Toiseen ihastuminen saattaa johtua ihan omituisista pikku asioista. Samoin jonkun kokeminen jotenkin luotaantyöntävänä tai vaan mahdottomana (parisuhdemielessä).
Jotkut ovat todella nirsoja ja löytävät kaikista lukuisia vikoja, joiden takia heidän kanssaan ei kannata mennä treffeille. Useimmilla on yksi tai muutama kompastuskivi, jotka vaikeuttavat kohteen hyväksymistä.
Joku ei siedä ruokaa hampaiden välissä, vyölaukkuja tai legginsejä. Yksi ystäväni ei pidä pienikokoisista miehistä (heillä on hänen mielestään komplekseja ja suunnaton pätemisentarve, mutta ehkä naisella itsellään on jokin ongelma pituutensa kanssa). Toinen frendini ei pidä laihakinttuisista miehistä, kolmas kammoaa partaa. Äitini tuhahtelee miehille, jotka käyttävät lyhyttä pusakkaa.
Minun puolestani mies voi käyttää rumia sukkia, olla tanakka ja (mielellään) kalju. Pusakkakin käy, mutta...
Tiedän saavani kuraa niskaan sukupuolirooleja vastustavilta, mutta en voi ottaa vakavasti miestä, joka raahaa perässään toilettilaukun kokoista matkalaukkua. Miksei terve aikuinen mies muka jaksa kantaa pikkuruista laukkuaan, kun 9-vuotias kiekkojunnu pystyy raijaamaan saunan kokoista lätkäkassia? Ihan oikeasti, lasten lentolaukun kiskoja, etkö pääsisi mukulakivillä sporakiskojen yli vähän ripeämmin, jos voisit harppoa normaalimiehen askelin?
Miesten käsittämättömän laajalle levinneen laukun perässävetämismuodin inhoajiin on liittynyt joukko miespuolisia henkilöitä. Yksi ilmoitti kiinnittävänsä lompakkoonsa pyörät ja vetoaisan ja menevänsä Helsingin keskustaan kiskomaan rahamassiaan perässään. That´s my man.