Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Liisa Keltikangas-Järvinen.

Syrjiikö koulu poikia?  80

Tasa-arvoa miehillekin 2

Osa 2. Koulutus

Suomalaispojat menestyvät koulussa suomalaistyttöihin verrattuna heikosti. Kansainvälisten vertailujen, kuten PISA:n mukaan Suomessa sukupuolten välinen ero on erityisen suuri.

Uusimmassa PISA:ssa pojat ovat jääneet tytöistä jälkeen jopa matematiikassa, joka on aiemmin ollut suomalaispoikien vahvaa aluetta.

Jos emme oleta suomalaisten poikien muuttuneen yhtäkkiä todella tyhmiksi (olisi mielenkiintoista, jos jossain kansassa onnistuttaisiin jalostamaan ihmisiä, joilla toinen sukupuoli olisi erityisen älykäs ja toinen hyvin epä-älykäs), joudumme kysymään mikä ympäristötekijöissä aiheuttaa tällaisen epätoivotun tuloksen poikien osaamisessa?

Koulussa pärjääminen tai epäonnistuminen ei monen mielestä kerro ihmisestä varmuudella mitään. Tosiasiassa opintomenestys koulussa korreloi myöhemmän opiskelumenestyksen kanssa, ja monen harmiksi myös aikuisena mitatun älykkyyden kanssa.

Oli koulusta mitä mieltä tahansa, Suomen koululaitosta pidetään yhtenä maailman parhaista, ja koulussa opetettavien asioiden, kuten äidinkielen ja matematiikan, tärkeyttä ei kai kukaan tosissaan kyseenalaista.

Poikien huono osaaminen ja kehno menestys testeissä johtunee useista tekijöistä. Väitän että koko kulttuurimme on jo pitkään sallinut poikien lööbailun, samaan aikaan kun työiltä vaaditaan enemmän vähän kaikessa.

Tyttöjen pitää osata käyttäytyä, istua hiljaa, tehdä hommia, auttaa opea/ äitiä/ harrasteryhmän vetäjää jne. Jotkut feministit ovat hermostuneet päiväkoteihin sisäänrakennetusta tyttöjen pikku avustajan tehtävästä (suomalaispäiväkodeissa tehtiin tutkimus, jossa videoitiin päiväkotien toimintaa ja havaittiin, että tytöt laitetaan hommiin ja pojat ovat palveltavina). Asian voi myös kääntää toisin päin: tytöt oppivat tärkeitä taitoja ja oppivat ottamaan vastuuta, kun pojat saavat viestin, että ei tarvitse osata mitään, senkus katsot, kun osaaja tekee.

Opetetaan siis avuttomuutta.

Kun puhutaan sukupuoleen kasvattamisesta, moni älähtää. Harva äiti tai isä, tai lastentarhanopettaja tai luokanopettaja, myöntää kasvattavansa tyttöjä ja poikia aivan eri tavalla. Varsinkin jos aletaan puhua reiluudesta tai oikeudenmukaisuudesta, ei juuri kukaan myönnä olevansa puolueellinen.

Vain täysin aistiton voi väittää, että lapset olisivat samalla viivalla.

Ennen satsattiin vain poikiin. Nyt tytöt saavat ottaa menestyjän roolin.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tehnyt elämäntyönsä temperamenttitutkijana ja lasten kotihoidon puolestapuhujana. Ohessa hän on kritisoinut sukupuoleen liittyviä oletuksia ja tietynlaista tyttöjen suosimista peruskoulussa.

Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut opettajien niputtavan pojat yhdeksi laumaksi, jolle huudellaan ”Olkaa kunnolla siellä, pojat!” -tyyppisiä moitteita. Tytöille annetaan kuulemma henkilökohtaista palautetta, jossa yksilöidään puutteellinen osaamisalue, kuten ”Opettele aikamuodot paremmin”.

Jokainen minkään ikäistä ihmistä ohjeistanut ymmärtää eron kehotusten välillä.

Suomalaisesta peruskoulusta tiedetään yllättävän vähän. PISA-huuman jälkimainingeissa unohtuu helposti, ettei arkitodellisuutta ole riittävästi tutkittu Suomessa. Luokissa on tehty enimmäkseen pieniä laadullisia kyselyitä kasvatustieteen gradujen pohjaksi.

Opettajien mielestä pojat pitävät luokassa jöötä. Vuosien ajan pk-seudun kouluissa sijaistaneena voin periaatteessa yhtyä väitteeseen. Normitilanne luokassa on se, että muutama häirikköpoika vie pahimmillaan opettajan huomiosta 90 prosenttia. Loppuaika edetään sen toiseksi hitaimman mukaan. Fiksut oppilaat puurtavat itsekseen, jos jaksavat. Koulun vaatimustaso on senkaltainen, että päivän työt saa keskittyen tehdyksi noin puolessa tunnissa.

Luokassa kärsivät eniten hiljaiset, kiltit pojat. He eivät käyttäydy vallitsevan stereotypian mukaan. Pojan pitää olla dominoiva. Samaan aikaan poikia syyllistetaan ryhmänä kaikesta mitä muutama tyhmäilijä saa aikaan.

Helsingin yliopistossa koulutuksen tasa-arvoa tutkii Kristiina Brunila. Hän on tutkinut mm. ns. syrjäytyneiden nuorten ja vankien koulutusmahdollisuuksia. Brunilan mukaan molempia ryhmiä määritellään voimakkaasti ulkopuolelta, eikä heille välttämättä tarjota varsinaiseen tutkintoon johtavaa koulutusta, vaan lähinnä terapia-tyyppistä puuhastelua.

Yhä useampi poika työnnetään tähän syrjäytyneiden/ syrjäytettyjen ryhmään.

Helsingin Sanomat kirjoitti 6. toukokuuta tutkijatohtori Sari Mullolan tutkimuksesta, jonka mukaan ujoja poikia sorsitaan arvostelussa koulussa. Ujous heikentää kaikkia arvosanoja jopa neljänneksellä. Vaikka ujous ja negatiivinen mieliala laskevat myös tyttöjen arvosanoja, pojillla kyseiset ominaisuudet ovat vielä epätoivotumpia.

Kysyin muutamalta mieheltä mielipidettä asiaan. Miehet pitävät koulua sopivampana ympäristönä tytöille kuin pojille. Itse entisenä vilkkaana oppilaana en ihan allekirjoita noin karkeaa yleistystä jokaiseen yksilöön sopivaksi, mutta varmaan asiassa on totta toinen puoli. Synnynnäinen rauhallisuus ei ole mikään tyttöjen juttu, mutta Suomessa tytöt kasvatetaan edelleenkin suhteessa poikiin kiltimmiksi ja tottelevaisemmiksi.

Kysyin myös muutaman teinipojan mielipidettä asiaan. Pojat kertoivat, ettei älykkyys ja asioista hyvin suoriutuminen ole muodissa. Kaikenlainen extreme-tyhmäily on kuulemma suositumpaa kuin koskaan. No, ei tarvitse kuin avata TV miltä tahansa kanavalta ja todeta, että näin on. Koulussa pärjäävää poikaa eivät ihaile enää edes fiksuimmat tytöt.

Tiede-lehdessä kerrottiin (4/ 2013) lukutaidon määräävän menestyksen koulussa. Anne-Mari Panulan väitöskirjan mukaan lukemisvaikeuksista kärsivillä on muita huonompi keskiarvo. Pojilla on enemmän ja pysyvämpiä lukemisvaikeuksia kuin tytöillä. Vanhemmat voivat siis lukea paljon lapsilleen, kannustaa poikia lukemaan ja vaatia vaikeuksista kärsiville pojilleen tukiopetusta. Alakoulussa saatu tukiopetus kohentaa tutkimuksen mukaan lukutaitoa ja parantaa menestystä yläkoulussa.

Pojat kehittyvät keskimäärin hieman tyttöjä hitaammin lähes kaikilla osa-alueilla. Miten saisimme räätälöityä jokaista yksilöä tukevan oikeudenmukaisen kasvatuksen koteihin, päiväkotiin ja kouluun?