Vähän yritystä niihin varkauksiin

”Pari viikkoa sitten sukulaiseni sai hämärän sähköpostiviestin kaukaa Savosta. Spämmien ja kiertoviestien sekaan oli eksynyt viesti sossuntädiltä. Viestissä puitiin savolaisen perheen riitoja, elatusmaksuja ja lasten tapaamisoikeuksia henkilötunnusten ja nimien kera….

”Pari viikkoa sitten sukulaiseni sai hämärän sähköpostiviestin kaukaa Savosta. Spämmien ja kiertoviestien sekaan oli eksynyt viesti sossuntädiltä. Viestissä puitiin savolaisen perheen riitoja, elatusmaksuja ja lasten tapaamisoikeuksia henkilötunnusten ja nimien kera. Sukulainen lähetti viestin takaisin sossuille, ja perästä kuului. Asiaa pahoiteltiin – viesti oli inhimillisen erheen vuoksi lähtenyt täysin väärään osoitteeseen. Sossuntäti kysyi, haluaako sukulaiseni ilmoittaa asiasta: ”Ettei tarvitse sitten iltapäivälehdestä huomenna lukea miten on tullut mokailtua. Eihän tällaista pitäisi tapahtua…”

Työntekijöiden ja yritysten huoleton asenne arkaluontoisen materiaalin räpeltämisessä tuli hinnakkaaksi brittiläiselle yhtiölle, jonka työntekijän kannettava varastettiin. Kiintolevy piti sisällään 24 000 ihmisen tietoja mm. heidän rikosrekistereistään ja siitä, onko kyseinen kansalainen joutunut rikoksen uhriksi. Uutinen ei kertonut, onko data päätynyt paikallisten juorukerhojen kahvitaukojen piristäjäksi, vai siirtyikö läppäri nistille, jota kiinnostaa lähinnä koneen myynti ja seuraavat säälittävät pirimuruset.

Jokunen vuosi sitten kaverini isän kannettava varastettiin ulkomailta autosta. Maan mainetta ajatellen oletettiin, että läppäri on löytänyt uuden kodin piittaamattoman ammattirikollisen luota, kunnes läppärinraato löydettiin roskakorista. Kiintolevy oli ammattimaisesti irrotettu, ja suuren suomalaisen yrityksen tiedot jonkun ihmeteltävinä. Varkaudesta, etenkin raadon löydyttyä, nousi ns. iso juttu, mutta suomalaisen epäluuloiseen tapaan yrityksellä oli tehokkaat salaukset käytössään. Eikä kilpailijakaan julkaissut hämäävän samanlaista tuotetta kuin läppärin salaisten kansioiden prototyyppikuvissa. Suurissa yrityksissä läppäreitä katoaa jatkuvasti – jää taksiin, voro vie.

Katoamista ei voi estää, mutta tietojen leviämisen voi. Kunhan ei luota pelkkiin kolmimerkkisiin salasanoihin ja elele siinä luulossa, että nettikahvilassa kukaan ei nuuski tekemisiä. ATK-putiikit myyvät tiukkaan hintaan läppärin näytölle liimattavia suojia, jotka estävät uteliaiden urkintayritykset. Muovikalvo ei kuitenkaan lämmitä siinä vaiheessa, kun naputtelee salasanansa sivulle, joka ei käytä https-yhteyttä. Kaikki tärkeimmät palvelut ovat https-sarjaa, mutta Erittäin Tärkeä Ihminen, Jolla On Pääsy Tärkeisiin Tietoihin luultavasti käyttää samaa salasanaa sekä tetristä Aapelissa hakatessaan että työsähköpostissaan (vinkvink Arkadianmäen suuntaan…).

Joskus hyvällä kryptauksella säästää rahojen lisäksi myös linnakeikan. Brasilialainen pankkiiri Daniel Dantasta epäiltiin talousrikoksista, ja paikallinen poliisi takavarikoi herran kiintolevyt. Brasiliassa ähistiin viisi kuukautta salauksen purkamisen kimpussa, kunnes paikalle hälyytettiin FBI. Se jaksoi pommittaa levyjä vuoden, kunnes luovutti ja Dantas jatkoi elämäänsä vapaana miehenä. Inspiroiva tarina kelle tahansa, rikolliselle tai ei.