintoisia tuloksia perimän ja seksikäyttäytymisen yhteydestä. Aiemmin tutkitun perusteella tiedetään, että nuoren kaveripiiri ja muu elinympäristö vaikuttavat esimerkiksi seksin aloitusikään.

Nyt tutkijat ovat löytäneet Iso-Britannian biopankkiin tallennettujen kansallisen terveystutkimuksen tietojen perusteella ainakin 38 eri geenimuunnosta, joilla on vaikutusta seksin aloitusikään. Useat näistä tunnistetuista geenialueista ovat yhteydessä myös muihin lisääntymis- ja käyttäytymistapoihin.

Tunnistetut geenit tai niiden lähialueet vaikuttavat esimerkiksi siihen missä iässä saadaan ensimmäinen lapsi (ESR1 ja RBM6-SEMA3F), lapsilukuun (CADM2 ja ESR1), ärtyisään temperamenttiin (MSRA) ja riskikäyttäytymistaipumukseen (CADM2).

Tulokset osoittavat, että varhainen puberteetti yhdistyy aikaiseen seksin aloitusikään, nuorena vanhemmaksi tuloon ja vaatimattomaan koulutustasoon.

Brittiläisen biopankin otos on varsin iso, 125 667 ihmistä. Saatuja tuloksia on lisäksi verrattu lähes neljännesmiljoonaan islantilaiseen ja yli 20 000 naiseen, jotka ovat osallistuneet Women´s Genome Health -tutkimukseen.

Perimä vaikuttaa murrosiän alkamiseen, aivojen kehitykseen ja persoonallisuuteen. Varhain alkanut murrosikä ja nuorena aloitettu seksin harrastaminen vaikuttavat puolestaan ihmisen myöhempään koulutukseen, perhe-elämään ja terveyteen. Varhaisilla seksikokemuksilla on yhteys heikompaan fyysiseen terveyteen ja mielenterveyden ongelmiin.

Aikainen puberteetti lisää Cambridgen yliopiston tiedotteen mukaan diabeteksen, sydäntautien ja joidenkin syöpien riskiä.

Tutkijoiden mukaan varhaisella puberteetilla ja aikaisin aloitetulla seksielämällä on niin kauaskantoisia ja raskaita seuraamuksia, että erilaisten terveyskampanjoiden ja ns. varhaisen puuttumisen tulisi kohdistua oikeisiin ihmisryhmiin.

Seksi on iloinen asia, mutta sen aikaisen aloittamisen ei pidä antaa rajoittaa myöhemmän elämän menestystä, terveyttä ja onnea, ainakaan enempää kuin mitä geenit määräävät.

Study identifies gene changes that influence timing of sexual behaviour. University of Cambridge Research News. 18.4.2016.

Jokaisella on oma tapansa osoittaa rakkauttaan. Rakastamisen tapa voi olla osittain temperamenttiin tai persoonallisuuteen liittyvä, mutta yleensä ihmisenä olemisen tavat opitaan lapsuudenkodissa ja kaveripiirissä.

Parisuhteessa olevilla herää usein jossain vaiheessa pelko siitä, ettei toinen rakasta riittävästi. Vaikka molemmat osapuolet sanovat rakastavansa toisiaan, voi kummastakin tuntua, että eletään rakkaudettomassa liitossa.

Tulevatko ihmiset ajatelleeksi, että ehkä kumppani ilmaisee rakkauttaan eri tavalla kuin mihin on itse tottunut? Filosofian tohtori ja avioliittoneuvoja Gary Chapmanin mukaan ongelma voi piillä juuri erilaisissa ilmaisutavoissa.

Mitkä ovat vahvimmat rakkauden kielesi?

1. Sanat. Vahvistatko ja kannustatko puheellasi rakkaintasi? Kehutko hänen ulkonäköään, luonnettaan, menestystään tai käytöstään?

”Oletpa kaunis tänään!”
”Rakastan sinua joka kevät entistä enemmän!”
”Miten hienosti hoiditkaan äskeisen tilanteen!”
”Olen sinusta ylpeä!”

Jokainen janoaa kehuja ja kannustusta, mutta jotkut eivät voi elää ilman niitä. Jos rakkaasi kaipaa juuri verbaalista rakastamista, anna sitä hänelle.

2. Aika. Paljonko vietätte aikaa yhdessä? Ihminen priorisoi ajankäyttöään. Kiireinenkin ihminen löytää aikaa tärkeänä pitämilleen asioille. Chapmanin mukaan laatuaika on jakamatonta huomiota toiselle.

Laatuaikaa ei saa viettää katsomalla yhdessä telkkaria, vaan pitää keskittyä toiseen kunnolla. Jos kumppanisi kaipaa jakamatonta huomiota ja kahdenkeskistä aikaa kanssasi, ei hän tule onnelliseksi, ellet järjestä sellaista hänelle joka viikko.

3. Lahjat. Rakkaus on antamista. Joillekuille eivät muut rakkauden antamisen muodot riitä, vaan he tarvitsevat jotakin konkreettista saamista. Heille on annettava lahjoja. Paras tapa on yrittää saada selville, mitkä lahjat ovat toivottuja.

Kaipaako kumppanisi säännöllisesti kukkia ja suklaakonvehteja, hajuvesiä ja matkoja? Vai olisiko parempi keksiä aina jotakin uutta sillä hetkellä toivottua tavaraa?

Lahjan kalleus ei Chapmanin mukaan ole se juttu. Lahjoja kaipaava ihminen tulee onnelliseksi siitä ajatuksesta, että on ollut rakkaansa mielessä niin pitkään, että tämä on halunnut hankkia jonkin lahjan. Lahja on rakkauden symboli.

Jos et ole tottunut saamaan ja antamaan lahjoja, mutta se on kumppanillesi tärkeää, on aika opetella uusi tapa.

4. Palveleminen ja auttaminen. Teoilla rakastamista on sanottu suomalaiseksi vahvuudeksi. Mies ei puhu vaimolleen viiteen vuoteen juuri mitään, mutta rakentaa hänelle omakotitalon.

Toisen huomioiminen palvelemalla ja auttamalla vaatii yllättävän paljon ajattelua, suunnittelemista ja viitsimistä. Jos rakkaasi kaipaa osallistumista ja auttamista, ei kannata jäädä siivouspäivänä sohvalle makaamaan.

5. Fyysinen kosketus. Toisen ihmisen fyysinen läheisyys ja kosketus on elintärkeää pikkulapsille. Myös aikuinen kaipaa kosketusta ja voi paremmin saadessaan läheisyyttä.

Halaus, suutelu, hyväily, kainalossa pitäminen ja seksi vahvistavat kaikki rakkaussuhdetta.

Osa ihmisistä kaipaa fyysistä kosketusta vielä muita enemmän. Heille fyysisen etäisyyden pitäminen on osoitus rakkaudettomuudesta. Jos ensisijainen rakkauden kielesi on juuri fyysinen kosketus, kannattaa pariutua samanlaisen rakastajan kanssa, sillä kaikki lähinnä muunlaisia kieliä puhuvat voivat saada olon kurjaksi.

Chapmanin mukaan kosketuksella rakastaminen ei vaadi juurikaan aikaa tai vaivaa. Voit koskettaa rakkaintasi koska tahansa, aina ohi kulkiessasi, töistä tullessasi, töihin lähtiessäsi. Voitte istua vaikka käsi kädessä leffateatterissa tai ruuhkabussissa.

Jos tiedät oman ja rakkaasi tavan osoittaa rakkautta, olette jo voiton puolella. Vahvista sitä, mitä toinen tarvitsee.

Onnellisuustutkimuksissa on saatu jänniä tuloksia. Joissakin tutkimuksissa elämän aikainen onnellisuuskäyrä muistuttaa u-kirjainta. Lapsuus ja nuoruus ovat ihanaa aikaa, keski-ikä syöksee ihmisen apeuteen, kunnes vanhuus taas voimistaa onnen tunteita.

Jotkut tutkijat ovat miettineet eri aikakausina syntyneiden ryhmien kokemuksia. Jos tiettynä aikana syntyneet ihmiset kokevat yhdessä vaikka pitkän laskukauden tai jonkin kriisin, jättää se jälkensä koko ikäluokan maailmankuvaan.

Suomessa esimerkiksi ”suuren laman” aikana opinnoista valmistuneet eivät vielä nyt nelikymppisinäkään ole kaikki päässeet elämän syrjään kiinni. Moni ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä, vaikka olisi sellaisiin halunnut. Perheen perustaminen on voinut jäädä jne.

Jessica Schmerler kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa kahdesta pitkittäistutkimuksesta, joiden mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy nuoruuden jälkeen. Nostalgiset muistelmat lukio- tai opiskeluajoista ovat harhaa, aikuistuminen tuo onnen.

Albertan yliopiston tutkijat seurasivat 968 lukiolaisen elämää 43-vuotiaaksi ja toisen ryhmän elämää yliopisto-opiskelijoista 37-vuotiaaksi asti. Ryhmät osallistuivat onnellisuustutkimuksiin seitsemän kertaa vuosien 1985 ja 2010 välillä.

Molempien ryhmien onnellisuudentunne kasvoi tasaisesti iän myötä. Ainoastaan lukioiästä asti seuratut kokivat pienehkön notkahduksen 43-vuotiaana, mutta silloinkin onnellisuuden taso oli selvästi ylempänä kuin lähtötaso.

Onnellisuuden lisääntyminen iän mukana pysyi, vaikka tutkijat poissulkivat sosioekonomisen aseman, parisuhdestatuksen ja fyysisen terveyden vaikutukset.

Tutkijoiden mukaan Kanadan taloudellinen hyvinvointi ja esimerkiksi hyvä terveydenhoitojärjestelmä saattavat vaikuttaa kyseisten ikäkohorttien onnellisuuteen, ja tulokset eivät välttämättä ole täysin yhtäpitäviä kaikissa maissa. He haluavat kuitenkin murtaa myytin keski-iän kamaluudesta. On vaarallista, jos aikuinen ihminen ei tajua hakea apua masennukseensa, vaan kuvittelee, että kaikki tuntemukset kuuluvat johonkin keski-iän kriisiin.

Nuoruus on yliarvostettua. Aikuisuus on ihanaa! Uskotteko?

Jessica Schmerler: Most People Get Happier as They Approach Midlife. Scientific American Mind 1.5.2016.

Durhamin yliopiston antropologian professori Gillian Bentleyn johtamissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä lapsuuden kasvuympäristön vaikutuksista hedelmällisyyteen. Tutkimuksissa on verrattu erilaisia bangladeshilaisia ryhmiä toisiinsa ja britteihin.

Bangladeshista lapsena Lontooseen muuttaneilla tytöillä ja eurooppalaista alkuperää olevilla lontoolaisilla on paljon suuremmat munasoluvarastot kuin vasta aikuisiällä Lontooseen imigroituneilla tai edelleen Bangladeshissa asuvilla naisilla.

Löydös kyseenalaistaa käsityksen ”munasarjavaraston” pelkistä geneettisistä tai etnisistä eroista, sillä lapsuuden kasvuympäristön vaikutus on niin dramaattinen.

Tutkijat selvittivät myös eri ikäisenä Lontooseen muuttaneiden bangladeshilaisten lisääntymishormonien koostumusta ja määrää, ja vertasivat tuloksia edelleen Bangladeshissa asuviin naisiin sekä lontoolaisiin valkoihoisiin samalla seudulla asuviin naisiin.

Tutkittavat naiset osallistuivat erilaisiin hormonitasoja mittaaviin verikokeisiin, heidät mitattiin ja punnittiin, ja lisäksi he vastasivat erilaisiin kyselyihin kasvuympäristöstään, perheestään, terveydestään, muutostaan ja elämäntavoistaan.

Tietyt hormonitasot antavat viitteitä naisen hedelmällisyyden hiipumisesta ja jäljellä olevien munasolujen määrästä. Hedelmällisyysklinikat käyttävät samoja testejä määrittäessään asiakkaiden todennäköisyyttä tulla raskaaksi.

Ikään liittyvät hormonitasot erosivat selvästi eri bangladeshilaisryhmien kesken. Lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaisnaisilla oli samantyyppiset hormonitasot kuin valkoihoisilla lontoolaisilla, ja he saivat vaihdevuodet paljon myöhemmin kuin vasta aikuisena Lontooseen muuttaneet maannaisensa.

Tutkijoiden mukaan Britannian ja Bangladeshin hedelmällisyyserot johtuvat todennäköisesti ympäristön ankarista olosuhteista Bangladeshissa. Huono terveydenhuolto, jatkuva kamppailu infektioita vastaan jne. verottavat ihmisten hedelmällisyyttä. Kehon energiavarastot kuluvat eloonjäämiskamppailuun.

Bentleyn mukaan vuonna 2001 alkaneiden tutkimusten tulokset osoittavat lapsuuden kasvuympäristön vaikuttavan geenejä enemmän hedelmällisyyteen aikuisena. Hedelmällisyyden premium-iässä olevilla 18-34 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla tai toisen polven bangladeshilais-lontoolaisilla oli paljon korkeammat progesteronitasot kuin emämaahan jääneillä tai vasta aikuisena muuttaneilla. Ovulaatioiden määrä oli myös paljon suurempi.

Ympäristö ei vaikuta ainoastaan naisten hedelmällisyyteen, vaan 18-80 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaismiehillä oli selvästi suuremmat syljen testosteronitasot kuin Bangladeshissa asuvilla miehillä.

Bentleyn mukaan tarvitaan lisätutkimuksia hedelmällisyyden vaihtelun biologisista syistä. Mitkä täsmälliset tekijät vaikuttavat hedelmällisyyden lopulliseen ilmentymään? Miksi perimän vaikutus tuntuu niin pieneltä? Mikä saa geenit menemään päälle tai pois?

Ympäristön vaikutusta murrosiän alkamiseen on tutkittu myös Suomessa. Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksessa 2004-2005 huomattiin vanhempien siviilisäädyn vaikuttavan tyttöjen murrosikään ja menestykseen lukuaineissa. Eronneiden vanhempien tytöillä kuukautiset alkoivat tavallista aikaisemmin ja koulumenestys oli huonompaa kuin muilla. Pojilla ei vastaavien taustamuuttujien huomattu vaikuttavan murrosiän alkamiseen, mutta sen sijaan varhain kehittyneillä pojilla oli enemmän psyykkistä oireilua ja muita ongelmia. Otos oli 7 087. Tutkimuksen mukaan murrosikä, taustatekijät ja psyykkinen oireilu kietoutuvat toisiinsa.

Hedelmällisyyteen vaikuttavat siis erittäin paljon sekä fyysiset, sosiaaliset että psyykkiset tekijät. Turvallinen kasvuympäristö takaa parhaat mahdolliset edellytykset omaan myöhempään vanhemmuuteen.

Childhood environment and fertility. Durham University Research News 17.2.2016

Miksi lääkärit seurustelevat lääkäreiden kanssa ja juristit keskenään? Miksi toimittajilla on aina toimittajakavereita ja taiteilijat pyörivät omissa ympyröissään?

Aika iso osa ihmisistä menee jopa naimisiin samalla alalla työskentelevän ihmisen kanssa. Ilmiötä on selitetty silläkin, että paljon töitä tekevät eivät juuri ehdi tavata muun alan ihmisiä.

Anna Vedel tekee psykologian väitöstutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on käynyt läpi alan tutkimuksia persoonallisuudesta ja opiskeluvalinnoista. Vedelin mukaan erilaiset ihmiset hakeutuvat eri ammatteihin. Persoonallisuus vaikuttaa ammatinvalintaan ja opintomenestykseen.

Eri pääainetta opiskeleville on tehty persoonallisuustestejä mm. Big Five -kyselyn avulla. Osa tutkimuksista on tehty jo opinnoissa edenneille, jolloin oman ryhmän sosiaalistava vaikutus on voinut muokata ihmisen persoonallisuutta. Joitakin tutkimuksia on tehty juuri opinnot aloittaneille.

Big Five selvittää yksilön asemaa viiden piirteen janalla. Persoonallisuuden pääpiirteinä pidetään sovinnollisuutta, tunnollisuutta, avoimuutta, neuroottisuuta (emotionaalinen epätasapaino) ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu janan keskivaiheille. Kaikilla on siis yleensä jonkin verran em. ominaisuuksia erilaisena kombinaationa.

Kaikissa opinnoissa pärjäävät parhaiten tunnolliset ihmiset. Suomalaisopiskelijoiden parissa on huomattu myös järjestelmällisyyden tuovan menestystä.

Vedelin mukaan tunnollisuus selittää erityisen hyvin juuri psykologian opiskelijoiden opintomenestystä. Koska muiden alojen opiskelijat ovat erilaisia, päätti Vedel käydä läpi opiskelijoille tehtyjä persoonallisuustutkimuksia eri maissa ja eri aloilla.

Eri maiden tutkijoiden tulokset eri aloille suuntautuneiden persoonallisuuseroista ovat johdonmukaisia: eri pääaineisiin hakeutuu erilaisia ihmisiä. Psykologian, taiteen ja humanististen alojen opiskelijat ovat avoimia ja neuroottisia. Taloustieteen, lain, lääketieteen ja valtiotieteen opiskelijat ovat ulospäinsuuntautuneita.

Lääketieteen, psykologian, taiteen ja humanistisen alan opiskelijat ovat sovinnollisia. Taiteilijat ja humanistit saavat matalat pisteet tunnollisuudessa.

Vedel korostaa tulosten koskevan ihmisiä ryhminä. Yksilölliset erot voivat olla suuria. Silti tulokset osoittavat, että tietyn persoonallisuustyypin omaavat ihmiset yleensä hakeutuvat tietyille aloille. Kiteytynyt samankaltaisuus todennäköisesti vahvistaa entuudestaan alalla vallitsevaa kulttuuria. Joissakin ammateissa on esimerkiksi äärimmäisen tärkeää olla tunnollinen (terveydenhoito). Toisissa ammateissa siitä ei ole vastaavaa hyötyä, ehkä jopa haittaa (taideala).

Vedel aikoo tutkia tarkemmin, miksi juuri tietyn persoonallisuuden omaavat ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Onko välttämätöntä olla samanlainen persoona kuin muutkin, vai voisiko ajatella, että heterogeenisuudesta olisi hyötyä opinnoissa ja työelämässä?

Vaikka toivon, että vain tunnolliset ihmiset hakeutuvat jatkossakin sairaalaan töihin, voisiko siinä olla ideaa, että esimerkiksi talouden ja insinööritieteiden pariin saataisiin enemmän taiteilijaluonteita ja humanisteja?

Parinvalinnan kannalta toisen ammatti tai pääaine saattaa toimia pienenä vinkkinä luonteesta.

Anna Vedel: The Personality of Academic Majors. Scientific American Mind 19.4.2016.